Työministeri Jari Lindström (uv) kirjoittaa MTV:n Nettivieras-kolumnissaan, että kukin oppositio vuorollaan syyllistyy yritystukipopulismiin – myös hän itse aikoinaan. Haitallisten yritystukien karsiminen ei ole niin helppoa kuin poliitikot antavat ymmärtää. Osansa ministerin moitteista saa myös kaikkein hurjin lobbaus.
Budjettiriihi lähestyy ja yritystukien leikkaaminen on noussut jälleen keskusteluihin. Kaikki eduskuntapuolueet ja suurin osa mediasta sekä taloustieteilijöistä taitavat olla yhtä mieltä siitä, että yritystukia olisi syytä karsia. Edellinen hallitus yritti tukia karsia, mutta kautensa aikana kuitenkin vain päätti lisätä niitä. Eikä nykyinenkään hallitus ole tässä kovin paljoa paremmin menestynyt.
Miksi ihmeessä yritystukien karsiminen on sitten niin vaikeata? Väitän, että useimmat tukien karsimista vaativat tahot ovat sortuneet ainakin jonkinasteiseen yritystukipopulismiin, jossa tahallaan jätetään joitain keskeisiä seikkoja kertomatta. Silloin kun pitää tehdä päätöksiä, ovat asiat harvoin yksiselitteisiä ja yksinkertaisia.
Ensimmäinen ryhmä, joka harrastaa "yritystukipopulismia" ovat puolueet ja ennen kaikkea oppositiopuolueet. Opposition työkalupakissa kun ei taida olla harmaan talouden torjunnan lisäksi toista yhtä suosittua uutta tulonlähdettä kuin haitallisten yritystukien leikkaaminen.
Tätä "kikkaa" käytetään lähes aina vaihtoehtona jollekin hallituksen ikävälle leikkaukselle ja myönnän auliisti, että samalla tavalla toimi myös allekirjoittanut ja perussuomalaiset oppositiossa ollessaan.
Vaikeudet alkavat, kun leikattavat tuet pitäisi listata
Vaikeudet alkavat yleensä siinä vaiheessa kun tulisi listata ne tuet mistä leikataan. Tällöin yleensä joko yritetään sivuuttaa koko asia toivoen ettei kukaan huomaa tai sitten todetaan vain, että "ympäristölle haitallisista tuista", mutta jätetään kertomatta mitä nämä ovat. Suurin osa niin sanotuista ympäristölle haitallisista tuista ovat verotukia ja tarkemmin ottaen energiaverotukseen liittyviä tukia.
Suurimpia yksittäisiä tällaisia tukia ovat teollisuuden alempi sähköverokanta sekä dieselin bensiiniä alhaisempi verotus. Koko verotukien määritelmän ongelmallisuus avautuu kun miettii miten niistä voidaan päästä eroon. Esimerkiksi dieselin verotuen voi poistaa joko korottamalla sen verotuksen samalle tasolle kuin bensiinin tai sitten laskemalla bensiinin verotuksen samalle tasolle kuin dieselin. Jokainen ymmärtää, että vaikutukset muun muassa valtiontalouteen, teollisuuden kilpailukykyyn ja myös ympäristöön ovat aika erilaiset, riippuen kumpaa keinoa käytetään.
Usein ympäristölle haitallisten tukien leikkaajilta jää myös mainitsematta, että tukien pääasiallinen peruste on tarjota tasavertaiset kilpailumahdollisuudet suomalaiselle vientiteollisuudelle, sillä Suomen keskeiset kilpailijamaat antavat samantapaisia tukia omalle vientiteollisuudelleen. Kun ottaa huomioon, että Suomen viennistä leijonanosa tulee edelleen metsä- ja metalliteollisuuden kaltaisista paljon energiaa käyttävistä aloista, tukien nopealla leikkauksella olisi vaikutuksia näiden alojen yritysten tuotantopäätöksiin ja sitä kautta maamme talouskasvuun ja työllisyyteen.
