3,5 vuotta sitten Timo painoi vielä yli 170 kiloa. Nyt hän on yli 74 kiloa kevyempi. – Kun kilot todellakin putosivat, niin eihän sitä vieläkään meinaa itse edes tajuta. Sitä on aika vaikea uskoa, mies sanoo nyt.
3,5 vuotta sitten Timo, 48, meni diabeteshoitajalle. Kerta ei ollut ensimmäinen.
– Minulle oli vaihtunut uusi hoitaja. Hän punnitsi minut. Muistaakseni paino oli 171 kiloa, Timo muistelee.
Timolla on elämää rajoittavia sydän- ja keuhkosairauksia. Polvet, lonkat ja selkä särkevät. Painonsa vuoksi Timo käveli kepeillä puolitoista vuotta. Ajatus kuntosalilla käymisestä oli miehelle pelkkää utopiaa.
– Jos joku olisi kolme vuotta sitten sanonut, että lähden kuntosalille ja nautin siellä käymisestä, niin kyllä olisin voinut suomeksi sanottua sanoa, että suksi veehen, ei siitä tule ikinä mitään ja minä en mihinkään salille mene, Timo sanoo.
Nyt Timon vaaka näyttää 96 kiloa. Hän on 74 kiloa kevyempi. Miten tässä onnistuttiin?
"Meistä jokainen pystyy tämmöiseen!"
Mikko pudotti painoa huikeat 67 kiloa
"Vaimo heitti kyynärsauvani mäkeen"
Hoitaja määräsi Timolle lääkkeen, jonka avulla paino voisi pudota. Se oli kaiken alku.
Lääkkeen avulla paino putosi hieman. Seuraavaksi Timon vaimo päätti, että kotona alkavat puhaltaa uudet tuulet.
– Olen eläkkeellä sairauksien takia. Vaimo heitti kyynärsauvani mäkeen. Kotona aloimme tehdä askareita oikein kunnolla, jouduin päivisin liikkumaan enemmän, Timo muistaa.
Kevyen liikunnan ansiosta paino putosi lisää. Timo lopetti tupakoinnin ja oluen juomisen. Herkkuja vähennettiin, vaalea leipä vaihtui tummaan ja rasvaista ruokaa rajoitettiin yhteen kertaan viikossa. Vaimo piti tiukasti kiinni ruokavaliosta.
– Vaimohan tämän työn on minulle tehnyt. Minä toteutin, mitä vaimo käski tekemään, Timo kiittelee.
– Lähdettiin siitä, että aloimme syödä kahden tunnin välein. Otin pieniä annoksia koko ajan. Nälän tunne lähti täysin. Huomattiin hirmu äkkiä, että paino lähti vajoamaan, ja se todellakin tuli rytinällä alas.
"Minua juoksutettiin lauantai ja sunnuntai"
Timon vaimo varmisti, että perheellä oli koko ajan ohjelmaa. Ostoskärryn tuella Timo käveli kaupoissa koko viikonlopun.
– Vaimoni saattoi sanoa esimerkiksi niin, että nyt mennään kauppakeskukseen hakemaan joku tietty tikkari. Mennäänpä katsomaan sinne ja tuonne. Hän kävelytti minua paikoissa, joissa minulla oli mielenkiintoa pyöriä, niin, etten edes tajunnut, että kävelin. Minua juoksutettiin lauantai ja sunnuntai, ja maanantaina olinkin niin rätti, että makasin sängyssä, en ylös päässyt, Timo muistelee.
Timo ennen. Kuva Timon kotialbumista
– Vaimo pisti minut kävelemään, vaikka se sattuikin suoraan sanottuna aivan saatanasti. Hän pisti väkisin liikkumaan, ja se kyllä kannatti. Kun kepit heitti lopulta pois, niin olisinkohan jo noin vuoden kuluttua kävellyt aika hyvin.
Painonpudotuksestaan Timo kiittää vaimonsa "juonikkuutta": tämä sai miehensä liikkumaan kuin huomaamatta.
– Hän niin sanotusti vietteli minut menemään väkisin, että nyt tehdään tämä ja tuo asia. Ei pidetty kiirettä. Sitä ei huomannut, että sinua vähän vedätetään, kun menet sinne ja tänne, Timo sanoo.
– Olen vaikea ihminen luonteeltani, minua pitää osata käsitellä. Se ei käy niin, että sormia napsauttaa. Tulee vain perheriita välittömästi! Vaimoni antoi ajan kulua eikä lähtenyt hosumaan. Olisimme varmaan saaneet projektin tehtyä alle kahdessakin vuodessa, mutta riitojen välttämiseksi tähän käytettiin aikaa.
96 kilon tulokseen kuntosalin avulla
Alun perin lääkäri suositteli Timolle painonpudotuksen tueksi ryhmäliikuntaa ja uimista. Ne eivät kiinnostaneet Timoa.
