Viime viikolla paneuduttiin SM-liigan historian parhaimpiin ulkomaalaispelaajiin ja tällä viikolla katse käännetään hieman vähemmän vaikutusta tehneisiin pelimiehiin. Suomeen on tullut monta miestä isoin odotuksin ja isoilla palkoilla, mutta anti on jäänyt lopulta paljon odotettua köykäisemmäksi. Ohessa kymmenen pelaajaa, jotka eivät yltäneet odotetulle tasolle ja floppasivat pahasti.
10. Sergei Makarov
Sergei Makarovin nimi aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia jääkiekkomaailmassa. Useimmat yhdistävät hänen Neuvostoliiton punakoneen taiturimaiseen hyökkääjään, mutta Espoossa ja Raumalla muistikuvat legendan nimikaimasta ovat vähän erilaiset. Makarov aloitti kauden 1996-97 Kiekko-Espoossa, mutta siirtyi kesken kauden Lukkoon. Makarov ei ollut häikäissyt Espoossakaan, mutta puolustaja osoittautui täydelliseksi flopiksi Raumalla. Myöhemmin on jopa irvailtu, että seurajohdot luulivat hankkineensa THE Sergei Makarovin, mutta totuus paljastui karulla tavalla.
9. Corey Locke
Corey Locke tuli TPS:aan 2012-13 ja hänestä ennakoitiin SM-liigan tähteä. Lockeen kohdistuvat odotukset saivat lisäpontta hänen tiettävästi muhkeasta palkkakuitistaan. Lievätkö odotukset olleet liian korkealla vai mikä, mutta Locken tehot ja esitykset jäivät heikoiksi ja saldoksi kertyi 32 ottelussa vain tehot 5+12, joka oli reilusti alle odotusten. Hän lähtikin kesken kauden Saksaan.
8. Alexander Weinrich
Ässät hankki kaudella 1996-97 riveihinsä NHL:n huippupakkeihin lukeutuneen Eric Weinrichin veljen Alexanderin. Hän ehti pelata Ässissä ainoastaan seitsemän peliä, mutta ehti jättää lähtemättömän vaikutuksen - eikä niin hyvässä mielessä. Weinrich osoittautui aivan liian heikoksi pelimieheksi SM-liigan jäille eikä pysynyt lainkaan vauhdissa mukana. Selvästikin Weinrichin veljesten lätkägeenit olivat siunaantuneet vain yhdelle.
7. Jason Dawe
Jason Dawe oli ehtinyt pelata NHL:ssä 366 runkosarjan ottelua hyvillä tehoilla 86+90 ja Kärpissä miehelle aseteltiin isoa viittaa vuonna 2003. Hän kuitenkin uppoutui täysin viitan alle, sillä 15 ottelussa syntyi ainoastaan yksi syöttöpiste. Pieneksi puolustukseksi mainittakoon, että hän kärsi pienoisesta polvivammasta, mutta ei hän missään nimessä ollut parhaassa kunnossa tullessaankaan ja luuli ottavansa helpot eurot pois kuljeksimasta.
6. Scott Bailey
Tappara hankki kaudeksi 1999-00 ykkösvahdikseen kanadalaisen Scott Baileyn, jolla oli kokemusta myös Boston Bruinsin riveistä. Hänen piti korvata maalilla Mika Norosen jättämä aukko, mutta aukko jäi maalille. Bailey ehti pelata Tapparan paidassa vain kuusi peliä, sillä hän päästi keskimäärin 5,01 maalia ja torjuntaprosentiksi jäi vaivainen 80,3.
5. Allan Globensky
Kanadalainen Allan Globensky oli Lukon kautta aikain ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, kun hän luisteli raumalaisten riveissä kaudella 1977-78. Miehestä liikkuu monia tarinoita, joista yksikään ei ylistä hänen jääkiekkoansioitaan. Globensky ajautui kauden aikana tappeluun kaukalossa muun muassa Ässien Veli-Pekka Ketolan sekä KooVeen Arto Jokisen kanssa. Hänellä oli taustaa nyrkkeilemisestä, sillä tiettävästi hän oli jopa sparrannut itseään Muhammad Alia. Globenskyn saldoksi jäi Lukossa 36 ottelussa yksi syöttöpiste. Hän jatkoikin uraansa myöhemmin koripallon parissa, kun hän siirtyi Australiaan pomputtelemaan palloa.
4. Tomas Vokoun
Tshekkiläisvahti Tomas Vokoun tuli HIFK:n riveihin NHL:n työsulun ajaksi vuonna 2005 ja lukeutui maailman huippuvahteihin. Hän näyttikin parasta osaamistaan runkosarjan aikana torjuen 19 ottelua torjuntaprosentilla 93,96. Helsinkiläisten leirissä into oli piukassa, kun pudotuspelit alkoivat, mutta silloin Vokoun romahti. Torjuntaprosentti oli pudotuspelivahtien heikoin 84,62 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,51. Tuntui kuin kaikki menisi Vokounin selän taakse. HIFK:n pelit päättyivätkin nopeasti ensimmäisellä kierroksella. Sinänsä mielenkiintoista, että samana keväänä hän torjui Tshekin maailmanmestariksi...
3. Yves Racine
Harvoin on yhtä pelaajaa hehkutettu niin paljon kuin Yves Racinea, kun hän tuli Jokereihin kaudella 1998-99. Ylisanat eivät olleet loppuakseen tämän huippuhankinnan kohdalla, sillä olihan kyseessä Detroitin entinen ensimmäisen kierroksen varaus ja yli 500 NHL-ottelun konkari. Tiettävästi hän oli siihen aikaan myös historian korkeimmin palkattu pelaaja. Karu totuus paljastui kuitenkin kaukalossa. Racine oli hyvä peruspakki, muttei se ihmeidentekijä miksikä häntä hehkutettiin.
2. Mike York
Mike York tuli Pelicansiin kaudeksi 2010-11 lähes 600 NHL-ottelun ja 322 tehopisteen miehenä ja häneltä odotettiin paljon. Mies ei kuitenkaan pysynyt vastaamaan huutoon edes vähää alusta. Haluton ja laiska olemus näkyi myös pisteissä, kun hän saalisti kauden aikana ainoastaan tehot 4+23, joka oli selkeä pettymys tehopelaajaksi hankitulta mieheltä.
1. Michael Nylander
Michael Nylander tuli Suomeen ensimmäisen kerran NHL-työsulun aikana kaudella 1994-95 ja häikäisi taidoillaan ja hurjilla tehoillaan. Hän palasi Suomen kaukaloihin ensin Kärppiin kaudella 2004-05 ja sitten Jokereihin loppukaudeksi 2009-10.
Hänen kaksi aiempaa visiittiään nostattivat toiveita Jokereiden leirissä, että se sai konkarista todellisen huippuvahvistuksen. Toisin kuitenkin kävi ja Nylander oli Jokereissa valtava floppi merkkauttaen ainoastaan seitsemän tehopistettä 14 ottelussa eikä plusmiinus-tilaston -8 myöskään mairittele. Ruotsalaisen pelaaminen oli kuin puolivaloilla rusettiluistelua eikä asenne tai sydän tuntunut olevan lainkaan mukana. Hienon pelimiehen komean uran ja aikaisemmat hyvät Suomen visiitit huomioonottaen, Nylanderin Jokerit-pätkä oli valtava pohjanoteeraus.