- Toiveenani on saada Suomelle oma joukkue ensi syksynä Espanjan San Sebastiánissa järjestettäviin yksipyöräkoripallon MM-kisoihin, kertoo Suomen toistaiseksi ainoa lajin harrastaja, multialainen Vesa Purokuru.
Purokuru osti kymmenen vuotta sitten – hetken mielijohteesta – yksipyöräisen ja melko pian hän keksi yhdistää sillä ajamiseen koripallon pelaamiseen. Valinta oli looginen entiselle koripalloilijalle.
Aluksi Purokuru luuli keksineensä lajin itse, mutta huomasi pian ilokseen, että muualta maailmasta löytyy toisia yksipyöräkoriksen harrastajia.
Kaksi vuotta sitten hän osallistui Montrealissa lajin MM-kilpailuihin ja pääsi pelaamaan B-sarjan joukkueeseen, joka muodostettiin usean eri maan kansalaisista. Joukkue voitti MM-hopeaa. Nyt Purokuru haaveilee, että ensi syksyn kisoihin Suomesta lähtisi oma joukkue. Pelikavereita ei kuitenkaan ole helppo löytää.
Pelaajien sukupuolella ei ole väliä, mutta tiettyä perusosaamista täytyy jo olla, sillä harjoitteluaikaa on vain puoli vuotta.
- Yksipyöräisellä ajo pitää olla jo hallussa. Korinheitto on helpompi opetella kuin yksipyöräisellä ajaminen, Purokuru arvioi.
Haastavinta yksipyöräkoriksessa on tasapainon löytäminen. Pelatessa tulee usein tilanteita, joissa tasapaino häiriintyy, mutta se pitää pystyä hakemaan nopeasti takaisin.
"Pelleily" lisää työtehoa
Organisaatiovalmentajana työskentelevä Vesa Purokuru treenaa yksipyöräisellä ajamista aina, kun se on mahdollista – jopa toimistolla.
Työpaikalle hän ei voi koripalloja tuoda, mutta rennompiin puheluihin ja palavereihin hän yhdistää pienillä palloilla jongleerauksen. Työkaverit suhtautuvat asiaan yleensä myönteisesti.
- He vähän naureskelevat, mutta hyväksyvät touhuni niin kauan, kun pystyn pysymään asiassa ja olemaan asiallinen. Se on tietysti ikävää, jos heittelen keiloja ja ne putoavat maahan aiheuttaen melua, Purokuru hymähtää.
Vaikka yksipyöräisellä ajaminen ja jongleeraus näyttävät haastavalta leikiltä, Purokuru uskoo niiden vaikuttavan myönteisesti työntekoon.
- Minulla on sellainen olo, että ne parantavat työtehoa. Työhön tulee koko keho mukaan – ei pelkästään pää. Mieli jäsentyy tavallista leikkisämmäksi, Purokuru analysoi.