Kansalaisilleen ja ulkomaailmalle Venäjä haluaa näyttää ylistävää kuvaa armeijastaan, mutta kulissien verhoja raottamalla paljastuu rumempi kuva tilanteesta. Tutkijan mukaan väkivallan ja epäluulon kulttuuri voi koitua Venäjän turmioksi niin Ukrainassa kuin sisäisestikin.
Vuoden 2019 lokakuussa 20-vuotias venäläinen varusmies Ramil Shamsutdinov avasi tulen varuskunnassa Zabaikalskissa, Venäjän itäosissa. Varusmies ampui kahdeksan muuta sotilasta omasta varuskunnastaan.
Selitykseksi joukkoampumiselle Shamsutdinov kertoi näiden sotilaiden "tehneen hänen elämästään helvettiä" jatkuvalla fyysisellä ja henkisellä väkivallalla.
Zaibalskin varuskunnan tapahtumat ovat hyvin kaukana siitä, millaista kuvaa asevoimien tilanteesta Venäjä antaa ulospäin.
Viikko sitten presidentti Vladimir Putin ylisti jättiyleisölle, miten hienosti Venäjän asevoimat ovat toimineet "Ukrainan erikoisoperaation", eli sodan, aikana.
– Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta, Putin julisti mikrofoniin Raamattua siteeraten.
Putin tarvitsee armeijaansa, mutta samalla hän pelkää sitä. Lopulta tämä kauhun tasapaino voi koitua hänen kohtalokseen.
Pinnan alla kytee pelkoa
Venäjän valtionjohdon ruusuisten sanojen takana käydään kovaa valtapeliä.
– Voisi jopa sanoa, että siellä on pinnan alla kytevää pelkoa, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen.
Venäjä on militaristinen yhteiskunta, ja sota on tärkeä osa historianopetusta. Putinin aikana toisen maailmansodan voitosta on tehty "epävirallinen kultti" Venäjällä, Lavikainen kuvailee.
– Heidän historiansa tärkein tapahtuma oli käytännössä toisen maailmansodan voittaminen, näin se esitetään.
Mutta samaan aikaan valtionjohto ymmärtää, että tällaisessa armeijaa ihannoivassa yhteiskunnassa armeijan johto voi uhata heidän asemaansa. Venäjän ylin valtionjohto on tällä hetkellä tiedustelutaustaisen väen hallussa.
Armeijan johto siis pidetään yleensä poissa Putinin lähipiiristä ja ylimmästä päätöksenteosta.
– Heidät halutaan pitää palvelijan asemassa.
"Myös Stalin pelkäsi marsalkkojaan"
Yksi keino pitää armeija palvelijana on kohdistaa heihin runsaasti patrioottista propagandaa. Heidät yritetään vakuuttaa siitä, että uskollisuus järjestelmään – eli Putinin Venäjään – kannattaa.
Tämä propaganda suunnataan varusmiehiin ja kansalaisiin. Armeijan johdossa kuitenkin varmasti ymmärretään Kremlin sisäisen valtapelin olevan jatkuvasti käynnissä.
– Myös Neuvostoliiton aikana [Josif] Stalin pelkäsi menestyneitä marsalkkojaan, [silloista puolustusministeriä] Georgi Žukovia päällimmäisenä, Lavikainen kuvailee.
Neuvostoliiton aikaan puhuttiin bonapartismista, joka viittasi sotilastaustaisiin kenraaleihin, jotka ylittivät rajan ja pyrkivät johtamaan maata. Kuten teki muuan Napoleon Bonaparte, joka aloitti sotilaana ja päätyi Ranskan keisariksi.
– Se oli asia, jota piti kaikin tavoin välttää, Lavikainen kuvailee asenteita Neuvostoliiton johdossa.
Myös nyky-Venäjän valtionjohdon tärkeä tavoite on pitää armeija uskollisena palvelijana.
– Se on tärkeä osa Venäjän valtarakennelmaa, mutta johtajat haluavat pitää sen poissa päätöksenteosta kokonaan.
Armeijan johdon vaikutusvaltaa lievennetään myös välttämällä karismaattisia kenraaleja.
Tällainen on viimeksi nähty 1990-luvulla, kun kenraali Alexander Lebed toimi Boris Jeltsinin turvallisuusneuvostossa ja nousi eräänlaiseksi sankarihahmoksi neuvoteltuaan aselevon Tshetsheniaan.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Presidentti Putin ja Krasnojarskin kuvernööri Alexander Lebed vierailivat lastenkodissa maaliskuussa 2002. Lebed menehtyi kuukautta myöhemmin.
