Monet perussuomalaisten ja kokoomuksen kansanedustajat ovat juhlineet eilen ja tänään suurena voittona mietintöä rajavartiolain muuttamisesta. Tulkintana oli, että itäraja on pian mahdollista sulkea täysin, jos Venäjä masinoisi rajalle poikkeuksellisen määrän turvapaikanhakijoita.
– Valiokunnan mukaan koko itäraja voidaan sulkea kansainvälisen suojelun hakemiselta, jos Suomi joutuu välineellistetyn maahantulon kohteeksi ja turvallisuus on vakavasti uhattuna, kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman kirjoitti Twitterissä.
Vestman on jäsen eduskunnan hallintovaliokunnassa, joka on kirjoittanut mietinnön.
Rajavartiolain muutostarpeita on perusteltu juuri Venäjän mahdollisella häirinnällä. Kuumin kysymys tuli siitä, voisiko koko itärajan sulkea turvapaikkaryntäyksen aikana.
Vastuu jäi hallitukselle
Vaikka hallintovaliokunta viittaa mahdollisuuteen keskittää tietyissä tilanteissa kaikki turvapaikanhaku esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalle, tekstistä on löydettävissä myös päinvastaisia aineksia.
Lopulta sekä mietintö että luonnosteltu lakiteksti jättävät hallitukselle vastuun päättää asiasta Suomen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, jos turvapaikkaryntäys alkaa.
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta summaa asetelman niin, että valtioneuvoston eli hallituksen pitää päätöksenteossa noudattaa lakia perustuslain oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.
– Siihen lakiin sisältyvät myös perustuslaki ja lailla voimaan saatetut kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä EU-oikeus, joka varsinkin turvaa huomattavan vahvasti oikeuden hakea kansainvälistä suojelua kaikissa olosuhteissa, hän sanoo.
Tässä mielessä hallintovaliokunnan mietintö näyttää siis hieman samalta kuin Suomen ja Ruotsin yhteisymmärrysasiakirja Turkin kanssa Nato-prosessin edistämiseksi.
Molemmat paperit ovat sisällöltään epämääräisiä ja ristiriitaisia sekä jättävät vastuun oikeusvaltion periaatteiden toteutumisesta tulevaisuuden murheeksi.
Tekeekö hallitus oikeat päätökset?
Hallintovaliokunnan mietintöä tärkeämpää on se, mitä lakipykälissä lukee.
Professori Ojanen oli kuultavana perustuslakivaliokunnassa, jossa sekä valiokunta että sen kuulemat asiantuntijat jakautuivat näkemyksissään. Niin ikään hallintovaliokunta kuuli Ojasta.
Ojanen pitää nyt säädettävien pykälien yhtenä heikkoutena sitä, että laki antaa edes teoriassa mahdollisuuden keskittää turvapaikanhaun yhdelle rajanylityspaikalle. Se on hänen mielestään liian vähän, jotta oikeus hakea turvapaikkaa toteutuisi tehokkaasti.
Toisena ja vielä suurempana ongelmana hän pitää sitä, että turvapaikanhakua voi ryhtyä keskittämään myös ilman, että vieras valtio on millään tavalla puuttunut turvapaikkaryntäykseen. Riittää, että ihmisiä tulee rajalle paljon lyhyessä ajassa.
Ojanen ottaa esimerkeiksi tilanteet, joissa suuri joukko ihmisiä hakisi turvaa luonnonkatastrofin tai ydinvoimalaonnettomuuden takia.
– Eihän sillä ole mitään tekemistä sellaisen tilanteen kanssa, jossa vieras valtio niin sanotusti välineellistää huomattavan määrän ihmisiä ja tällä tavalla pyrkii aiheuttamaan vakavan uhan esimerkiksi kansalliselle turvallisuudelle.
Perustuslakivaliokunnan enemmistö luottaa siihen, että hallitus tekee aikanaan Suomen kansainvälisten sitoumusten mukaisia päätöksiä.
Ojanen taas edusti kuultavana kriittistä laitaa, joka ei usko hallituksen ”Herkuleksen kykyyn” tehdä tositilanteessa laudatur-tasoisia oikeudellisia ratkaisuja. Niissä täytyisi noudattaa täysimääräisesti myös perus- ja ihmisoikeuksia.Herkules on antiikin Kreikan mytologinen hahmo, joka oli kuuluisa poikkeuksellisista kyvyistään.
Yksimielisesti ristiriitainen
Vaikka oleellisinta lainsäädäntöhankkeessa ovat kirjoitetut pykälät, valiokunnan mietintö ei ole merkityksetön paperi. Kyse on lain esitöistä, joista tulkitaan tarvittaessa lainsäätäjän tarkoitusta.
Siinä riittää työtä, koska mietintö on täynnä ristiriitaisuuksia. Valiokunta esimerkiksi toteaa, että pelkkä viranomaisten resurssien puute ei ole riittävä syy turvapaikanhaun keskittämiselle – minkä jälkeen se kuitenkin näyttää katsovan sen riittävän.
– Vakava uhka voidaan olettaa olevan olemassa esimerkiksi silloin, kun maahantulijoiden määrä ylittää sen, mihin viranomaiset ovat varautuneet, valiokunta järkeilee.Mietinnön ristiriitaisuus on merkittävää myös siksi, että valiokunnan yksimielisyyttä kiiteltiin laajasti. Paperin lukeminen laittaa kuitenkin pohtimaan, mitä yksimielisyys tarkoittaa.
– Siinä on paljon tuollaista toisiinsa nähden jännitteistä elementtiä, Ojanen sanoo.
Hän uskoo asian selittyvän valiokunnan jäsenten ja eduskuntaryhmien tarpeella saada mukaan tekstiä, joka resonoi riittävästi heidän omien päivän- ja puoluepoliittisten tavoitteidensa kanssa.