Suomessa asuvan Victorin isä uskoo sotaan, äiti ei – näin Venäjän propagandakoneisto sotkee ihmismielen: "Vastarinnalla on kova hinta, jopa oma henki"

Victor on asunut Suomessa kymmenen vuoden ajan. Lapsuutensa hän vietti Venäjällä.

Hän opiskeli Lappeenrannan ammattikorkeakoulussa, muutti Helsinkiin ja sai vakituisen työpaikan IT-alalla. Naisystäväkin muutti Suomeen.

Elämä asettui aloilleen, arki tuntui hyvältä ja tasaiselta. Kunnes helmikuun 24. päivä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

– En nukkunut moneen päivään. Jouduin jopa ottamaan sairauslomaa töistä muutamaksi päiväksi. Pelkäsin perheeni puolesta.

Hänen vanhempansa ovat eronneet ja kumpikin asuu edelleen Venäjällä.

– Olin varma, että Putin on tullut hulluksi.

Vanhempia erottaa kuitenkin yksi asia.

– Äitini suhtautuu kriittisesti Venäjän hyökkäyssotaan. Uskon sen olevan osittain minun ansiotani, sillä olen kehottanut häntä olemaan katsomatta televisiota.

Isän kohdalla taas on toisin. Hän kannattaa sotaa. Victor on riidellyt useasti sodasta isänsä kanssa.

– Riita syttyi siitä, kun isäni uskoo propagandaan, jonka mukaan Ukrainalla on aselaboratorioita ja likaisia pommeja Tšernobylissä. Hän uskoi jopa siihen, että Ukraina levittää biologisia aseita Venäjälle muuttolintujen mukana.

Välit ovat nyt kunnossa, mutta Victor tietää perheitä, joita sota hajottaa.

– Vaikka Venäjän kansalaiset ovat voimattomia hallinnon edessä, sodasta ja taloudesta puhutaan keittiöpöydän äärellä monessa perheessä.

Lue myös: Näin Venäjä testaa, mikä propaganda toimii ja mikä ei – sitten vuoroon astuvat trollit ja some – suomalaisasiantuntija: Sodan molempien puolien tietoja kannattaa epäillä

Äärimmäisen rajoittunutta tiedonsaantia

Valtiollinen propaganda ja riippumattoman median täysi vaientaminen ovat suurimmat syyt sille, miksi venäläiset uskovat sotaan, kertoo Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Olga Dovbysh.

Dovbyshin mukaan Venäjän kansalaisten täytyy nähdä vaivaa ja käyttää aikaa löytääkseen vaihtoehtoisia tiedonlähteitä.

Valtio on estänyt pääsyn moneen kansainväliseen mediaan. Myös sosiaalisen median palveluita on estetty tai suljettu. Esimerkkeinä Facebook, Twitter ja Instagram.

– Valtion propagandan saatavuus on huomattavasti helpompaa. Se on valtaosalle venäläiselle ainoa tieto, johon pääsee käsiksi.

Jos taas propagandaa epäilee, ajattelua voi helposti alkaa ohjaa psykologinen ristiriita. Ristiriitaa voi lievittää kieltäytymällä uskomasta totuuteen.

– Ihminen ajattelee, että länsimainen media on minua ja maatani vastaan, on helpompaa uskoa Kremlin propagandaan.

Toinen vaihtoehto on etäännyttää itsensä.

– Venäjä on valtavan kokoinen maa. Siellä asuu lähes 145 miljoonaa ihmistä. Moni ajattelee, että sota ei kosketa henkilökohtaisesti minua, sillä asun ihan toisella puolella maata. Sotaa ei saa edes kutsua sodaksi, vaan sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi, toteaa Victor.

Totuuden ja valheellisen tiedon yhdistäminen

Eräs olennainen piirre Venäjän propagandassa on Dovbyshin mukaan fuusionmainen totuudellisen ja valheellisen tiedon yhdistäminen.

Jotta tieto herättäisi yksilössä luotettavuutta ja uskottavuutta, näkökulmaa mietitään mediassa tarkkaan.

– Tämä näkyi esimerkiksi siinä, miten vuoden 2014 Krimin miehitystä kuvattiin venäläisessä mediassa. Tapahtumaa itsessään ei kielletty, mutta ainoastaan ”venäläismielisten” näkökulma Donbassissa esitettiin.

Nykyisessä sodassa venäläisten tuhoamien siviilikohteiden väitetään olevan ukrainalaisten lavastamia. Riippumatonta lehdistöä syytetään valehtelusta, kun taas oma media toimii osana propagandakoneistoa.

Lue myös: Yhdysvallat: Venäjä pyrkii liittämään Itä-Ukrainan separatistialueet osaksi Venäjää

Vastarinnan kova hinta

Monille kansalaisille Venäjällä on iskostunut käsitys, että muutosta on hyvin vaikea saada aikaan.

– Suomessa, jos hallitus tekee jotain väärin, ihmiset menevät kadulle ja osoittavat mieltään. Venäjällä sellainen ei tulisi kyseeseenkään. Uskon, että venäläiset menevät kaduille vasta, kun näkevät nälkää, kertoo Victor.

Kyselytutkimukset eivät anna varteenotettavaa tietoa siitä, kuinka vahvaa sodan vastustus todellisuudessa on.

Vastauksia voi ohjata epävarmuus ja pelko vastata rehellisesti. Venäjällä voi siis todella piilotella hiljainen ja passiivinen sotaa vastustava enemmistö.

Sodan vastustamisella on kuitenkin kova hintansa: armeijaa kritisoiva henkilö voidaan lähettää yli kymmenen vuoden vankeuteen.

Siksi moni päättää pysyä hiljaa.

