Japanilaiset rakastavat pieniä laatikkomaisia Kei-autojaan, joten ei ihme, että ne ovat myös Tokion autonäyttelyn tähtiä.
Japanissa suosittujen Kei-autojen mitat on rajattu hyvin tarkkaan. Ne saavat olla korkeintaan 3,4 metriä pitkiä ja 1,48 metriä leveitä, ja niiden moottorin maksimikooksi on rajattu 660 kuutiota. Tehoa Kei-autoissa saa olla enintään 64 hevosvoimaa.
Daihaitsu Hinata.
Kei-autoilla on Japanissa monta roolia. Ne toimivat aivan tavallisina perheautoina, mutta niitä suosivat myös monet yritykset joko tavaroiden kuljettamisessa tai liikkuvana myymälänä. Olen nähnyt Kei-autoja, jotka ovat toimineet niin koiran hemmotteluun tarkoitettuna salonkeina, paloautoina, hedelmä/vihannesmyymälöinä kuin pieninä katukeittiöinäkin.
Erityisesti pikkuautoihin erikoistuneen Daihatsun osastolla oli Tokion autonäyttelyssä kolme Kei-konseptia: Hinata, Noriori ja Tempo.
Daihatsu Noriori.
Näistä Hinata on lähimpänä tavallista pikkuautoa. Siinä on kaappariovet, joiden kautta käynti nelipaikkaisen auton sisälle sujuu helposti. Japanilaiset viettävät paljon aikaa autoissaan, joten Hinatan matkustamosta on tehty kokolattiamaton avulla olohuonemainen. Koska Kei-autojen korkeus on rajattu kahteen metriin, autoihin on tehty yleensä hyvin pysty istuma-asento. Korkealla sijaitseva katto luo sisätiloihin myös avaruuden tuntua.
Noriori on eräänlainen minibussi. Sen lattia on lähes maan tasalla, eli autoon nousu onnistuu helposti jalkavaivaiseltakin – tai vastaavasti auton sisälle voidaan kulkea helposti myös rullatuolilla tai rollaattorilla. Hinatasta poiketen Noriorissa on sivuille aukeavat liukuovet. Auton istuimet on myös helppo taitella kasaan pois rullatuolien tieltä.
Daihatsu Tempo.
Tempo on puolestaan pieni hyötyajoneuvo, josta on tehty liikkuva kahvila. Sen toinen kylki on yhtä isoa ikkunaa, joka voidaan nostaa ylös katokseksi autossa asioivien suojaksi.
Kei-autoilla on tärkeä rooli Japanissa, mutta niitä ei juuri nähdä Japanin ulkopuolella. On pakko kysyä, miksi? Vähän tilaa vievä, edullinen liikkuva liiketila – siis vaikkapa Tempon esittelemä mobiili kahvila auttaisi monia innokkaita työllistämään itsensä. Luulisi Suomessakin valtiojohdon tajuavan tämän ja helpottavan säännöksiä tämän mahdollistamiseksi.