Syövän selättänyt Tia Raunio, 50, suuntaa koronakriisin jälkeen töihin Aurinkorannikolle: "Otan koppia niistä, joilla menee huonosti"

Espanjan Aurinkorannikolla elää kymmenien tuhansien suomalaisten yhteisö. Naantalilaislähtöinen terveydenhoitaja Tia Raunio tuntee pian heidän ilonsa ja surunsa.

Vuonna 2007 Tia Rauniosta klassisen rakkaustarinan päähenkilö.

Hän lähti ystävänsä kanssa Pohjois-Espanjaan Camino de Santiagon vaellusreitille, törmäsi tulevaan aviomieheensä, rakastui, opetteli kielen ja jäi maahan. 

Naantalilaislähtöinen Raunio on tätä nykyä 50-vuotias ja asunut Madridissa pian 13 vuotta. Tulevaisuudessa hänellä on keskeinen rooli Espanjan Aurinkorannikon suomalaisyhteisössä. Heti kun koronaepidemia maassa hellittää, hän aloittaa työt alueen sosiaalikuraattorina.

Alueella elää eri taustoista tulevia suomalaisia kotimaisen pikkukaupungin verran, eli noin 30 000. Lomailijoiden suursuosiossa kylpevä Aurinkorannikko on tunnettu etupäässä eläkeläisasukkaistaan, mutta alueella asuu paljon myös lapsiperheitä ja nuoria.

Toipuminen rintasyövästä

Sosiaalikuraattorina Raunion tehtävänä on auttaa elämänkriiseihin joutuneita suomalaisia ja ohjata heitä oikeanlaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden pariin. Työpiste on Fuengirolassa Aurinkorannikon seurakunnan tiloissa, mutta työ vaatii myös liikkumista pitkin rannikkoa.

– Kenen tahansa ihmisen elämässä voi tulla vastaan sairauksia, yksinäisyyttä, taloudellista ahdinkoa, päihdeongelmia tai muita kriisejä. Minun tehtäväni on varmistaa, että nämä ihmiset saavat oikeanlaisen avun. Otan koppia niistä, joilla menee huonosti, Raunio kertoo.

Terveydenhoitajan ja diakonin koulutuksen saaneella Rauniolla pitkä työhistoria sosiaali- ja terveysalalta sekä Suomessa että ulkomailla. Hän on tehnyt töitä nuorten selviämisasemalla, terveyden- ja sairaanhoitajana sekä diakoniatyötä eri seurakunnissa. Espanjanssa hän on työskennellyt viimeisimpänä kehitysvammaisten päiväkeskuksen sairaanhoitajana.

Sitten tuli rintasyöpädiagnoosi.

Kuraattorin työn aloittaminen on Rauniolle yhdenlainen uusi alku elämässä.

– Sairastin syövän viisi vuotta sitten ja olen toipunut hyvin. Lähipiirissäni oli kuitenkin muitakin sairastapauksia, joten olen toiminut omaishoitajanakin. Lisäksi kirjoitin vertaistukiblogia rintasyöpäpotilaille, Raunio kertoo.

Potilas & työntekijä

Menneiden vuosien vastoinkäymiset näyttävät tässä vaiheessa elämää kääntyvän voitoksi, hän ajattelee. Rintasyövän selättäminen antoi Rauniolle arvokasta kokemusta siitä, miten espanjalainen terveydenhoitojärjestelmä toimii vakavassa tilanteessa.

– Olen saanut nähdä systeemin kummatkin puolet, sekä potilaana että työntekijänä. Se osoittautuu nyt vahvuudeksi nyt, kun mietin tulevia töitäni.

Aurinkorannikon sosiaalikuraattorin pesti on kolmevuotinen. Rekrytoinnin teki Suomen Merimieskirkko, joka vastaa ulkomailla asuvien suomalaisyhteisöjen seurakuntatoiminnasta lukuisissa eri maissa.

Sosiaalikuraattorin paikkaa haki yli sata henkilöä. Raunio ei uskonut mahdollisuuksiinsa, mutta haki.

– Suomessa käydään paljon keskustelua, ettei yli 50-vuotias, minun tapauksessani vielä vakavasti sairastunut nainen voi saada enää töitä. Todistin väitteen vääräksi ja olen siitä valtavan onnellinen. On hienoa, että elämänkokemusta arvostetaan työelämässä, hän sanoo.

– Olen tehnyt sosiaalialan töitä koko elämäni. On valtavan hienoa nähdä kaikki se elämän kirjo ja ihmisten arki. Työni tulee omaan haastaavaa, mutta erittäin mielekästä.

Euforinen hymy

Sosiaalikuraattorin työn aloituspäivämäärä todellakin on vielä suuren kysymysmerkin takana. Koronaviruksen runtelemassa Espanjassa on varovaisesti siirrytty kohti yhteiskunnallisten rajoitusten purkua.

Noin 47 miljoonan asukkaan maassa yli 25 000 ihmistä on menettänyt henkensä viruksen aiheuttaman taudin vuoksi.

– Tunnelma täällä on varovaisen toiveikas. Ulkonaliikkumiskielto oli voimassa seitsemän viikkoa. Jos kävi lähikaupassa ja poliisit pysäyttivät, heille piti näyttää kassakuitti todisteeksi kotoa poistumisen tarkoituksesta, Raunio kertoo.

Viime lauantaina kotikaranteenielämän kypsyttämät ihmiset saivat viimein ulkoilla luvan kanssa ensimmäistä kertaa seitsemään viikkoon.

Rauniota vastaan tuli kaikenikäisiä ihmisiä, mutta heitä yhdisti yksi seikka.

Kasvoille levinnyt euforinen hymy.

Lue myös:

    Uusimmat