– En tykkää ryhmäjumpista, ne eivät ole minun luontoiselleni ihmiselle sopivia. Olen käyttänyt painonvartijoita ja kaikkea muita, ja kokemukseni ovat olleet enemmän negatiivisia. En hyötynyt näistä yhtään mitään ja rahaa meni helvetisti. Lopputulos oli plus-miinus nolla. Minua auttoi, että osui hyvä diabeteshoitaja, ja emäntä valvoi jokaisen siirron, jonka tein, Timo kuvailee.
Nykyiseen 96 kilon tulokseen päästiin kuntosalin avulla. Sinnekin Timo vietiin kuin varkain.
Timo kävi ystävänsä kanssa kahvilla. Ystävä oli käynyt kuntosalilla jo vuosia.
– Hän puhui monta kertaa, että lähde sinne salille nyt, saat itsesi kuntoon, sinulla on ihan hyvät raamit, saadaan lihasta sinulle. Eihän minua salille saanut siinäkään vaiheessa, vaikka paino oli pudonnut jo varmaan 40 kiloa. Minua ei todellakaan liikunta ole ikinä kiinnostunut, Timo sanoi.
Automatkalla vaimonsa kanssa Timo heitti, ettei enää jaksaisi kahvitteluhetkiä.
– Sanoin, etten taida enää tuon jätkän kanssa mennä kahville, kun se koko ajan houkuttelee kuntosalille. Emäntä kuuli sen. Seuraavana päivänä olimme siellä salilla.
"Nyt käymme salilla viisi kertaa viikossa"
Ensin salilla käytiin kahdesti viikossa, sitten kolme. Yllättäen Timo innostui treenaamisesta, kun tuloksia alkoi syntyä.
– Kaveri osasi vetää minut mukaansa. Tulosta alkoi tulla, painot alkoivat nousta, kaverini tiesi, mitä voin siellä tehdä ilman, että tulee niska- tai selkäkipuja. Siitähän se lähti liikkeelle. Nyt käymme salilla viisi kertaa viikossa, Timo kertoo.
”Olen antanut itselleni luvan kehua itseäni.”
Marianna, 34, ei ole tunnistaa itseään vanhoista kuvista – painaa puolet entisestä!
Timon mukaan ystävä oli hänelle kuin personal trainer, joka vastasi ohjelman kehittämisestä ja varmisti, että liikkeet sopivat Timolle. Kehitys on ollut huimaa.
– En esimerkiksi voi käytännössä nostaa mitään ylöspäin, kaikki liikkeet on tehtävä alaspäin. Kun menimme kuntosalille, sain esimerkiksi jalkaprässissä viisi kiloa liikkeelle. Nyt pumppaan pitkälle toistasataa kiloa. Liikkeeni eivät ole sellaisia kuin muilla, en pysty tekemään niitä alusta loppuun kuten ohjesäännön mukaan kuuluisi tehdä. Valikoima on hirveän suppea ja liikkeet ovat typistettyjä niin sanottuun normaaliin ihmiseen verrattuna, Timo sanoo.
Esimerkiksi lonkka ja selkä hankaloittavat Timon treenaamista. Niskan kanssa ongelma on kuitenkin pahin, sillä Timon niska on aina vinossa asennossa. Treeni kuitenkin sujuu sitkeydellä.
– Liikkeet voivat olla typeränkin näköisiä ja varmasti salilla olijat joskus katsovat, että mitäköhän tuokin tekee, tekee karmean määrän lyhyitä toistoja, miksei se anna mennä loppuun saakka? Valitettavasi jäseneni eivät taivu ja toimi, vammani estävät sen.
"Kun se 74 kiloa todellakin putosi, eihän sitä meinaa tajuta"
Nyt Timon kunto on hyvä. Hän on painonpudotuksen ansiosta päässyt eroon diabeteslääkityksestä ja kävellyt ilman keppejä jo kaksi vuotta.
– Tarvitsen vieläkin joskus keppejä ja rollaattoria välillä, kun kivut ovat kovat. Särythän minulla on ja sairaudet pysyvät, mutta yleiskunto on noussut ja elämä on muuttunut helpommaksi, Timo sanoo.
– Kun se 74 kiloa todellakin putosi, eihän sitä vieläkään meinaa itse edes tajuta. Sitä on aika vaikea uskoa. Aika on suhteellisen lyhyt siihen nähden, miten vammani rajoittavat painonpudotuksen tekemistä.
"Kun tulokset alkavat tulla, mieliala helpottuu ja kirkastuu"
Hyvänä kipupäivänä Timo pystyisi vaikka hyppäämään kattoon. Huonona hän kykenee vain makaamaan ja oleskelemaan rauhallisesti.
