Tutkija sanoo Opetushallituksen vieraantuneen peruskoulujen arjesta – virasto kiistää ja väläyttää "koulutuksen sote-uudistusta"

Opetushallitus on vieraantunut peruskoulujen arjesta, sanoo koulujen historiaan perehtynyt tutkija Helsingin yliopistosta.

Yliopistonlehtori Jari Salminen sanoo, että viraston lakisääteinen tehtävä muuttui 1990-luvulla tarkastusvirastosta kehittämisvirastoksi. Hän ehdottaa erillisen komitean perustamista ratkomaan peruskoulujen ongelmia, joista on keskusteltu vilkkaasti julkisuudessa.

Lue myös: Opetus- ja kulttuuriministeriö lisäisi oppituntien määrää peruskoulussa, taustalla tulosten lasku

–  Opetushallituksen tehtävä pitäisi miettiä samalla siinä komiteassa. Se voisi peruuttaa vähän kehittämisestä ja panostaa perään katsomiseen. Voisi jopa harkita jonkinlaisen tarkastusjärjestelmän luomista, Salminen sanoo STT:lle.

Salminen ei varsinaisesti halua palauttaa kalliiksi luonnehtimaansa koulutarkastusjärjestelmää. Hän kuitenkin huomauttaa, että Suomi on harvoja OECD-maita, joissa vastaavaa ei ole. Se lopetettiin 1990-luvulla tehdyn uudistuksen myötä.

–  Nähdäkseni se on heikentänyt Opetushallituksen kykyä seurata koulujen toimintaa. Tarkastajat toivat aikanaan virastoon jatkuvasti dataa, missä Suomen kouluissa mennään ja toisaalta antoivat palautetta kouluille.

Väestön väheneminen haasteena

Opetushallituksen kasvatuksen, koulutuksen ja osaamisen johtajan Jarkko Niirasen mukaan virasto ei ole vieraantunut koulujen arjesta. Hänen mukaansa Opetushallituksen lähtökohta on olla olemassa kenttää varten.

–  Koulutuksen ja opetuksen järjestäjät ovat meille keskeisin sidosryhmä, Niiranen sanoo.

Hän sanoo viraston toimivan aktiivisesti eri verkostoissa, joita on myös kehitetty kentän palautteen myötä. Esimerkkeinä hän mainitsee johtajuusverkostoja, kuten rehtorien johtamisen verkoston. Lisäksi opettajat voivat toimia esimerkiksi hankeverkostoissa. Hän kuitenkin täsmentää, että verkostot pohjautuvat vapaaehtoisuuteen, jolloin voi syntyä kohtaanto-ongelmia.

–  Jos koetaan, että emme näy tarpeeksi, sitä pitää kehittää ja vahvistaa.

Lue myös: Maahanmuuttajataustaisten lasten kielitaidosta ja koulumenestyksestä heräsi huoli – suomea äidinkielenä puhuvien koulutoverien puuttuminen vaikeuttaa tilannetta

Peruskoulun tilasta on keskustelu alkuvuonna vilkkaasti. Keskustelua ovat vauhdittaneet erilaiset julkistukset laskevista oppimistuloksista sekä kuukauden päästä käytävät eduskuntavaalit, jotka kannustavat puolueita esittämään näkemyksiään asiaan.

Vilkkaasta keskustelusta huolimatta peruskoulu ei ole Niirasen mukaan romahtanut tai romahtamassa. Hän kuitenkin sanoo, että tulevaisuudessa koulujen keskeisin haaste on väestörakenteen muutos. Se uhkaa varsinkin pienten kuntien kykyä järjestää perusopetusta.

–  Tulemme väkisin tilanteeseen, että oppilasmäärät laskevat noin neljänneksellä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Paikallisesti lasku voi olla suurempikin.

Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä peräänkuulutti koulutuksen järjestäjille leveämpiä hartioita viime viikolla Ylen A-talkissa. Hän esitti "koulutuksen sote-uudistusta".

Niiranen sanoo, ettei Opetushallitus halua ottaa kantaa siihen, tarkoittaisiko tämä käytännössä esimerkiksi sitä, että perusopetusta alettaisiin entistä enemmän keskittää usean kunnan alueelta, vaikka kunnat yhä säilyisivät itsenäisinä.

–  Opetushallituksella ei ole tässä kohtaa yhtä selvää mallia, jota ajamme. Peräänkuulutamme yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten jokainen lapsi ja nuori saa yhdenvertaisesti laadukasta koulutusta kautta Suomen.

Toiveena pienemmät ryhmät

STT haastatteli peruskoulun tilanteesta myös opetusalan ammattiliiton OAJ:n sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) edustajaa. Vauhdikkaasta julkisesta keskustelusta huolimatta kukaan haastatelluista ei katso peruskoulun suoranaisesti romahtaneen.

–  Sijoitumme kansainvälisessä vertailussa edelleen hyvin. Moni olisi kateellinen näistä tuloksista. Se kuitenkin huolestuttaa, että suunta on alaspäin, Salminen sanoo.

OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen katsoo koulun olevan kuitenkin vedenjakajalla. Hän ja Karvin yleissivistävän koulutuksen johtaja Salla Venäläinen kaipaavat Suomeen pienempiä ryhmäkokoja.

Lahtinen säätäisi opettajamäärästä nykyistä tarkemmin, jotta ryhmiä voitaisiin pienentää.

–  Alkuopetuksessa eli kahden ensimmäisen luokan ajan 18 oppilasta olisi ideaali. Sen jälkeen peruskoulun loppuun 20 on sellainen, millä pärjätään, Lahtinen sanoo.

