Naisten maratonin maailmanennätys on viidessä vuodessa parantunut lähes viisi ja puoli minuuttia. Miksi?
Lähes kahden minuutin parannus naisten maratonin maailmanennätykseen ja 4.22 minuutin parannus omaan ennätykseen – ei ihme, että juoksumaailma on 13. lokakuuta lähtien äimistellyt Kenian Ruth Chepngetichin Chicagossa juoksemaa naisten maratonin maailmanennätystä 2.09.56.
– Monta eri tekijää voidaan löytää, mutta silti tämä on hämmästyttävän kova suoritus, Suomen Urheiluliiton kestävyysjuoksun lajivalmentaja Rami Virlander arvioi STT:n haastattelussa.
Vielä kesällä 2019 naisten maratonin maailmanennätys oli Paula Radcliffen keväällä 2003 Lontoossa juoksema 2.15.25. Se kesti 16,5 vuotta, kunnes Kenian Brigid Koskei kellotti 2.14.04 lokakuussa 2019 Chicagossa. Syyskuussa 2023 Tigst Assefa tikitti Berliinissä ME:ksi 2.11.53, minkä Chepngetich musersi lähes kahdella minuutilla.
Mitä juoksumaailmassa oikein tapahtuu?
Virlander muistuttaa, että naisjuoksijoiden taso on noussut viidentoista viime vuoden aikana voimakkaasti siksi, että naiset osallistuvat huippu-urheiluun laajemmin kuin koskaan aiemmin.
– Siinä on taustalla ainakin naisten lisääntyneet mahdollisuudet osallistua huippu-urheiluun. Se on nykyisin hyväksytympää myös Afrikassa.
Superkenkien aikakausi
Mutta myös miesten kestävyysjuoksussa maailmanennätyksiä on viiden viime vuoden aikana taottu uusiksi. Ennätystehtailu osuu samaan aikaan juoksukengissä tapahtuneen vallankumouksen kanssa.
Niken hiilikuitulevyillä ja paksuilla pohjilla varustetut tossut tulivat ryminällä näkyville Rion 2016 olympialaisten miesten maratonilla, jonka kaikki mitalit juostiin Niken Vaporfly-kengillä.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA sääteli pitkään säännöissään juoksukenkiä vain yhdellä virkkeellä, jonka mukaan kengät eivät saaneet antaa epäreilua apua tai etua. WA aikaili pitkään ennen kuin tarkensi kenkäsääntöjään alkuvuodesta 2020. Tuolloin voimaan tulleiden sääntöjen mukaan juoksukenkien pohjien paksuus saa olla korkeintaan neljä senttiä ja pohjan sisällä saa olla vain yksi levy.
Nykyiset juoksukengät ovat edelleen paranneltuja versioita ensimmäisen sukupolven superkengistä. Väitteisiin kenkien tuloksia parantavasta vaikutuksesta liittyy kenkävalmistajien markkinointi, joten väitteisiin kannattaa suhtautua varovaisesti.
Silti Virlanderkin on sitä mieltä, että kengillä on osuutensa Chepngetichin ME-tuloksessa.
– Uskon että taustalla on monta tekijää, joiden huipentuma tämä on. Kengät on yksi tekijöistä. Kun Nike toi kengät, joissa on hiilikuitulevy ja pohjan paksuutta oli lisätty voimakkaasti, erityisesti maantieajat paranivat noin pari prosenttia. On myös spekuloitu, että auttavatko nämä kengät enemmän naisia. En osaa sanoa varmasti, se on varmaan vähän yksilöllistä ja riippuu ehkä siitä, minkälainen askel on, Virlander sanoi.
Viiden tutkijan toukokuussa Frontiers in Sports and Active Living -lehdessä julkaiseman artikkelin mukaan naispuoliset huippujuoksijat ovat viime vuosina parantaneet tuloksiaan miehiä enemmän.
Tutkimusnäyttöä ei ole siitä, hyötyvätkö naiset superkengistä miehiä enemmän, mutta tutkijat avasivat näkymiä tuleviin tutkimuskysymyksiin: Vaikuttaako naisten pienempi kehonpaino ja kehon pienempi koko, jonka vuoksi paksupohjaiset nykytossut lisäävät naisten jalkojen pituutta suhteessa enemmän kuin miesten? Entä naisten lyhyempi askelpituus, jonka vuoksi he ottavat maratonin aikana enemmän askelia?
– On mahdollista, että kengät ovat yhä parantuneet. Itse uskon että kengät on yksi tekijä, mutta isoon kehitykseen kuuluu monta muutakin tekijää. Pidän itse olennaisena että varusteiden suhteen kaikkien kuuluisi olla samalla viivalla. Erojen pitäisi tulla urheilijoiden ominaisuuksista, Virlander sanoo.
Hän muistuttaa, että nykykengät vaikuttavat myös harjoitteluun.
– Jalat kestävät paremmin harjoittelua, ja maratonilla on mahdollista säästää jalkoja iskutukselta.