Länsi kaiken pahan alku ja juuri

Eräs olennainen piirre Venäjällä on lännen vihollisena esittäminen.

– Venäjällä tuntuu olevan fiksaatio Yhdysvalloista supervoimana, joka on kaiken pahan alku ja juuri, kertoo Victor.

Venäläispropagandan mukaan länsi haluaa hajottaa Venäjän. Tämä vetoaa monen isänmaallisuuden tunteeseen. Pelottelu ulkoisella vihollisella, Putinin johtajakultti ja kaikenlaisen vapaan tiedonvälityksen kieltäminen muistuttavat, että Venäjällä kaivataan vanhan imperiumin aikoihin.

Putin ottaakin propagandassaan vaikutteita tsaarinvallasta.

– Venäjällä ei tunnuta ymmärtävän, että pienelläkin valtiolla on valtaa. He ovat juuttuneet etupiiriajatteluun. Lisäksi valta on äärimmäisen keskittynyttä, toteaa Victor.

Victor ottaa esimerkiksi vuosien 2020-2021 Habarovskin mielenosoitukset. Habarovskissa ihmiset vaativat vaaleilla valitsemaansa kuvernööriä takaisin tutkintavankilasta.

Kuvernööri Sergei Furgal vangittiin syytettynä liikemiesten murhiin osallistumisesta. Todellisuudessa kuvernööri oli vaalivoitollaan uhannut Yhtenäinen Venäjä- valtapuoluetta, joka tukee Vladimir Putinin politiikkaa.

– He keksivät jonkin huumesotkun, murhasotkun tai muun, jonka verukkeella poliittista valtajärjestelmää uhkaava pidätetään. Tai sitten rahoitus lakkautetaan – Venäjä on myös taloudellisesti hyvin keskittynyt maa, kertoo Victor.

Propaganda tuntuu olevan kohdistettu erityisesti miehille.

– Propagandassa tuntuu olevan maskuliininen kaiku, että tuodaan suuri mahtava imperialistinen Venäjä takaisin. Länsi on ällöttävän liberaali ja siellä kannatetaan esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Victorin mukaan tämä tuntuu vetoavan erityisesti keski-ikäisiin miehiin.

Lue myös: Sotapropagandasta tulee raaempaa – Venäjä saattaa hyödyntää oman kansan hätää: "Pitäisikö meidän sittenkin lähettää ruoka-apua Venäjälle?"

Nukkuva nuoriso?

Luokka ja koulutus vaikuttavat eniten siihen, uskooko propagandaan. Yhtenä tekijänä on myös kielitaito, sillä moni venäläinen ei osaa englantia, ja seuraavat siten vaan kotimaista mediaa.

Dovbyshin mukaan tyypillinen sotaa vastustava on usein keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa oleva henkilö, joka asuu miljoonakaupungissa.

– He ovat usein IT-alalla työskenteleviä, managereita, journalisteja tai opetus- ja tutkimusalalla. Heitä yhdistää kriittisyys propagandaa kohtaan. Monella on myös taloudellisesti mahdollisuus esimerkiksi asua ulkomailla.

Tutkimusten mukaan Venäjällä yli 50-vuotiaat katsovat eniten televisiota.

Vaihtoehtoisia median narratiiveja tarjoavat Dovbyshin mukaan muun muassa erilaiset Telegram-kanavat, joita seuraavat enemmän nuoret.

– Propagandaan uskominen riippuu ihmisen digitaalisista taidoista. Nuorilla medialukutaito on yleensä parempi, koska digitaaliset taidot ovat vahvemmat.

Propagandaa tuutin täydeltä

Victor käy läpi Venäjän televisiokanavan ohjelmia.

– Uutisia, kolmetuntinen keskusteluohjelma täynnä propagandaa, uutisia siitä kuinka länsi on surkea, keskusteluohjelma.

Victor mukaan monia viihdeohjelmia on peruttu, jotta uutispropagandaa voitaisiin näyttää enemmän.

– Ennen sotaa propagandan ote ei ollut niin vahva. Oli länsivastaisuutta, kyllä, mutta ei todellakaan siinä mittakaavassa, mitä nyt on. Kurssi on vaihtanut täysin suuntaa. Venäläisistä tehdään zombeja.

Uutiset ja propagandan näyttöaika televisiossa on pidentynyt Victorin mukaan tasaisesti jo vuoden 2014 Krimin miehityksen jälkeen.

– Kremlin propaganda on kuin ostoskanavaa katsoisi. Alat jonkun ajan jälkeen uskomaan siihen. Siellä on todella taitavia ihmisiä töissä, uutisiin ja keskusteluohjelmiin käytetään hurjasti resursseja, hän toteaa.

Toisten näyttäminen heikompana ja oman valtion valjastaminen suureksi ja mahtavaksi imperiumiksi on poliittinen ase, kun oma valtio todellisuudessa rakoilee. Venäjällä ei ole demokratian historiaa. Neuvostoliittoa ennen maata hallitsivat tsaarit.

Venäjä on pyrkinyt vastustamaan vihreää siirtymää ja hajottamaan EU:n yhtenäisyyttä, jotta Eurooppa olisi jatkossakin riippuvainen venäläisestä öljystä ja kaasusta.

Venäjä on myös vastustanut woke-ajattelua ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Narratiivi sodomistisesta Euroopasta on myös vahvistunut Puolassa ja Unkarissa.

Victorin mukaan moni etäännyttää itsensä politiikasta ja elää omaa elämäänsä.

– Se on toimivin suojelumekanismi. Sitä rakentaa ikään kuin oman kuplansa. Vastarinnalla on kova hinta, jopa oma henki.

Victorin nimi on muutettu.