Myöhemmin hän asettui itse ehdolle presidentiksi Jeltsiniä vastaan ja alkoi kritisoimaan valtionjohtoa. Lebed ei voittanut presidenttikisaa, mutta hän nousi muun muassa Krasnojarskin kuvernööriksi.
Tämä aiheutti päänsärkyä Kremlissä, myös vuonna 1999 presidentiksi nousseelle Putinille.
Kremlin ongelma kuitenkin ratkesi, kun Lebed menehtyi helikopterionnettomuudessa vuonna 2002. Myöhemmin oikeus katsoi kahden pilotin aiheuttaneen onnettomuuden huolimattomuudellaan.
Kyräilyä ja valtakamppailua
Yleensä armeijan johto siis jätetään ulkopuolelle, kun päätetään tärkeistä asioista. Hyökkäyksessä Ukrainaan asetelma kuitenkin muuttui.
– Julkisuuteen on tihkunut vahvistamattomia tietoja, joiden mukaan esimerkiksi osa sisäisestä turvallisuudesta vastaavan FSB:n korkeista virkamiehistä tai presidentinhallinnon virkamiehistä eivät tienneet, Lavikainen sanoo.
– Nämä ovat kuitenkin poliittisen järjestelmän kannalta ehkä kaksi keskeisintä instituutiota.
Sen sijaan asevoimien ylin johto on tiennyt tai vähintäänkin arvannut, että hyökkäys Ukrainaan on tulossa.
– Venäjän valtion elämän ja kuoleman kysymyksissä näyttäisi siltä, että asevoimien rooli on jollain tavalla korostunut, koska heitä tarvittiin tähän ja heidän täytyy tietää.
Teksti jatkuu videon jälkeen.
8:06
Lavikaisen mukaan se kertoo myös siitä, että päätöksenteon piiri on kutistunut Venäjällä niin pieneksi, että päätöksistä tietää vain kourallinen Putinin lähipiiriä. Ja ne, joiden on pakko tietää.
Tämä on todennäköisesti aiheuttanut sisäisesti eripuraa, mutta se ei toisaalta ole Venäjällä uutta. Tiedustelujohto ei luota armeijan johtoon, ja toisin päin.
– Järjestelmän sisällä nämä eri ryhmät vihaavat toisiaan salaa. Samoin eliitin jäsenet. Se on sellaista kyräilyä ja valtakamppailua, mitä käydään kulissien takana.
– Kun luottamusta ei ole yhteiskunnassakaan, niin vielä vähemmän sitä on siinä porukassa, joka sitä maata hallitsee. Kaikkihan he tavallaan pelkäävät toisiaan.
Tavalliset venäläiset eivät halua olla pelinappuloita
Mutta armeija ei koostu pelkistä sotilasjohtajista. Venäjällä armeijasta noin neljäsosa koostuu asevelvollisista, ja loput sopimussotilaista ja erikoisjoukoista.
Kaikki 18–27-vuotiaat venäläismiehet ovat velvollisia suorittamaan 12 kuukautta kestävän asepalveluksen. Sitä kuitenkin yleensä vältellään keinolla millä hyvänsä. Venäjällä asepalveluksen suorittavien osuus ikäluokasta on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Suomessa.
Lavikaisen mukaan Venäjällä on tavallista ostaa suomalaisittain sanottuna C-paperit, eli lääkäri kirjoittaa todistuksen jostain sairaudesta, joka estää asepalveluksen suorittamisen.
Vapautuksen voi myös saada esimerkiksi opiskelupaikalla korkeakoulusta.
– Kyllähän nämä ihmiset ovat fiksuja, eivät he halua olla valtionjohdon pelinappuloita, Lavikainen sanoo.
– Venäjän militaristisuus sekoittuu kyyniseen itsekeskeisyyteen, jossa ymmärretään, että järjestelmä ei ole meidän puolellamme vaan käyttää meitä. Silloin pitää välttää joutuminen ansaan.
Varusmiehiksi päätyykin paljon syrjäseudulla eläviä ihmisiä, joilla on matalampi koulutus- ja elintaso.
– Armeijaan menevät sellaiset, jotka eivät sitä pysty välttämään.
Köyhillä alueilla armeija voi tarjota parempaa elintasoa, ja se voi houkutella jäämään sopimussotilaaksi asevelvollisuuden päätyttyä.
Tästä on myös hyötyä propagandassa. Jos esimerkiksi Ukrainassa kaatuisi Moskovan ja Pietarin hyvätuloisten perheiden poikia, näillä perheillä olisi enemmän resursseja pitää asiasta meteliä.
