Aktiivinen sukellusharrastaja Timo Vikman ei anna iän hidastaa tahtia vedenalaisessa harrastuksessa. Pikkupojasta asti vedessä viihtynyt mies myös valokuvaa lähes aina sukeltaessaan.
Tamperelaisen Timo Vikmanin, 68, rakkaus sukellukseen alkoi jo lapsena. Ensimmäiset sukelluksensa Timo teki 10-vuotiaana mökkirannassa Längelmäveden rannalla.
– Olen pikkupojasta asti ollut innostunut vedestä, vaikka en ole koskaan asunut meren äärellä. Näin jo 1950-luvulla Jacques Cousteaun Hiljaisen maailman Tampereella. Olin aivan älyttömän innostunut sukeltamisesta, ja olen edelleen, Timo kertoo inspiraatiostaan.
Timon ensimmäinen sukellusmaski oli pingispallosnorkkelimaski. Yksinkertaiseen sulkukappaleeseen perustuvia venttiilisnorkkeleita hän kertoo nykyään pidettävän jo hengenvaarallisina. Tosissaan Timo aloitti laitesukelluksen vuonna 1970, hieman yli kaksikymmenvuotiaana. Silloin hän osti ystävänsä kanssa laitesukelluslaitteen.
Timo Kaukajärvellä laiturilla vuonna 1972.
– Minulla on ensimmäinen kuittikin tallella, laite maksoi 864 markkaa, Timo muistelee nauraen.
Konkariluokka suuri kunnia
Sukellus on ollut Timolle rakas harrastus jo 45 vuoden ajan. Ammatiltaan Timo on psykologi.
– Ammatikseni en ole koskaan sukeltanut. Tietenkin olen nostanut kaikenlaisia esineitä, perämoottoreita ja sellaisia.
Timo toimii sukelluskouluttajana ja on tasoltaan on P4-sukeltaja, eli konkariluokassa, mikä on Timolle suuri kunnia. Mies on myös Tampereen urheilusukeltajien kunniajäsen.
– Se olen ollut 20 vuotta – minähän perustin Tampereen urheilusukeltajat vuonna 1972. Ensimmäiset 10 vuotta toimin seuran puheenjohtajana.
Kamera aina mukana
Vedenalainen valokuvaus on iso osa Timon sukellusharrastusta.
– Olen aina valokuvannut sukeltaessa. Vuonna 1972 otin ensimmäiset valokuvani Kaukajärvessä jään alla.
Timo on tehnyt neljä sukelluselokuvaa, muun muassa Sukeltaja vetäytyy vuorille ja Retki saaristomerelle –elokuvat. Timo on kirjoittanut myös sukelluskirjan Sukellus. Kirja on sukelluksen perusteos ja käsittelee kaikkea sukellukseen liittyvää, kuten valaisimia, tekniikkaa ja fysiikkaa.
Timo opettaa sukelluksen alkeita Tampereen uintikeskuksessa. Kuva marraskuulta 2014.
Upeimmat hetket veden alla
Timo on sukeltanut ympäri maailmaa – esimerkiksi Indonesiassa, Malediiveilla, Punaisellamerellä sekä Karibianmerellä ja Norjassa Lofooteilla.
Myös Suomen sukelluskohteita Timo on kokenut lukuisia: esimerkiksi Kaukajärven Tampereella ja useita eri veden täyttämiä, hylättyjä kaivoksia.
– Tykkään sukeltaa ihan sisävesissäkin. Täällähän on kirkkaita järviä kuitenkin, esimerkiksi Puruvesi Saimaalla. Myös Oravikosken kaivoksessa olen sukeltanut. Kuopion Verotoimiston alla on luolasto, sielläkin olen sukeltanut, Timo listaa.
Upeimmaksi näkemäkseen vedenalaiseksi paikaksi Timo nimeää Port Sudanin Afrikassa, jonne hän lensi sukeltamaan vuonna 2004. Sukelluksen kohteena oli tutkimusmatkailija Cousteaun jättämä vedenalainen habitaatti.
Hieno kokemus oli myös kohtaaminen mantarauskun kanssa Punaisellamerellä keväällä 2012. Timo oli kouluttamassa oppilaitaan avovesiosuudessa, kun tiet luontokappaleen kanssa kohtasivat. Tilanteesta tallentui komeita otoksia kameraan.
– Sukelsimme sukellusparini kanssa, minulla oli makrolinssi, ja sain suorastaan sen silmästä kuvia – se kiersi meidät vaikka kuinka monta kertaa. Tunne oli todella upea, Timo muistelee.
Timo kertoo uineensa Punaisellamerellä myös likellä haita.
