Oulussa syntynyt Juha Widing säväytti lyhyellä NHL-urallaan jääkiekkokansaa. 35 vuotta sitten menehtyneen Widingin poika Jim palasi lapsuudenmaisemiinsa ja muisteli Expressenille lapsuusvuosiaan Los Angelesissa, jossa Widingin isä pelasi suurimman osan urastaan.
Jim on vanhin Widingin lapsista ja hän sai usein seurata isäänsä harjoituksiin ja tuolloisella kotiareenalla Great Western Forumilla pelattuihin otteluihin. Widing oli siirtynyt Los Angeles Kingsiin talvella 1970. Jim muistaa ajan, kun hän seuraasi isäänsä tämän kiekkouralla.
– En ole vieraillut Los Angelesissa sitten vuoden 2004, enkä ole koskaan käynyt Staples Centerissä, joka korvasi Forumin vuonna 1999. Siinä ei ole mitään järkeä, kuinka nopeasti aika kuluu. Staples Center juhlii 20-vuotistaivaltaan tänä vuonna, Jim sanoo.
Widingin perhe vietti muutamia vuosia Palm Springsissä hänen kiekkouransa aikana ja sen jälkeenkin.
– Se on ollut hauskaa tulla Palm Springsiin ja Los Angelesiin. Minulla on niin monia muistoja täältä ja eilen olin katsomassa paikkoja Torrancessa, jossa asuimme isän pelatessa Kingissä. Suurin osa näytti mielestäni samalta kuin ennenkin. Muistan rullaluistinkaukalon, jossa pelasimme ja sen vieressä olleet tenniskentät. Vanha talomme oli edelleen pystyssä ja näytti samalta kuin asuessamme siellä, Jim kertoo.
Widingin kiekkoura kesti Los Angelesissä seitsemän vuotta. Jim oli katsomassa paikan päällä Los Angelesin ja Edmonton Oilersin välistä ottelua. Widingin uran viimeinen seura oli juurikin Edmonton.
– Mieleen tulee niin paljon muistoja eikä suinkaan vähiten se, että hän oli pioneeri ja joukkueen dominoivin pelaaja muutamien vuosien ajan. Näin monia hänen otteluitaan ja muistan vieläkin erityisiä ottelutapahtumia sekä hänen tekemiä maaleja, Jim kertoo.
Jim sanoo, että ei olisi voinut valita parempaa ottelua katsottavaksi. Hän oli 11-vuotias isänsä pelatessa Edmontonissa ja hän kertoo, että sen ajan muistot ovat vieläkin kirkkaasti mielessä.
– Vahtimestari piti silloin huolen siitä, että pääsin katsomosta alas pukuhuoneisiin ottelun päätyttyä. Siellä odotin isää. Äiti ei ollut aina mukana, sillä hän oli kotona nuoremman veljeni kanssa. Hänellä oli vaikeaa saada lapsenvahtia, joten muistan, että menin usein yksin isäni kanssa peleihin. Jos he olivat hävinneet, niin sain odottaa käytävässä, mutta jos he voittivat, niin sain mennä sisään pukuhuoneeseen ja odottaa siellä, Jim sanoo.
Jimille sattui myös pienimuotoinen moka ottelussa, joka muuten oli hänen vierailunsa kohokohta.
– En huomannut Fox Sportsin ohjelmapäällikön viestiä, jossa minua kysyttiin haastatteluun toiselle erätauolle. Minulla oli puhelimeni kiinni ottelun aikana ja en avannut sitä vasta kuin poistuttuani hallilta. Sitä kadun, Jim päätti.