Lue myös: USU: OAJ ehdottaa perusopetuksen määrän lisäämistä – merkittävällä määrällä lapsista ongelmia perustaidoissa

Järjestön vaalitavoitteisiin lukeutuu myös ajatus siitä, että perusopetuksen vähimmäistuntimäärää pitäisi nostaa. Järjestö ei halua kouluihin uusia opetettavia asioita vaan lisäaikaa, jotta perustaidot saadaan nykyistä paremmin opetettua. Helmikuussa vastaavan avauksen teki opetus- ja kulttuuriministeriö.

Inkluusio vaatii resursseja

Lahtinen ja Venäläinen haluaisivat saada myös niin sanotun oppimisen tuen kuntoon.

–  Joko oppimisvaikeuksia tunnistetaan paremmin tai ne ovat lisääntyneet, Lahtinen sanoo.

Venäläinen viittaa usein julkisuudessa toistettuun ajatukseen, että inkluusiossa on kaunis ajatus, jonka toteutus ei kaikkialla toimi. Erityisluokkia on purettu ilman, että yhteisryhmiin olisi tullut tarvittava määrä muita aikuisia. Venäläinen lisäisi erityisopettajien koulutusta ja avustajien palkkausta.

Lue myös: Helsinki päätti järjestää kaikille 6.–9.-luokkalaisille sateenkaarityöpajan – osa huoltajista ei halua lastensa osallistuvan

–  Inkluusiota on käytetty vähän säästökeinona. Se on tullut meidän vierailukohteissammekin esille, että opettaja yksin vastaa tuen tarpeeseen.

Hän kuitenkin sanoo Karvin kouluvierailuihin perustuen, että tuen tarpeeseen voidaan vastata pienemmissä ryhmissä ja riittävin resurssein. Samoilla linjoilla on OAJ:n Lahtinen.

–  Jos saamme tuen toimivaksi ja riittävän pienet ryhmäkoot, sitten on siellä millaisia oppilaita tahansa, homma saadaan toimimaan, Lahtinen sanoo.

Kouluille työrauha

Luokkakokojen pienentäminen sekä uusien opettajien kouluttaminen ja palkkaaminen vaatisivat valtion rahallista tukea. Yliopistonlehtori Jari Salminen pitää ajatusta lisäresursseista kauniina, muttei erityisen realistisena.

–  En hirveästi rahan pyytämisen varaan laske tässä taloustilanteessa, Salminen sanoo.

Jos uusia resursseja ei saada, opettajille ei kuitenkaan haluttaisi myöskään uusia velvollisuuksia. OAJ on vaatinut kouluihin työrauhaa. Tällä järjestö tarkoittaa sitä, ettei opettajien harteille sälytetä jatkuvasti uusia uudistuksia.

Myös Salminen arvioi, että peruskoulua vaivaa ylikuumentunut kehittäminen. Hän luonnehtii koulujen nykyistä, vuodesta 2016 alkaen käyttöönotettua opetussuunnitelmaa hyvin abstraktiksi ja erityisesti oppilaiden arviointiperusteita epätarkoiksi.

Kouluihin on tuotu uutta kehitettävää, mutta vanhoja vastuita ei ole vähennetty. Muutosten toteuttamiseen ei ole tutkijan mukaan varattu riittävästi aikaa. Korjausliikkeissä lehtori kuitenkin välttäisi kiireellisten muutosten tekemistä.

–  Nyt pitää maltilla miettiä myös korjausliikkeitä, ettei lähdetä tekemään hätäisiä muutoksia tai täysuudistusta. Muuten olemme ehkä entistä syvemmässä suossa.

Opettajia kuunneltava

Salminen, Lahtinen ja Venäläinen ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: syy oppimistulosten laskuun ei löydy maahanmuutosta tai niin kutsutuista S2-oppilaista, jotka opiskelevat suomea tai ruotsia toisena kielenään.

–  Jos heidät (maahanmuuttotaustaiset oppilaat) poistetaan kokonaan otoksesta, trendi on aivan sama. Heidän vikansa se ei ainakaan ole, Venäläinen sanoo.

Viimeisimmässä, vuonna 2019 julkaistussa Pisa-mittauksessa Suomessa oli OECD-maiden suurin ero maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä.

Salmisen mukaan trendistä voi tulla olla pitkässä juoksussa haaste. Hän kuitenkin lisää, että Suomessa oppimiserot ovat kasvaneet myös tyttöjen ja poikien välillä sekä Pohjois- ja Itä-Suomen ja muun maan kesken.

Lue myös: OAJ:n Murto: Suunnitelma painotetun opetuksen luokkien lopettamisesta on tyypillinen esimerkki hätiköinnistä

Karvin Venäläisen mukaan koulun ongelmien ratkaisua ei voi jättää yksin opettajien käsiin, vaan se tarvitsee tukea niin hallinnolta kuin perheiltä. Hän on huolissaan siitä, että digilaitteiden myötä koulu kilpailee lasten huomiosta yhä uusien tekijöiden kanssa.

–  Suhteessa aikaisempaan lasten ja nuorten arki on täynnä kaikkea muuta kuin lukeminen ja läksyihin panostaminen, hän sanoo.

Kolmikko on yhtä mieltä myös yhdestä kehittämisen tarpeesta: opettajia pitäisi kuulla enemmän.

Jos Salmisen ehdottama komitea päädyttäisiin perustamaan, hän väläyttää sen tueksi kaikille maan opettajille suunnattua pakollista kyselyä.

–  Pitäisi kuunnella opettajia, koska he tietävät, mitkä ovat oikeat kipupisteet. He tietävät ne, eivät tutkijat tai hallinto, opettajia kouluttava tutkija Salminen sanoo.