Naisten maastohiihtomaajoukkueen vastuuvalmentaja Ville Maunuksela on kohdannut ensimmäisellä kaudella tehtävässään karuja yllätyksiä. Valmennus piti heti sovittaa budjettikuriin. Kilpailukauden alkuun kasaantui koronatartuntoja, ja fluorivoiteiden kielto on sen jälkeen sekoittanut pakkaa poikkeuksellisen vaihtelevissa sääoloissa.
Kerttu Niskasen kolmas ja Krista Pärmäkosken seitsemäs sija Tour de Skillä, Jasmi Joensuun kehitys sprintissä sekä hyvät joukkuesuoritukset Rukan ja Trondheimin sprinteissä ovat olleet alkukauden kohokohtia.
Väliin on tullut lunta tupaan. Maunuksela vastaa ensimmäiseksi naurulla, kun keskustelu kääntyy fluorikiellon vaikutuksiin ja vaihteleviin olosuhteisiin esimerkiksi Tour de Skillä.
– Itselle Tour oli ensimmäinen livenä, mutta päävalmentaja Teemu Pasasen ja huoltomiesten mukaan kiertue ei ole koskaan ollut olosuhteiltaan yhtä vaihteleva kuin nyt, Maunuksela kertoo.
– Se todella työllisti huoltomiehiä, kun he joutuivat miettimään joka päivälle uusia tällejä (voiteiden yhdistelmä).
LUE MYÖS: Historiaa Rukan fluorikäryllä tehnyt hiihtäjä katosi maailmancupista – avautuu nyt tilanteestaan: "En ole enää varma, palaanko lähitulevaisuudessa"
Tuloksena oli huollon täysosumia, huteja ja "katastrofeja", jotka johtuivat usein suksimerkistä eivätkä voitelusta tai suksien hionnasta.
Suksimerkki voi ratkaista
Ennen tätä kautta fluorivoiteilla kyettiin tasoittamaan suksien eroja eri olosuhteissa. Nyt suksien erot ovat pahimmillaan järkyttävät samalla tällillä.
– Jos ero tietyllä matkalla oli ennen 15 sekuntia, nyt minuuttikaan ei ole mitään. Erot ovat valtavia, Maunuksela todistaa.
Kisoja on hämmentävä seurata, kun kahden suksimerkin hiihtäjät ovat väliin hallinneet pakkaskelin kisoja ja kaksi muuta merkkiä loistaa suojasäällä.
Samalla hiihtäjät kommentoivat kilpailuaan ja välineitään päinvastaisissa tunnelmissa. Samalla voitelulla yhdet sukset luistavat, toiset eivät.
Yhdysvaltain joukkueen huolto on erottunut muista tasaisuudellaan, eikä suinkaan vahingossa. Luistovoiteiden täysi fluorikielto on Yhdysvaltain kansallisella tasolla voimassa jo kolmatta kautta.
– Yhdysvaltalaiset ovat saaneet kotimaasta testitietoa. He ovat sen ansiosta edelläkävijöitä, Maunuksela selvittää.
Suomen huolto on kehittynyt viime viikkoina harppauksin, mutta loppukausi voi silti jatkua loppuun asti arvaamattomana.
– Alussa oli hakemista. Nyt vaikuttaa, että olemme fluorittomista voiteista yhä paremmin kartalla. Olemme päässeet yhä paremmin peliin mukaan, Maunuksela uskoo.
Ajatus on kirkastunut
Kilpailuissa Maunuksela on päässyt tarkkailemaan suomalaisia maailman parhaiden rinnalla erilaisilla radoilla, eri maastonkohdissa ja eri olosuhteissa.
– On iso anti päästä näkemään livenä maailman huippujen kisavauhti. Ajatus kirkastuu, kun näkee, missä paikoissa on kunkin hiihtäjän vahvuudet ja missä kehitettävää, Maunuksela kehuu kokemusta.
– Livenä näkee, mikä on vaatimustaso kussakin radan kohdassa. Siinä näkee paremmin myös, missä menemme joukkueena.
Käytäntö on myös koulinut valmentajaa uuteen tehtävään, kun kilpailukauden rytmi paljastui yllättävän kiivaaksi.
– Kilpailuviikot ovat tosi intensiivisiä. Palataan reissusta, huokaistaan hetki, ja keskiviikko on jo lähtöä seuraaviin kilpailuihin. Loppuviikko menee kisakuplassa aamusta iltaan, Maunuksela kuvaa maajoukkueen arkea.
– Ei ole ollut hirveästi aikaa eikä ajatusta niille, jotka eivät ole kisapaikalla. Jatkossa pitää kehittää yhteydenpitoa heihin, jotka eivät ole matkassa.