Suomen ensimmäisistä asukkaista on saatu uutta tietoa laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa. Suomeen saapuneilla asuttajilla oli mukanaan aikansa huipputeknologiaa, jonka avulla he luovivat tiensä karussa Pohjolassa.
Arkeologi Mikael A. Manninen on yksi kansainvälisen tutkimmusverkoston jäsenistä, joka on tutkinut Suomen, Ruotsin ja Norjan varhaisimpia asuttajia viimeisimmän jääkauden jälkeen. Yli kymmenen vuotta kestäneen tutkimuksen tulokset julkaistiin tammikuussa Antiquity-tiedelehdessä ja maaliskuussa Journal of Archaeological Method and Theory -lehdessä.
Paksun jääkerroksen peittämä Pohjola säilyi kauan asuttamattomana, mutta viimeistään 11 000 vuotta sitten mannerjäätikkö olii sulanut siihen pisteeseen, että jääkerrosten alta alkoi paljastua uutta maaperää.
– Ihmiset liikkuvat yleensä aina ruoan perässä, Viiden jälkeen ohjelmassa vieraillut Manninen kertoo.
– Kun maa paljastuu jään alta, alueelle alkaa kehittymään uudenlainen ympäristö, jonka isot maanisääkkäät valtaavat hyvin nopeasti. Jäätiköstä muodostuneet vesialueet muodostivat myös hyvät elinolosuhteet hylkeiille ja muille merinisäkkäille.
Tutkimuksessa selvisi, ettei skandinaavinen muinaisperintö ole pelkästään yksittäisen ryhmän aiheuttamaa, vaan on viitteitä siitä, että pioneerivaiheessa erillisiä asutusaaltoja kohti pohjolaa olisi ollut ainakin kuusi. Myös ensimmäisten asukkaiden käyttämistä työkaluista on saatu lisätietoa, sillä ainakin yhdellä ryhmällä oli käytössään oman aikansa huipputeknologiaa.
– Idästä tulleet ihmiset ovat olleet juurikin isojen maanisäkkäiden pyytäjiä, ja he olivat kehittäneet sellaisen teknologian, joka on ollut hyvin kestävä ja tappava samaan aikaan.
– He olivat onnistuneet tekemään isoihin luukärkiin ja veitsiin urat, joihin oli sitten tehty piikikkäitä tai muita standardisoituja terityksiä. Tämän avulla riikkoontuneet terät pystyttiin helposti vaihtamaan uusiin.
Karjalan alueelta on löytynyt myös yksi maailman vanhimmista arkeologissa tutkimuksissa löydetyistä kalastusverkoista.