TIA-kohtaus menee ohi minuuteissa, jopa huomaamatta – ymmärrätkö nämä oireet hengenvaarallisiksi?

TIA-kohtaus (transient ischemic attack) tarkoittaa ohimenevää aivoverenkierron häiriötä. Tyypillisesti sen oireet kehittyvät yhtäkkiä, kestävät joitakin minuutteja ja menevät ohi.

– Jos oireet kestävät pidempään kuin 15 minuuttia, niin vaikka ne näennäisesti menisivät ohi, todellisuudessa aivoissa on jo käynyt palautumaton vaurio. Käytännössä ihmisellä on siis silloin ollut infarkti, neurologian erikoislääkäri, dosentti Jukka Putaala kertoo.

TIA-kohtauksen oireet ovat samat kuin aivoinfarktissa tai aivohalvauksessa: suupielen roikkuminen, puheen puuroutuminen, sanojen löytämisen ja lauseiden tuottamisen vaikeus, huimaus, toispuoleinen näkökenttäpuutos tai toispuolihalvaus, jossa kehon toisen puolen raajat eivät liiku tai liikkuvat huonosti ja voimatta.

Kaikkia oireita ei tule kaikille, vaan niiden ilmeneminen riippuu täysin siitä, missä päin aivoja suonitukos on eli minkä aivoalueen toiminta on niin sanotusti poissa pelistä.

– Jos tulppa esimerkiksi on oikealla, oireet tulevat vasemmalle.

TIA-kohtaus voi myös mennä ohi huomaamatta.

– Sehän voi sattua vaikka nukkuessa. Eikä oireita välttämättä miellä tai tunnista hengenvaarallisiksi, sillä esimerkiksi huimaus voi johtua hyvin monenlaisista syistä.

– Joskus käy niin, että kun aivot jostakin muusta syystä myöhemmin kuvataan, siellä näkyykin sairastettu infarkti – eikä potilaalla ole sanoa mitään oire-episodia, johon se voisi liittyä. Tällaiset pikkuinfarktit voivat siis olla täysin oireettomiakin.

Heti sairaalaan

Vaikka TIA-kohtauksen oireet ovat hyvin lyhytkestoiset, sairaalahoitoon on hakeuduttava aivan samalla tavalla kuin aivoinfarktin tai aivohalvauksen sattuessakin: välittömästi.

– TIA-kohtaukseen liittyy suuri uusiutumisen ja aivoinfarktin riski. Suurimmillaan riski on kahden viikon sisällä kohtauksesta. Jos siis tulee tällaisia neurologisia oireita, on aina mentävä päivystyksen kautta tutkimuksiin.

Sairaalassa potilaalta tutkitaan aivovaltimot, kaulavaltimot ja aortan kaari. Lisäksi otetaan sydänsähkökäyrä, keuhkokuva ja verikoe, josta selviää kolesteroli- ja verensokeriarvot. Maksan ja munuaisten toimintakokeet kuuluvat niin ikään perustutkimuksiin. Lisäksi potilas haastatellaan ja hänen vanhat sairaskertomuksensa tutkitaan.

Jos oireiden syy ei paljastu edellä mainituilla tutkimuksilla, tehdään esimerkiksi sydämen kaikututkimus ja sydänfilmin pitkäaikaisrekisteröinti. Varsinkin nuoremmilta potilailta etsitään myös harvinaisempia syitä, kuten poikkeavuuksia veren hyytymisessä.

Tutkimukset kannattavat, sillä niiden ansiosta varsinaiset infarktit saadaan ehkäistyä.

– Jokaisen TIA-kohtauksen saaneen potilaan riski saada aivohalvaus on suurentunut. Riski voi olla jopa kahdeksan prosenttia oireista seuraavien parin vuorokauden sisällä ja lähennellä 20 prosenttia seuraavien kolmen kuukauden aikana. Kun perussyy hoidetaan pois, uusiutumisriski pienenee merkittävästi, Putaala selittää.

Miten estän aivoinfarktin? 

Tästä keskusteltiin Studio55.fi-ohjelmassa neurologian professori Markku Kasteen kanssa toukokuussa 2015. Katso haastattelu!