Nykypäivän kilpasuksien tärkein ominaisuus on suksen profiili. Eli se, miten suksen keskiosa monon kohdalta painuu erilaisilla keleillä lumen pintaan ja miten suksen liukupinnat välttävät kitkaa.
Urheilijat valitsevat työvälineensä kymmenistä pareista, ja kauden mittaan pakasta valikoituvat eri keleille parhaiten sopivat sukset. Haastavuutta lisää, että saman suksiparin pitäisi toimia laskuissa ja nousuissa.
- Hyvälläkään voitelulla ei saa huonoista suksista hyviä, mutta hyvää suksea ei pysty pilaamaan voitelulla, kuvaavat Suomen hiihtomaajoukkueen huoltopäällikkö Stefan Storvall ja voitelupäällikkö Timo Suntela.
Huolto on jatkuvaa testaamista
Oikean parin valinnan lisäksi suksien toimivuuteen vaikuttavat suksien pohjamateriaali, pohjan hionta ja kuviointi sekä voitelu.
- Kaikki täällä mukana olevat sukset on valittu ja hiottu Suomessa. Täällä voimme tehdä niihin myös käsikuviointia erilaisilla rullilla, Storvall kertoo.
Maallikon silmään pohjien hionnat muistuttavat suomuja. Hiontakuviot vaihtelevat, ja niiden vertaaminen suksia kokeilemalla on iso osa huoltajien ja hiihtäjien työtä.
- Pohjakuvioinnilla saadaan suksiin enemmän eroa kuin voitelulla. Niin kävi esimerkiksi Oberhofissa tällä Tour de Ski -kiertueella, kertoo maajoukkueen huoltomies Mika Huita.
Kuiva pakkaslumi haastavin
Storvall laskee, että kahdeksan hiihtäjän kokoiseksi kutistuneella joukkueella on Tour de Skillä mukana nelisensataa suksiparia.
- Kalustoa tulee jatkuvasti lisää kauden aikana. Valmistajat haluavat, että hiihtäjät kisaavat aina uusimmilla malleilla. Iso testiurakka tässä on vielä edessä ennen MM-kisoja, Storvall sanoo.
Storvallin mukaan eniten testaamista kaivataan kuivalle pakkaskelille. Sellaista on todennäköisesti luvassa muun muassa Sotshin olympialaisiin ensi talvena. Koko huoltoryhmä lähteekin helmikuun alussa Sotshiin maailmancupiin tutustumaan oloihin, vaikka joukkue olisi pieni.
Resurssit näkyvät työmäärässä
Suomen huoltoryhmä koostuu Tour de Skillä kuudesta miehestä. Resurssit ovat muihin verrattuna pienet, mutta raha ei toistaiseksi ole ratkaissut onnistumista.
- Kun kolme kisaa on käyty, olemme plussan puolella, Storvall arvioi ja laskee Oberhofin onnistumiseksi ja Sveitsin sprintin pieneksi miinukseksi.
Resurssien vähyys näkyy huoltajien määrän lisäksi työpäivien pituudessa. Keskiviikkoaamuna Toblachissa huoltajat aloittivat aamulla seitsemältä, jotta ehtivät saada kaiken valmiiksi ennen urheilijoiden treeniaikaa.
Voidekopin lisäksi huoltomiesten päivä kuluu suksilla. Storvall arvioi, että päivittäin tulee työn takia hiihdettyä parikymmentä kilometriä.
Huoltorekka loppukauteen
Suomen huoltoryhmä alkaa olla viimeisiä, joka kiertää kisoja pakettiautoilla. Useimmilla muilla mailla on huoltorekat, joissa tavarat ovat aina valmiina, eikä joka paikassa tarvitse purkaa ja pakata.
- Rekasta on se hyöty, että aikaa jää enemmän oikeaan työhön, Storvall kertoo.
Maajoukkue on saamassa oman huoltorekan vielä tämän kauden aikana, todennäköisesti Val di Fiemmen MM-hiihtoihin mennessä.
- Se, missä tiloissa työtä tehdään, ei ratkaise onnistumista, mutta työmukavuutta rekka lisää, Suntela arvioi.