Maastohiihtäjä Therese Johaugilla olisi mahdollisuus jopa EM-mitaliin kestävyysjuoksussa, mutta merkittävämpi panostus pitäisi sisällään myös isoja kysymysmerkkejä, C Moren yleisurheiluasiantuntija Mika Järvinen alleviivaa.
Johaug, 31, on tällä hetkellä eittämättä maailman kovin naishiihtäjä. Viime viikonloppuna hän antoi näytteen monipuolisuudestaan kestävyysurheilijana, kun hän juoksi 10 000 metrin Norjan mestariksi ajalla 32.20,86.
Suoritus riittää tällä hetkellä 17. sijaan Euroopan tilastossa, ja aika jäi vain reilun sekunnin päähän Meraf Bahtan EM-pronssiajasta vuoden takaisissa kisoissa.
Yllättikö Johaugin veto Mika Järvisen?
– Juoksu kuuluu oleellisena osana maastohiihtäjän harjoitteluun, mutta kyllä aika oli kovempi mitä odotin. Se on kova, mutta ei mikään mahdoton myös jollekin toiselle kovakuntoiselle huippuhiihtäjälle, Järvinen kommentoi.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Therese Johaugia seurattiin tarkasti maailmancupin avauksessa Rukalla viime marraskuussa.
Johaug puhui kilpailun jälkeen siitä, että hän on mahdollisesti kiinnostunut juoksemaan myös EM-kisoissa ensi vuonna, jos se ei häiritse liikaa maastohiihtouraa.
LUE MYÖS: Miten on mahdollista, että Therese Johaug voitti Iivo Niskasen hiihtokilpailussa? Jari Isometsältä selitys norjalaistähden poikkeuksellisuudelle
Vertailusta Bahtan aikaan herää väkisin kysymys: ottaisiko Johaug Pariisista jopa mitalin?
– Hänen tämänhetkinen kuntonsa saattaisi riittää jopa minuutin kovempaan aikaan, mutta kehittyminen vaatii kuitenkin ratajuoksemista piikkareilla ja myös taktista treenaamista. Siihen Johaug ei välttämättä ole vielä valmis. Mutta jos hän haluaa ensi vuonna juosta EM-kisoissa, niin en näe sitä mahdottomana, että hän ottaa sieltä mitalin. Hänellä on kuitenkin niin älyttömät pohjat fyysisen kunnon puolella, Järvinen pyörittelee.
– Kisajuoksut ovat aina erilaisia, joten urheilijalla pitää olla taktista osaamista ja reagointikykyä erilaisiin tilanteisiin. Myös harjoittelussa pitää olla oikeanlaisia ärsykkeitä vauhdinjaon suhteen. Sellainen tasavauhtinen, omaehtoinen juoksu on erittäin paljon helpompaa kuin nykivä, omasta "perusvauhdista" poikkeava juoksu. Juoksutaktiikan, vauhdinjaon ja erilaisten vauhtien kestämisen takia yksiselitteinen ennustaminen on vaikeaa.
Hiihtäjän nilkka ja jalkapöytä
Maastohiihdossa ei ole ensi vuonna arvokisoja, joten kestävyysjuoksuun satsaaminen on lähtökohtaisesti helpompaa, jos Johaug sitä haluaa.
– En jotenkin jaksa uskoa, että tuon tason hiihtäjä lähtisi tekemään kovin radikaalia panostusta juoksemiseen. Mutta se on kyllä hyvää vastapainoa hiihtämiselle, Järvinen pohtii.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Therese Johaug on tottunut voittamaan. Tässä hän juhlii yhtä kolmesta viime kevään MM-kullastaan Seefeldissä.
Johaugilta puuttuu edelleen maastohiihdon henkilökohtainen olympiakulta, jonka saavuttaminen vuoden 2022 kisoissa on varmasti norjalaisen tavoitelistalla. On vaikea nähdä, että tuon päämäärän vaarantaminen tulisi kyseeseen.
– Hän ei voi vain lisätä harjoittelua, sillä määrät ovat jo nyt aika maksimaaliset. Eli jos hän lisää juoksuharjoittelua, se on aina pois maastohiihdon puolelta. Hänhän voisi valita niin sanotun keskitien ja harjoitella juoksun ehdoilla esimerkiksi sulan maan ajan ja pyhittää talvikauden hiihtämiselle. Mutta tässä hän antaisi tasoitusta molemmissa lajeissa.
– Kysymys kuuluu, että olisiko Johaugin nilkka ja jalkapöytä valmiit ottamaan vastaan uudenlaista rasitusta, joka aiheutuisi lisääntyvästä harjoittelusta piikkareilla? Hiihtomonossa nilkka ja jalkapöytä eivät joudu samalla tavalla töihin. Loukkaantumisiin en välttämättä usko, mutta rasitusvammoja voisi mahdollisesti tulla, Järvinen huomauttaa.
LUE MYÖS: Therese Johaug kertoo saamastaan tuesta dopingkäryn aikana – monimiljonääri isossa roolissa: "Ilman häntä en seisoisi tässä"
Ja tässä ehkä kaikista suurin kysymys Johaugin kestävyysjuoksukokeilussa: kuinka paljon hänellä on reserviä parantaa nykyistä aikaansa?
– Sitä ei tiedä kukaan.
– Pitää muistaa, että niin sanotut viimeiset sekunnit ja sentit vaativat yleisurheilussa valtavan määrän työtä. Esimerkiksi 40 minuutin juoksija voi lohkaista ajastaan kolme minuuttia verrattain helposti, mutta minuutin parannus 32 minuutista voi vaatia jo moninkertaisen työmäärän. Muuttuvia tekijöitä tulee enemmän, kun yritetään parantaa jo ennestään erittäin kovia tuloksia, Järvinen summaa.