Biljardia pelaava Nita Viitala pohti opinnäytetyötään, minkä tuloksena syntyi laji nimeltä jalkardi. Viitala on nähnyt maailmalla vastaavia pelimuotoja, mutta isommilla kentillä ja palloilla.
– Siitä lähti aloituspotku ja pakka levisi kuin Jokisen eväät, huudahtaa Nita Viitala.
Peliä aloittelevat Tuomas Mattila ja Keijo Elg, jotka molemmat ovat innokkaita biljardin pelaajia. Taustasta on hyötyä myös jalkardissa.
– Analyyttisyys ja tietää kuinka pallot liikkuvat osuessa toisiinsa. Se auttaa jalkardin pelaamisessakin. Muuten veikkaan, että jalkapallon pelaajalla on huomattava etu verrattuna biljardin pelaajaan, sillä potkutekniikka on kuitenkin tärkeä, Mattila sanoo.
Onko jokin jalkardissa yllättänyt?
– Sitä ajatteli, että tuohan on tosi helppoa verrattuna biljardiin, mutta nyt tuntuu, että se on tosi paljon vaikeampaa. Biljardia on kuitenkin pelannut paljon, Tuomas Mattila pohtii.
Mikä siinä on vaikeinta?
– Itse potkutapahtuma päästä jalkoihin asti. Jalkoja on vaikea hallita pienellä potkulla. Se siinä tulee eniten vastaan, Keijo Elg vastaa.
Onko tämä biljardia fyysisempi laji?
– On. Kaksi erää tuli pelattua, ja hikeä rupeaa puskemaan.
Sopii kaikille
Nita Viitala sanoo, että jalkardi sopii kaikille.
– Taaperosta eläkeikään. Tämä ei vaadi fyysisiä ominaisuuksia eikä oikeastaan mitään taustakokemusta kummastakaan lajista. Pääasia, että pidetään hauskaa.
Sanomaa vahvistaa Keijo Elgin 3-vuotias Olli-poika, joka kisaa isäänsä vastaan kentällä.
Onko kaikki sujunut pöydän kanssa odotusten mukaan?
– Välillä tulee pieniä insinöörillisiä mutkia matkaan, mutta ne on selvitetty. Nyt on vain suunta eteenpäin, Viitala hymyilee.
Tänään pelataan sisällä, mutta pöydän voi myös kantaa ulos.
– Biljardi on niin päivittäistä ainakin meikäläisellä, että kyllä tämä vaihtelua tuo. Saa myös hyvän mielen, kun voittaa kaverin, Keijo Elg virnistää.
Lisäys 20.6. klo 10:51: Jalkapallobiljardia on nähty Suomessa, Jyväskylässä, jo viime kesänä. Lisäksi Särkänniemessä on jlkaistu ensimmäinen liikuteltava pelialusta ennen vappua tänä vuonna.