Pahoinpitelyjä ja raiskauksia
Asevelvollisuutta vältellään, mutta ei pelkästään sotaan joutumisen pelosta. Asevelvollisuuden suorittaminen itsessään voi olla hengenvaarallista.
Venäjällä simputus eli alokkaiden alistaminen on jotain aivan muuta kuin mihin esimerkiksi Suomessa on totuttu.
Venäjällä puhutaan dedovshchinanasta, eli vanhempien vallasta. Tämän uhriksi sotilastoverinsa surmannut Shamsutdinovkin oli joutunut.
Hän kertoi muiden sotilaiden pahoinpidelleen häntä jatkuvasti ja uhanneen raiskata hänet, jos hän kertoisi kenellekään.
– He olisivat tappaneet minut, jos minä en olisi tappanut heitä, Shamsutdinov oli hänen isänsä mukaan sanonut.
Lavikaisen mukaan tällainen väkivalta on Venäjän varuskunnissa tavallista.
– Simputuksessa kuolee varusmiehiä. Heitä pahoinpidellään, ja on myös raiskattu, Lavikainen kuvailee.
Vuosien varrella on myös kuultu raportteja sotilaista, jotka ovat kaupanneet nuorempiaan varusmiehiä prostituutioon.
Tämä erittäin raaka nöyryyttäminen on juurtunut syvälle Venäjän armeijaan. CSIS:n mukaan brutaali simputus oli systemaattista jo Neuvostoliiton aikana.
Tämä väkivalta myös tuhoaa Venäjän armeijaa sisältäpäin.
CSIS-ajatushautomon mukaan vuonna 2006 noin 40 prosenttia Venäjän asevoimissa tapahtuneista kuolemista oli itsemurhia, ja simputus on todennäköisesti vaikuttanut voimakkaasti tähän lukemaan.
Valtionjohto on tehnyt näennäisiä eleitä varuskuntien ongelmien ratkomiseksi, mutta todellisuudessa niihin ei juurikaan puututa.
– Valtionjohto lakaisee nämä maton alle. Julkisuudessa ei haluta tällaisia ongelmia ratkoa, vaan ylläpidetään kiiltokuvaa armeijasta, Lavikainen kuvailee.
Presidenttiäkin luotetumpi instituutio
Kiiltokuva onkin saatu pidettyä kohtuullisen kiiltävänä.
Kansalaisten mielissä Venäjän asevoimat ovat maan luotetuin instituutio, selviää venäläisen Levada-tutkimuslaitoksen mittauksista. Vuonna 2021 armeijaan luotti 61 prosenttia, kun presidentti-instituutioon luotti 53 prosenttia.
– Se ehkä osin selittää sitä, ettemme ole nähneet Venäjällä enempää mielenosoituksia, vaikka syytä varmasti olisikin, Lavikainen sanoo.
Lavikaisen mukaan kestää aikaa, että luottamus alkaa murentua ja todellisuus tilanteesta paljastua. Kotirintamalle suunnataan voimakkaasti propagandaa sitä ehkäistäkseen.
– Sodassa epäonnistuminenhan osoittaa, ettei luottamuksella ole varsinaisesti ollut katetta, koska he eivät ole pitäneet sotilaistaan huolta.
Kuolleiden perheet eivät unohda
Kun kaikki nämä ongelmat otetaan huomioon, voi hyökkäys veljeskansanakin pidettyyn Ukrainaan voi rapauttaa armeijan toimintakyvyn.
Lavikainen uskoo, että sota tulee pidemmän päälle kyynistämään venäläisiä entisestään.
– Nyt on lähdetty typerään sotaan, jossa on tapettu tuhatmäärin heidän omia sotilaitaan. Kuka kynnelle kykenevä venäläinen haluaa asepalvelukseen tai sopimussotilaaksi?
Venäläiset taistelivat jo vuosia Afganistanin sodassa 1980-luvulla, ja tämän sodan ajatellaan johtaneen myös lopulta Neuvostoliiton hajoamiseen. Ihmisoikeusjärjestö Sotilaiden äidit toi sotilaita kotiin, ja heidän mukanaan levisi totuudenmukaista tietoa sodan kulusta.
Näin tapahtunee myös sodassa Ukrainassa. Tieto lopulta kumoaa propagandan vaikutuksia.
– Uskon, että tämä tulee murentamaan uskoa järjestelmään. Emme ehkä näe sitä heti, mutta sillä voi olla hyvin pitkäkestoisia vaikutuksia.
– Eivät haavoittuneet tai kuolleiden perheet unohda sitä.
8:28
Katso myös: Tällaiset ovat Venäjän ykköskanavan uutiset – MTV:n toimittajat katsoivat, millaista propagandaa venäläisille syötetään