Viivi Lehikoisen ja Topi Raitasen olympiasuoritukset Pariisissa heittävät Suomen urheilijavalintasysteemin epäedulliseen valoon. Suomen tulisi ottaa askel Ruotsin mallin suuntaan, mutta vain askel, MTV Urheilun Ossi Karvonen kirjoittaa Stade de France -areenalta.
Todetaan heti alkuun: Tässä kommentissa ei ole kyse Suomen penkkiurheilukansan keskuudessa kestoaiheeksi nousseista "kisaturisteista".
Kun Pariisissa seurasi Viivi Lehikoisen suorituksia 400 metrin aidoissa ja Topi Raitasen taistelua 3 000 metrin esteissä, heräsi väkisin ajatus, että he ovat nyt väärässä paikassa.
LUE MYÖS: Viivi Lehikoinen otti olympiaflopin raskaasti – yksi kysymys aiheutti kyynelehdintää
Tämä ei ole urheilijoiden syy. Totta kai he lähtevät valinnan tullen olympialaisiin ja toivovat, että vireessä tapahtuisi jonkinlainen ihmekäänne. Näin käy kuitenkin ani harvoin, varsinkin kestävyyttä vaativissa lajeissa.
Nämä ratkaisut ovat päättäjien kontolla. Viime vuodet Suomen linja on ollut se, että arvokisoihin lähetetään kaikki valintakelpoiset urheilijat.
Ruotsilla oli Pariisin valintojen suhteen käytännössä päinvastainen linja. Ruotsin olympiakomitea kelpuutti Ranskaan vain TOP12-potentiaalia omaavat urheilijat. Esimerkiksi Raitasen edellä olympiarankingissa olleet neljä sinikeltaista estejuoksijaa jäivät rannalle. Pariisissa Ruotsilla on 22 yleisurheilijaa, Suomella 25.
LUE MYÖS: Topi Raitanen sai usein unelmoimansa kisan – sitten tuli kiire
Kun Raitasen edeltä putosi vielä pois yksi britti lajijätin itse vetämien tulosrajojen seurauksena, Suomen kahden vuoden takainen EM-sankari pääsi Pariisiin rankingin heikoimpana menijänä.
Ruotsin systeemiin siirtyminen leikkaisi Suomen olympiajoukkueesta valtavan siivun, eikä sellainen ole realismia. Allekirjoittaneen kanta on se, että jos olympiapaikka on hankittu omilla ansioilla, ja urheilija on vähintään lähellä huippukuntoaan, tervemenoa kisoihin. Siis myös siinä tapauksessa, ettei realistisia menestyssaumoja ole.
Mutta olisiko syytä laatia jonkinlaisia kriteerejä urheilijan tuloskunnosta arvokisojen alla? Nythän esimerkiksi Lehikoinen ja Raitanen olivat aika lailla kuutamolla Rooman EM-kisojen jälkeen. Sama jatkui Pariisissa, vaikka kaksikko puhui parantuneesta itseluottamuksesta juoksujensa alla.
– Vaikea se on, jos ei luota hirveästi itseensä, Lehikoinen kuitenkin totesi Ylelle keräilyerän jälkeen.
LUE MYÖS: Olympiaseipäässä poikkeuksellinen päätös – suora vaikutus Wilma Murtoon: "Ihan järjetön"
Ja kun avaan tässä matopurkkia, niin joku nostaa varmasti esiin koko kauden loukkaantumisten kanssa murehtineen Wilma Murron. Vain kolme (heikkoa) kesäkauden kisaa ennen Pariisia ei ole kummoinen näyttö, mutta Suomen seiväsässän olympiapotentiaali on eri sfääreissä kuin Lehikoisen ja Raitasen. Urheilijoiden valitsemista pitäisikin puntaroida tapauskohtaisesti, jos leikkauslinjalle päädyttäisiin.
Juuri Lehikoinen ja Raitanen ovat Suomen yleisurheilun eturivin urheilijoina tässä pohdinnassa hyviä esimerkkejä. EM-tasolla Lehikoinen ja Raitanen ovat huippukunnossa jopa mitaliehdokkaita, olympialaisissa vajaavireisinä aivan statisteja.
Toisaalta tällaisten nimien leikkaaminen olympialaisista olisi keskivertoa raaempi ratkaisu, ja päättäjien pelkona voisi myös olla urheilijoiden oikeusturvaan liittyvät kiistat. Varsinkin kun esimerkiksi viime talvena ylirasitustilasta kärsinyt Lehikoinen esiintyi vielä EM-kisoissa melko hyvin.
Mutta sitähän huippu-urheilu on, raakaa peliä. Suomessa olisi linjan kiristämisen aika.