Autoista herttaisin saattaa hyvinkin olla kuplavolkkari, ja muutkin kuplan aikaiset volkkarimallit. Kupla onkin ehkä juuri se automalli, josta useimmilla aikuisilla suomalaisilla on jokin muisto.
– Aina kun käyn kuplaa tankkaamassa, joku tulee kertomaan kuplavolkkarimuistojaan, kertoo volkkariharrastaja Markku Aittokoski.
Aittokosken entistämiä volkkareita on esillä kaksin kappalein Messukeskuksessa tänä viikonloppuna. Aittokoski, kuten niin monet muutkin volkkariharrastajat, sanoo, että automerkki on tullut hänen elämäänsä jo varhain.
– Niitä sai viidelläkymmenellä markalla Tattarisuolta, kun olin nuori poika, ja siitä lähtien olen volkkareita harrastanut, kertoo Aittokoski.
Suomen volkkariyhdistyksen puheenjohtaja Mika Wallenius kertoo samaa tarinaa.
– Ensimmäinen autoni oli volkkari, siitä se lähti ja tässä ollaan.
Tärkeintä harrastuksessa on auton rakentelu, joka vie suurimman osan ajasta.
– Osien etsimiseen menee vain murto-osa harrastukseen kuluvasta ajasta, sanoo Wallenius.
Uudempia osia on kohtuullisen helppo löytää, mutta vanhojen vuosimallien kanssa on vaikeampaa.
– Joskus osia on pakko tehdä itse, kertoo Wallenius.
Markku Aittokoski kertoo, että joskus osien etsiminen on melkein salapoliisityötä. Esimerkiksi käy Aittokosken Kleinbusin nopeusmittarin tarina.
Nopeusmittarin löytyminen vaati aikaa ja vaivaa, mutta tässä se vihdoin on.
– Auto on alunperin valmistettu Yhdysvaltain markkinoille ja siinä oli mailimittari, mutta halusin siihen kilometrimittariston.
Etsittyään aikansa, Aittokoski löysi tarvitsemansa alkuperäisen mittarin avaamattomassa tehtaan pakkauksessa, joka leimattu marraskuussa 1963.
Mittari on siis ollut tehtaalla yhtä aikaa Kleinbusini kanssa, mutta ne kohtasivat toisensa yli viisikymmentä vuotta myöhemmin Suomessa, kertoo Aittokoski.