Urheiluliitto pääsi paistattelemaan mitalimenestyksessä sydänkesällä. Nuoret suomalaiset yleisurheilijat reipastelivat hyviä tuloksia, mutta sunnuntaina päättyneistä aikuisten MM-kisoista Lontoosta suomalaisille ei jäänyt oikein murusiakaan.
Mitalitason menestys on ollut tällä vuosikymmenellä ja monet kerrat aiemminkin keihäänheittäjien varassa. Nyt luottomiehistä Antti Ruuskanen toipuu olkaleikkauksestaan ja Tero Pitkämäki tärveli heinäkuussa kuntoaan harjoittelemalla sairaana.
Pitkämäki toipui hankalasta tilanteesta kunnioitettavasti viidenneksi ja kauden toiseksi parhaaseen tulokseen 86,94, mutta tällä kertaa hänestä ei ollut koko joukkueen kannattelijaksi.
Viides sija oli Pitkämäelle vaikeuksien jälkeen kelpo saavutus, mutta yksi pistesija ei kelpaa 12 urheilijan joukkueen saavutukseksi yleisurheilun arvokisoissa.
Valmennusjohtaja Jorma Kemppaisen kisojen kynnyksellä julkistama tavoite oli vaatimattomasti kolme sijoitusta kahdeksan joukossa, mutta sekin jäi haaveeksi
Kolmannes nippa nappa onnistui
Joukkueen tusinasta urheilijasta ehkä kolmannes lähti harmittelematta Lontoosta kotimatkalle. Heistäkään tuskin kukaan innostuu varsinaisesti juhlimaan MM-tulosta.
Pitkämäki pelasti, mitä sairastelun jälkeen oli pelastettavissa. Aleksi Ojalan 14:s sija 50 kilometrin kävelyssä oli lupaava. Kristiina Mäkelä ennätti polvileikkauksesta loppukilpailun kynnykselle. David Söderberg toipui noidannuolesta lähes 74 metriin.
Anne-Mari Hyryläinen juoksi maratonilla ihan hyvin, mutta totesi itsekin, ettei 25. sijaan sovi olla tyytyväinen.
– Ei voi olla tyytyväinen, valmennusjohtaja Kemppainen totesi joukkueen kokonaispanoksesta.
– Jäimme tavoitteesta, ja tuli vain yksi pistesija.
Vastuuseen laitetaan juuri Kemppaista.
– Muut saavat arvioida asemaani, mutta olen valmennusjärjestelmän kehitystyössä vahvasti mukana ja siinä ehkä parhaimmillani. Olisi mielestäni rintamakarkuruutta hypätä nyt sivuun, Kemppainen sanoi.
Järjestelmä tuomitaan vasta Tokiossa
Yleisurheilussa on keskusteltu paljon myös vuosi sitten uudistetusta valmennusjärjestelmästä. Huhuja liikkuu joidenkin kohtuuttomasta työtaakasta, epätietoisuudesta, hämmentävästä aluejaosta.
Kemppaisen ja kaikkien muidenkin mielestä muutos on vaiheessa eivätkä Lontoon tulokset ehkä juuri kerro uuden järjestelmän tehokkuudesta.
– Ensimmäisen vuoden tuloksista ei voi päätellä järjestelmän toimivuutta. Kyse on ratkaisusta, jolla menemme seuraavat vuosikymmenet, Kemppainen kertoi.
Ensimmäisten muutosten tuulten pitäisi näkyä ehkä Tokion 2020 olympialaisten aikoihin.
Suomalaisen yleisurheilun tilaa ja suuntaa on kauhisteltu 1970-luvun menestysvuosien jälkeen vuosikymmeniä. Käänne parempaan on nähty aina nuorten arvokisojen tuloksissa, mutta aikuisten kisojen mitalikarkelot ovat 2000-luvulla vielä kokematta.
Järjestelmätasolla on ratkaisematta kaksi asiaa: lahjakkaiden nuorten tehokas valmennus aikuisten huipputasolle sekä terveydenhuolto ja vammojen ennaltaehkäisy.
– Terveyspalveluita on aika hyvin tarjolla valmennuskeskuksissa ja akatemioissa, mutta olen miettinyt, käytetäänkö niitä riittävästi ja koordinoidusti, Kemppainen pohdiskeli.
Sairaslistalta löytyy liki Lontoon MM-joukkueen veroinen nippu.
Äänestys