Työministerin nettikolumni: Normienpurkuponnistus, kerran vielä

– Väitänkin, että myös tämä työ osaltaan näkyy viimeaikojen hyvissä talouskasvu- ja työllisyysluvuissa, Lindström kirjoittaa.

****

Työministerinä keskeisin tehtäväni on luonnollisesti työllisyyden hoito. Siihen liittyen voisin hyvin kirjoittaa siitä,miten julkisessa työnvälityksessä oli viime vuonna uusia avoimia työpaikkoja 592 974 kappaletta. Tai että niin ikään julkisessa työnvälityksessä oli viime vuoden aikana avoinna 627 100 työpaikkaa. Kummatkin muuten ovat ennätyslukuja työnvälitystilaston 110 vuoden tilastohistoriassa. Työpaikkoja siis on.

Sen sijaan kirjoitan asiasta joka harvemmin yhdistetään työministerin tehtäviin, mutta joka minulle työ- ja elinkeinoministeriön osalta kuuluu, nimittäin normien purkaminen. Nykyhallitus on varmasti lähihistoriamme ainoa hallitus, joka on puheiden lisäksi ihan oikeasti ja merkittävästi purkanut normeja. Väitänkin, että myös tämä työ osaltaan näkyy viimeaikojen hyvissä talouskasvu- ja työllisyysluvuissa.

Varmasti suurimmat tavallisen ihmisen havaitsemat normien purut ovat kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, alkoholilain uudistus sekä kohta voimaan astuva taksilupien vapautus. Normien purku on kuitenkin paljon muutakin kuin vain sitä, että kauppaan voi mennä keskellä yötä tai että sieltä voi ostaa vaikkapa aitoa lonkeroa.

Pieniä, näkymättömiä mutta tärkeitä normipurkuja

Yleensä yksittäiset normin purut eivät juuri jokapäiväisessä elämässä näy, vaan ovat pieni parannuksia siellä täällä. Tämäkin hallitus on uudistanut koko joukon kirjanpitolain tapaisia lakeja, joissa on etenkin pienten yritysten kohtaamaa byrokratiaa karsittu merkittävästi, mutta joka ei välttämättä näy suoraan useimman suomalaisen arjessa.

Kaikkien näiden pienten norminpurkuhankkeiden yhteisvaikutus on kuitenkin merkittävä myös koko talouden kannalta. Normin purussa jos missä sanonta pienistä puroista syntyy suuri joki, pitää paikkaansa.

Valitettavan usein on niin että kun jotakin lakia tai muuta säädöstä uudistetaan, siitä tuppaa tulemaan laajempi ja yksityiskohtaisempi kuin sen edeltäjä on ollut. Samalla myös yritysten kohtaama byrokratia usein kasvaa.

One in one out

Tästä kulttuurista tulisi nyt päästä eroon pitäen lähtökohtana sitä, että säädösten määrää vähennettäisiin ja että ne aidosti yksinkertaistuisivat. Tämä taas ei tapahdu ilman konkreettisia toimia ja työkaluja.

Työ- ja elinkeinoministeriössä kokeiltiin viime vuoden ajan niin sanottua yksi yhdestä -periaatetta, joka englanniksi tunnetaan one in one out -periaatteena. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista sääntelyn yrityksille aiheuttamaa yhden euron lisäkustannusta kohden on löydettävä yhden euron säästö muualta.

Tämän keskeinen vaikutus ei niinkään ole se, että tällä tavalla laskemalla yritysten kustannukset eivät nouse. Ei, sillä jokainen laskentatapa on aina vain arvio ja sen takia tietysti epätarkka. Tärkeintä on se, että tällä tavalla voidaan mahdollisimman kevyeen byrokratiaan pyrkiminen iskostettua kiinteäksi osaksi kaikkia lainsäädäntöhankkeita.

Hallituksen onkin meidän sinisten mielestä tehtävä kevään kehysriihessä vielä yksi normienpurkuponnistus, jossa katsotaan, mitä voitaisiin vielä tällä hallituskaudella saada aikaan. Tämän harjoituksen keskeinen toimi on oltava selkeä tiekartta siitä miten yksi yhdessä – periaate otetaan käyttöön jokaisessa ministeriössä. Sillä vain ajatustavan pysyvällä muutoksella voidaan varmistaa, että normien purku ei jää vain korulauseiden tasolle.

Mutta vain Suomen omista päätöksistä

Yksi yhdestä -periaatteen kaltaiset työkalut auttavat kuitenkin vain kotimaassa säädetyn byrokratian kurissa pitämiseen. Huomattava osa lainsäädännöstämme on saanut jollakin tavalla alkunsa EU:sta.

Näin ollen se ei paljoa lämmitä, että kotimaisessa lainsäädäntötyössä onnistutaan pidetään turha byrokratia kurissa, jos Brysselistä samaan aikaan syötetään raskasta byrokratiaa. Valitettavasti yksi ikävä seuraus Brittien EU-erosta on se, että voimakkaimmin EU-tason normin purkua ajanut jäsenmaa on lähdössä pois.

Suomen onkin entistä aktiivisemmin lähdettävä ajamaan normien purun ilosanomaa myös EU-tasolla. Luonteva paikka tähän olisi vuoden 2019 EU-puheenjohtajakautemme. Näenkin, että Suomen on syytä ottaa normien purku yhdeksi puheenjohtajakautemme kärkihankkeeksi.

Normien purkaminen tarjoaa harvoin suuria poliittisia voittoja, mutta ilman jatkuvaa puurtamista tälläkin saralla Suomi lipuu helposti kohti yritystoimintaa kahlitsevaa Byroslaviaa. Se jos mikä olisi haitallista myös talouskasvulle ja työllisyydelle.