– Kun liikun, kivut ovat vähäiset, mutta kun esimerkiksi nukun yön, olen aamulla tosi kipeä. Yleensä, kun menemme salille, siellä kipu helpottaa ja ilta on jo hyvä.
Timo nyt. Kuva Timon kotialbumista
Kipujenkin keskellä treenaamiseen antoivat uskoa tulokset.
– Salissa ja painonpudotuksessa on kummassakin ollut se, että ne ovat ensin älytöntä puurtamista. Kun tulokset alkavat tulla, mieliala helpottuu ja kirkastuu. Nälkä kasvaa syödessä siinä vaiheessa. Hassuinta on, kun välillä tulee monen viikon tauko eikä homma etene, ei sitten yhtään mihinkään. Sitten yks kaks tulee taas edistyspiikki, Timo sanoo.
– Vastaavasti pitää muistaa, että antaa itselleen oikeuden herkutella esimerkiksi kerran viikossa. Pitää muistaa pitää salilta pari vapaapäivää viikossa. Homma ei saa mennä yli. Jos siitä tulee pakkopullaa, se on pakko heivata. Silloin ei saa mitään aikaiseksi.
"Minua ei tunnista samaksi ihmiseksi"
Timo käyttää edelleen samaa menetelmää kuin painonpudotuksensa alussa: hän pysyttelee kiireisenä ja on aina liikkeessä, jotta paino pysyy alhaalla.
– Kyllähän se fantastinen tilanne on, kun paino on noin tullut alas. Yksi ihminen, joka näki minut neljän vuoden jälkeen, sanoi, ettei tunnista samaksi ihmiseksi.
Kun Timo julkaisi kuvat painonpudotuksestaan Facebookissa, hän sai yli 200 viestiä aiheesta. Moni kyseli, miten mahtavaan tulokseen on päästy.
"Jokaisella pitää olla oma juttu"
Timo uskoo, että kuka tahansa pystyy samaan, jos vain pää kestää ja mielenkiinto pysyy yllä. Myös tulokset kannustavat.
– Pitää löytää jokin, mikä sytyttää. Mielestäni ikinä ei tule auttamaan, jos sinut määrätään johonkin ryhmäliikuntaan tai painonvartijoihin. Suositella toki voi, mutta mielestäni jokaisella pitää olla oma juttu, miten hän lähtee mukaan ja mistä sen innon löytää, Timo kuvaa.
– Jos sinulle vain työnnetään pakkopullaa, että tuossa on kymmenen kerran ryhmäliikuntakortti, mene tekemään sinne, eikä ole mitään motivaatiota, en usko, että se ikinä onnistuu. Jostakin pitää saada oma sytyke. Kannattaa asennoitua siihen, että tehdään järjellä ja ajalla. Ei tee mitään älyttömiä aikatauluja.
"Vaatteita on tällä hetkellä ilo löytää, elämä on mukavampaa"
Aiemmin Timon elämä oli suunnittelua: hän joutui miettimään, jaksaisiko kävellä, ja kykenisikö hoitamaan asioita.
– Ne olivat aivan työläitä asioita, ja oli uskomatonta, jos pystyi jotain tekemään, Timo kuvailee.
Ota kaikki hyöty irti teholiikkeestä: Näin punnerrat oikein
– Itse en pääse vieläkään kunnolla alas lattialle, vaikka paikat ovat korjaantuneet. Se on minulle ongelma. Olen keksinyt sellaisen ratkaisun, että kun minulla on aikaa, pystyn tukien kautta menemään lattialle ja pääsen ylös sieltä. Se on minulle iso saavutus. Pitää löytää positiivisia juttuja, lisää ja lisää. Päivä kerrallaan mennään, terveyden ehdoilla.
Tulevaisuudessa Timo haluaisi vain jatkaa samaan malliin.
– Särkyjähän en saa ikinä pois itsestäni enkä parane sydän- ja keuhkosairauksista. Suurin stressi on tällä hetkellä se, etten saa särkyjä pois. Ne ovat joka päivä elämässäni ja syövät todella paljon joka asiassa motivaatiota. Niiden kanssa on vain pystyttävä elämään, Timo sanoo.
– Olen helvetin tyytyväinen, että paino on pudonnut. Ennen olivat vaatteet 6XL, nyt pääsen koolla M tai L. Vaatteita on tällä hetkellä ilo löytää, elämä on mukavampaa, kun paino on poissa. Se hirveä massa, mikä on ollut päällä. Huomaa, että kaikki liikkuminen on paljon, paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa, Timo sanoo.
Hänestä tuntuu, että elämään on painonpudotuksen myötä tullut aivan uutta intoa ja motivaatiota.
– Sellainen paha olo, kiukkuisuus, on vähentynyt 90 prosenttia. Kun paino on pienempi, se antaa enemmän mahdollisuuksia elämässä. Pystyt tekemään erilaisia juttuja, pystyt olemaan "normaali" ihminen.