Presidentinvaihdos ei vaikuta kuohuntaan maassa, jonka länsivastainen hallitus näyttää vakiinnuttaneen asemiaan, Upin tutkija Ryhor Nizhnikau sanoo. Osasyy tähän on hänen mukaansa se, että EU ja USA ovat pidättyneet kovista vastatoimista.
Georgiassa länsimielisen presidentin Salome Zurabishvilin vaihtuminen länsivastaiseen Mikheil Kavelashviliin varmistuu lauantaina, kun 300-jäseninen valitsijakokous äänestää asiasta.
Dramaattiselta kuulostava muutos ei merkitse tutkijan mukaan käytännössä juuri mitään, vaan on paremminkin symbolinen osoitus maan syvästä poliittisesta kriisistä.
Presidentin asema on Georgiassa lähtökohtaisestikin seremoniallinen, eikä Georgialainen unelma -puolue odota ehdokkaaltaan Kavelashvililtä yhtään sen enempää.
– Hänen halutaan avaavan tilaisuuksia ja pitävän vastaanottoja, vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau Ulkopoliittisesta instituutista tiivistää.
Myös nykyinen presidentti Zurabishvili oli alkujaan Georgialaisen unelman ehdokas, mutta sittemmin hänestä on tullut hallituksen vastaisten ja EU-jäsenyyttä kannattavien protestien näkyvin hahmo.
Zurabishvili aloitti virassaan jo 2018, ja samana vuonna muutetun perustuslain ansiosta hän myös jää toistaiseksi viimeiseksi presidentiksi, jonka kansalaiset pääsevät valitsemaan vaaleissa.
Presidentin valitsijakokous koostuu puoleksi parlamentin jäsenistä ja puoleksi muun muassa aluehallintojen edustajista.
Läheskään kaikki osallistumiseen oikeutetut eivät saavu paikalle, sillä opposition kansanedustajat ovat boikotoineet parlamentin työtä lokakuussa pidetyistä ja osin vilpillisiksi arvioiduista vaaleista saakka.
Eliitissä vain mahtimiehen uskottuja
Valioliigajoukkue Manchester Cityssä ja Georgian maajoukkueessa aikanaan pelannut entinen jalkapallotähti Kavelashvili, 53, on ainoa ehdokas lauantain äänestyksessä.
Zurabishvili on tosin sanonut, ettei aio erota kautensa päättyessä.
Jos parivaljakko kilpailisi keskenään aidosti presidentinvaaleissa, Nizhnikaun mukaan Zurabishvili todennäköisesti voittaisi. Tosin hänkään ei ole kaikkien nykyhallituksen vastustajien mieleen.
– Zurabishvili haluaa olla opposition johtaja, mutta se ei ole sujunut kovin hyvin, koska oppositiopuolueet eivät halua häntä keulakuvakseen, Nizhnikau kertoo.
Salome Zurabishvili on ainakin toistaiseksi viimeinen presidentti, kenet georgialaiset ovat itse äänestäneet valtaan.
Kavelashvili sen sijaan on osoittanut olevansa sopivan kunnianhimoton henkilö Georgialaisen unelman perustajan, miljardöörin ja maan todellisen voimahahmon Bidzina Ivanishvilin uskolliseksi palvelijaksi.
– Tällaisista henkilöistä Georgian eliitti nykyään koostuu. Ne, joilla on enemmän kunnianhimoa kuin pelkkä Ivanishvilin seuraaminen, ovat jo lähteneet puolueesta ja hallituksesta, Nizhnikau kertoo.
Georgian poliittinen kriisi kärjistyi hallituksen vastaisiksi suurmielenosoituksiksi jälleen kaksi viikkoa sitten, kun hallitus ilmoitti jäädyttävänsä neuvottelut Georgian EU-jäsenyydestä.
Poliisi käytti aluksi kovia otteita mielenosoittajia vastaan, mutta on sittemmin pehmentänyt linjaansa, mikä saattoi olla viisasta.
– Se lisäsi suuresti todennäköisyyttä sille, että hallitus pysyy vallassa. Jos joku ammuttaisiin kuoliaaksi, se kasvattaisi vihaa massiivisesti ja tilanne saattaisi kehittyä hallitsemattomaksi, Nizhnikau sanoo.
Venäjälle paras mahdollinen tilanne
Venäjän suojatin Bashar al-Assadin kaatuminen Syyriassa on myös voinut saada Georgian hallituksen tiivistämään rivejään. Enää kun ei voi laskea sen varaan, että Venäjä tulee tarvittaessa apuun ja pelastaa.
– Se ei toiminut al-Assadin tapauksessa, joten täytyy varmistaa, ettei oma hallinto pääse kehittymään niin heikoksi (kuin Syyriassa), Nizhnikau kuvailee ajatuksenjuoksua.
Venäjälle nykytilanne sopii hänen mukaansa erinomaisesti: Georgiassa on, jos ei Venäjä-mielinen, niin ainakin länsivastainen hallitus. Se on kuitenkin keskellä kriisejä, mikä pitää Georgian valtion instituutiot Moskovan kannalta sopivan heikkoina.
– Venäjän näkökulmasta epävakaus on tie voittoon niin Euroopassa kuin omassa naapurustossa, Nizhnikau perustelee.
2:17
Katso: Georgian oppositio vastustaa kaduilla Venäjä-mielistä hallitusta joulukuun alussa.
Hänen mukaansa Georgialla on jonkinlaiset suhteet kaikkiin ilmasuuntiin, muttei kunnon liittolaisia missään. Ainoat sellaiset olivat aiemmin lännessä, mutta nykyhallitus on kääntynyt niitä vastaan.
Hallituksen pysymiseen vallassa vaikuttaa osaltaan myös se, että EU:ssa ja Yhdysvalloissa on varottu ottamasta käyttöön kovia pakotteita eikä ole katkaistu täysin suhteita Georgian johtoon.
Nizhnikaun mukaan taustalla saattaa olla pelko Georgian ajautumisesta Kiinan tai Venäjän syliin.
Tutkijan mukaan länsi vaikuttaa jossain määrin hyväksyneen sen tosiasian, että Georgialainen unelma pysyy vallassa.
– Se on väärä viesti puolueelle ja Ivanishvilille. Mielenosoittajat, joka lähtivät kaduille puolustamaan eurooppalaista unelmaansa, odottivat länneltä solidaarisuuden lisäksi myös tekoja, Nizhnikau sanoo.