Poikkeuksellinen vauhdinjako
Chepngetich ei suinkaan ole tullut tyhjästä. Hän voitti maratonin maailmanmestaruuden 2019 ja pyyhälsi Chicagon maratonin voittoon jo 2021 ja 2022.
Silti hänen ennätysjuoksussaan on poikkeuksellisia piirteitä. Chepngetich paransi maailmanennätysjuoksussaan ennätystään lähes neljä ja puoli minuuttia. Hänen edellinen ennätyksensä 2.14.18 oli kahden vuoden takaa.
Chepngetich on 30-vuotias, ja Chicagon ennätysjuoksu oli hänelle 15:s maraton. Aiemmin on uskottu, että useimmat huippumaratoonarit saavuttavat uransa parhaat ajat ennen kymmenettä maratoniaan.
– Ikää en pidä poikkeuksellisena. 30-vuotias voi olla maratonilla parhaimmillaan, mutta se on totta, että hän on juossut maratoneja jo paljon. Tavallisempi tapa on tulla lyhyemmiltä matkoilta. On kahdenlaista uraetenemistä ja uskon itse, että optimi on tulla lyhyempien matkojen kautta kuten Sifan Hassan, jolla on hurja vauhtireservi. Toinen reitti on, että mennään suoraan pitkille matkoille. Palkintorahat voivat houkutella siihen suuntaan, Virlander sanoo.
Chepngetichin vauhdinjako Chicagossa oli poikkeuksellinen ja kaukana täydellisestä. Hän selvitti ensimmäiset viisi kilometriä hurjalla vauhdilla tasan 15 minuutissa ja tuli puolimatkaan ajassa 1.04.16, mikä on kaikkien aikojen viidenneksi nopein naisten puolimaratontulos.
Matkan jälkipuoliskolla Chepngetichin vauhti hiipui, mutta hän ei sammunut, kuten hänelle on joitakin kertoja käynyt. Tasaista vauhdinjakoa pidetään Virlanderin mukaan edelleen parhaana taktiikkana maratonilla.
– Ei se (Chepngetichin vauhdinjako Chicagossa) lähtökohtaisesti ole optimaalinen, ja se tekee tästä hämmästyttävän suorituksen. Kun vertaa hänen aiempiin suorituksiinsa, se on uskomaton veto. Tämän vuoksi hänellä voisi olla vielä enemmän irti otettavaa.
Etiopian Sutume Kebede lähti Chicagossa tavoittelemaan maailmanennätystä ja pyysi miespuolisilta vauhdinpitäjiltä kovaa alkuvauhtia. Chepngetich kuitenkin karisti nopeasti Kebeden, joka tuli maaliin naisten kisan kakkosena ajalla 2.17.32.
– Yksi aiempaan verrattuna muuttunut asia on, että Chepngetichilla oli kaksi miesjänistä lähes koko matkan ajan. Aiemmin se ei ollut sallittua. Se voi vaikuttaa parannukseen.
Dopingepäilyjä
Chepngetich valmentaa itse itseään. Hänen harjoittelustaan ei ole paljon tihkunut julkisuuteen, mutta se tiedetään, että hän käyttää myös harjoituksissa miespuolisia vauhdinpitäjiä.
– Harjoittelu on iso tekijä. Maratonharjoittelu on mennyt etenpäin ja ymmärrys maratonin vaatimuksista. Chepngetich on syntynyt vuoristossa yli 2 000 metrin korkeudessa ja elänyt siellä. Energiageelit voivat olla yksi pieni lisätekijä, että niistä saadaan matkan aikana tankattua hiukan enemmän hiilareita, Virlander luettelee.
Kolmekymppisen, kokeneen juoksijan hurja tulosparannus on silti nostattanut niin paljon kuiskuttelua dopingepäilyistä, että niitä on puitu Kenian parlamentissakin. Keniassa on jäänyt viime vuosina joukoittain urheilijoita kiinni dopingista, ja Chepngetichin agentti, italialainen Federico Rosa on ollut Keniassa esitutkinnan kohteena dopingiin liittyvien rikosepäilyjen takia, mutta syyttäjä jätti vuonna 2016 syytteet nostamatta. Syy tähän ei tullut julki.
– Se (dopingkäryt Keniassa) on fakta mutta yksittäiseen juoksijaan sitä ei voi kohdistaa. Hän kuuluu Federico Rosan talliin, eikä pidä olla sinisilmäinen. Toisaalta hän kuuluu seurannan piiriin, jossa yleisurheilussa tehdään voimakkaita toimia ja on ainakin voimakas pyrkimys tiiviiseen antidopingverkkoon. Sen onnistuminen varmasti vaihtelee, Virlander sanoo.
Naisten maratonin Suomen ennätys parani viime vuonna kaksi kertaa. Alisa Vainio kirjautti helmikuussa 2023 ajan 2.27.26 ja joulukuussa Camilla Richardsson höyläsi ennätykseksi 2.24.38.
– Maailmanennätykset ovat rajuja, mutta on hienoa, että olemme myös suomalaisnaisten puolella nähneet hienoja tulosparannuksia. Uskon että suomalaisetkin voivat juosta lähelle 2.20 tulevaisuudessa, Rami Virlander arvioi.