– Sitä edellisenä vuonna näimme hain joka kiersi meitä, olimme etapissa siinä. Se oli Oceanic whitetip shark eli valkopilkkahai, varmaan 6-7 metriä pitkä.
Timo kohtasi valkopilkkahain Punaisellamerellä Egyptissä vuonna 2011.
Kohtaaminen ei kuitenkaan pelottanut. Tunne oli ennemminkin eläintä ihaileva.
– Sehän oli upea ilmestys.
Timo omistaa sukellustukialus Ragnin, joka toimi noin 30 vuotta Itämerellä. Aluksella on käyty monissa paikoissa, esimerkiksi Utön saaristossa.
– Utö on aivan loistava sukelluspaikka. Siellähän on kuuluisa Park Victory, viittaa Timo Utön saaren kaakkoispuolella vuonna 1947 uponneen yhdysvaltalaisen höyrylaiva S/S Park Victoryn hylkyyn.
Ragni merellä.
Silloin jännitti – pelottikin
Muutaman kerran sukeltaessa Timoa on jännittänytkin. Eräs näistä kokemuksista sattui, kun Timo ui vahingossa vedenalaiseen luolaan Haverin avolouhoksella Viljakkalassa. Vedenalaisia luolia täynnä oleva kaivos oli silloin vielä sukeltajien käytössä.
Vaikka valonheittimet olivat mukana, ei niistä liiemmin hyötyä pimeässä luolastossa eksyksissä ollut. Valoa kun ei tullut ulkopuolelta lainkaan.
Timo Vikmanin otos vedenalaisesta Christ of the Abyss -patsaasta Italian rannikolla Portofinossa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
– Onneksi luola ei ollut kuin 25 metriä pitkä, ja ymmärsin olevani väärässä paikassa. Mahduin kääntymään ja löysin tien ulos.
Toinen pelottava tapaus kävi sukellusparin kanssa, kun kommunikointi ei sujunut odotetusti.
– Kerran olimme Kaivannon kanavassa 13 metrin syvyydessä mateita metsästämässä. Ilmeisesti sukelluspulloni venttiilini osui vahingossa johonkin tukkiin ja meni kiinni. Yritin näyttää sukellusparille, että tarvitsen ilmaa. Mutta hän luuli, että osoitan matikkaa ja rupesi etsimään sitä, Timo muistelee tapausta, nyt jo nauraen.
– Hapen saamiseksi minun oli pakko nousta vapaanousussa pintaan.
Hyvä kunto eduksi, ylipaino jopa hengenvaarallista
Timo täyttää tänä vuonna 69 vuotta, mutta sukeltaa edelleen aktiivisesti. Ikä ei miehen mukaan tuo sukellukseen mitään erityisiä haasteita, jos on tarpeeksi hyväkuntoinen. Timo itse pitää fysiikastaan huolta juosten, pyöräillen ja hiihtäen.
– Sukeltajalta vaaditaan noin yleisestikin mahdollisimman hyvää kuntoa, se on ainakin edullista.
Esimerkiksi ylipainosta voi seurata vaikeuksia, nimittäin sukeltajantauti.
– Typpi liukenee sukelluksen aikana vereen, ja se poistuu kaikkein hitaimmin rasvakudoksista. Jos nouset liian nopeasti, niin siitä muodostuu kuplia vereen, ja voit kuolla siihen, Timo selventää.
Typpikuplat veressä voivat laajetessaan tukkia verisuonia tai jopa rikkoa niitä.
Sukellusta Punaisellamerellä vuonna 2011.
Myös hyvä hapenottokyky on sukeltajalle eduksi.
– Mutta kyllä ihan normaali ihminenkin voi sukeltaa, ei siinä mitään ihmeellisempää ole, Timo sanoo.
Mitä psyykkisiin ominaisuuksiin tulee, Timon mukaan sukeltajan tulisi olla mahdollisimman rauhallinen – ainakin osata rauhoittaa itsensä.
– Minäkin, vaikka olen hätähousu, pakotan itseni sukelluksen aikana rauhalliseksi.
Ikä ei esteenä
Timo kertoo monen hänen ikäisensä sukeltavan aktiivisesti. Ja vaikkei olisi koskaan sukeltanut, voi ikääntynytkin hyvin vielä aloittaa. Jos haluaa vaikkapa kokeilla laitesukellusta, sitä voi testata alkeiskurssilla altaassa. Altaassa kokeilu on myös turvallista.
Kun on tarpeeksi hyväkuntoinen, sopii harrastus vaikka kuinka iäkkäälle.
– Cousteaukin taisi olla yli 80-vuotias kun lopetti.
Kuvat: Timo Vikman