Kaikki lobbaus ei kestä päivänvaloa
Tämän niin sanotun hiilivuodon riskin jostakin syystä sivuuttaa täysin ainakin osa suomalaisista taloustieteilijöistä, vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa näin ei tehdä. Järkevää olisikin, että esimerkiksi EU-tasolla määriteltäisiin se miten vientiteollisuutta voidaan EU-alueella tukea energian hintaan liittyvillä tuilla, jolloin ainakin EU:n sisäinen kilpailuasetelma olisi tältä osin kaikille sama. En kuitenkaan usko, että tähän päästään lähivuosina.
Täysin puhtaat jauhot pussissa ei yritystukien kohdalla ole myöskään suomalaisella medialla. Media-alan tämän hetken keskeisin tavoite verotuksen saralla taitaa olla digitaalisen sisällön arvonlisänveron laskeminen 24 %:sta samalle 14 % alennetulle tasolle tilattujen lehtien kanssa. Ottamatta kantaa siihen onko tämä järkevää politiikkaa vain ei, ovat alennetut alv-kannat verotukia ja useimpien ekonomistien mukaan vielä tehottomia verotukia. Tähän faktaan en kuitenkaan ole törmännyt yhdessäkään verotukia tai digialv:tä käsittelevässä jutussa.
Rehellisyyden nimissä on tietysti todettava, että keskeinen syy tukien karsimisen vaikeuteen ovat puolueiden omat etupiirit ja etujärjestöjen lobbaus. Korostan kuitenkin, että yritysten ja etujärjestöjen lobbauksessa ei sinällään ole mitään väärää, sillä niiden tehtävä onkin ajaa oman alan etua ja siihen ei tietenkään kuulu ehdottaa alan tukien karsimista. Onkin ymmärrettävää, että etujärjestöjen laatimat yritystukien leikkauslistat sisältävät lähinnä leikkauksia muista kuin omaan sektoriin kohdistuvista tuista.
Mutta kaikki lobbaus ei tässä asiassa ikävä kyllä kestä päivänvaloa. Ministeriurani räikeimmässä tapauksessa minulle on hyvin suoraan annettu ymmärtää, että jos hallitus leikkaa alan tukia, ala saisi siitä syyn syyttää hallitusta seuraavasta ohi menneestä investoinnista tai suljetusta tehtaasta, oli todellinen syy sitten mikä tahansa. Ilmeisesti eräällä toisella alalla on taas sovittu, että työehtosopimus on neuvoteltava uudestaan, jos alan tukia leikataan. Kun ottaa huomioon, että todennäköisesti tällaisissa tapauksissa vähintään osa sekä oppositiosta että mediastakin unohtaisi yritystukikritiikin ja yhtyisi hallitusta syyttävään kuoroon, vähentää tämä tehokkaasti sekä halua että uskallusta koskea tukiin.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Hallitus on luvannut pureutua yritystukiin ja erityisesti verotukiin budjettiriihessä. Tosissaan siihen lähdetään, mutta edellä mainitsemistani syistä en kuitenkaan usko, että riihessä tehdään niihin suuria muutoksia. Budjettiriihessä asiaa vaikeuttaa vielä se, että on samalla päätettävä mihin yritystuista säästyneet rahat käytetään.
Kuten jo alussa totesin, niin tukien karsintaan on kuitenkin olemassa laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys. Näin ollen tässä olisi mielestäni hyvä paikka parlamentaariselle työryhmälle, sillä tukien leikkaus kannattaa haitallisten vaikutusten minimoimiseksi tehdä usean vuoden ja siten myös hallituskauden aikana. Ryhmän toimikausi voisi kestää kevääseen 2018, jolloin yhdessä sovitut muutokset saataisiin voimaan jo vuoden 2019 alusta.
Jos ei muuta, niin todennäköisesti parlamentaarinen ryhmä ainakin vähentäisi yritystukiin liittyvää populismia, kun jokainen puolue joutuisi listaamaan ne tuet, joista olisi valmiita karsimaan ja kantamaan myös vastuun vaikutuksista.