Britannian parlamentissa ystävyys on koetuksella, kun pääministeri Theresa May yrittää saada omaa konservatiivipuoluettaan brexit-visionsa taakse.
Rapakon takaa rantautuneen ystävänpäivän taustalla on 200-luvulla elänyt pyhimys Valentinus. Valentinuksia oli useita, mutta pääasia lienee, että asiaan uskovien mielestä hän suojelee muun muassa rakkautta ja avioliittoja, mutta nostaa auttavaa kättään myös ruttoa vastaan.
Britannian parlamentissa ystävyys on koetuksella ja poliittinen rutto uhkaa, kun pääministeri Theresa May yrittää keksiä, kuinka saada EU:ta tekemään merkittäviä muutoksia tehtyyn sopimukseen.
Tilanne on yhtä epätodennäköinen kuin myös hänen yrityksensä yhdistää oma konservatiivipuolue vision taakse.
Työväenpuoleessa ei aihetta vahingoniloon Mayn ahdingosta
Voisi kuvitella, että oppositiossa Jeremy Corbynin johtamalla työväenpuolueella olisi syytä vahingoniloon. Vaan ei ole.
Corbyn ja osa puolueen kansanedustajista haluaa irti EU:sta. Osa taas haluaa, että EU:n tähtilippu liehuu sumujen saarilla yhä 30. maaliskuuta ja siitä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen.
Ystävyys on siis koetuksella työväenpuolueessakin, ja puolueen suhteessa äänestäjiin. Heistä moni vastustaa brexitiä, eikä puolue voi katsoa horisonttiin äänestäjien päiden yli ja ottaa samalla riskiä vaalitappiosta.
Mayn sopimus EU:n kanssa Britannian EU-erosta ja siirtymäkaudesta poliittisine julistuksineen tyrmättiin noin kuukausi sitten parlamentissa historiallisin murskaluvuin.
Sitä vastustivat niin nationalistibrexitläiset kuin melkein koko työväenpuoluekin. Taustalla oli sekä periaate- että puoluetaktisia syitä.
Corbyn haluaa vaalit ja tulliliittoa EU:n kanssa
Tulos sai Corbynin vaatimaan äänekkäästi parlamenttivaaleja, vaikka hän on viime aikoina ollut neuvotteluyhteyksissä Mayn kanssa brexitistä.
EU-jäsenyyttä kesän 2016 kansanäänestyksessä kannattanut May haluaa periaatteellisesti toteuttaa kansan äänestystahdon. Toisin toimiminen olisi vastoin demokratiaa.
EU-kriittinen Corbyn (mielestään Bryssel on liikaa kapitalistisen pääoman ohjaama) haluaa sanoa näkemiin Brysselille, mutta jättää oven auki tulliliiton muodossa.
Kumpikaan ei siis halua erota no deal -rintamerkin kera.
Ajatus 69-vuotiaalla sosialistilla kulkee niin, että parlamenttivaaleissa työväenpuolue saisi voiton, ja Corbyn pääsisi neuvottelemaan EU:n kanssa uusiksi samaa sopimusta, jota May on tähän mennessä turhaan ja nöyryyttävästikin yrittänyt muuttaa lukuisilla lennoillaan Brysseliin.
Corbyn puree puolueen vasemmassa laidassa
Corbynin linja puree erityisesti puolueen perinteisessä vasemmassa laidassa ja ay-liikkeessä, mutta se ei ole koko puolue.
Väkevän punaisen vasemman laidan pinkimmällä ja keltasinisemmällä puolella on halua uuteen kansanäänestykseen. Toteutuessaan se voisi kumota Corbynin ja corbynistojen erotavoitteen.
Corbyn onkin kuvaannollisesti kuin venytyskoneessa, jollaisia käytettiin aikoinaan oikeasti ihmisten piinaamiseen Towerin linnassa.
Guardian-lehden mukaan osa Corbynin varjohallituksen ministereistä on valmis eroamaan, jos Corbyn ei asetu tukemaan uutta kansanäänestystä. Eropäätös ei ole helppo, sillä monelle Labour on osa identiteettiä ja henkinen perhe.
Hanke erosopimuksen laittamisesta kansanäänestykseen
EU-myönteiset kansanedustajat miettivät hanketta, jonka mukaan parlamentin hyväksymälle brexit-päätökselle on vielä saatava kansalaisten hyväksyntä – tai tyrmäys. Siis kansanäänestys.
Monissa mielipidemittauksissa vaaka on kääntynyt kannattamaan EU-jäsenyyttä, mutta ero vastustajiin on pieni.
Jos Corbyn päätyy tukemaan Mayn aikaansaamaa pehmustettua erosopimusta, mihin halukkuus neuvotella viittaa, työväenpuolueen ovi uhkaa käydä ulospäin.
Jatketaan Euroopassa -aatteen edustajia tukee myös viime syksyn puoluekokouksen linjaus, että uusi kansanäänestys on yksi vaihtoehdoista, kun avataan silloin ja yhä olevaa brexit-umpisolmua.
"Tuhansia" jättämässä puolueen
EU-myönteiset hermostuneet Labour-edustajat tviittaavat ja puhuvat kulissien takana, että "tuhansittain" jäseniä ja paikallistason valtuutettuja olisi jättämässä puolueen.
Mikään puolue ei voita vaaleja vain kansanedustajien äänillä.
Kesän 2017 parlamenttivaalikampanjassa Corbyn sai puheillaan kapitalismin ahneudesta houkuteltua monet nuoret ja kiikunkaakun -äänestäjät taakseen. Kotimaan politiikan tukeminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita Corbynin EU-politiikan kannattamista.
Corbynin on siis vähintään vilkuiltava, mitä liikkuvat ja pidempiaikaisemmatkin liberaalimmat äänestäjät miettivät. Vaaleja ei voiteta vain niitä vaatimalla.
Toisaalta, jos Corbyn asettuisi uuden kansanäänestyksen kannalle, hän menettäisi sanan kirjaimellisessakin mielessä perinteisiä, kanaalin takaiseen Eurooppaan skeptisesti suhtautuvia äänestäjiä.
Corbynkaan ei voi kumartaa kaikille
Jos Mayn kohdalla voi todeta, että suo siellä vetelä täällä, Corbyn talloo samoilla upottavilla mailla.
Poliittinen vitsaus bacillus brexitus kalvaa molempia puolueita.
2000-luvulla ongelmia eivät kuitenkaan ratkaise Valentinus tai muut pyhimykset, vaan kansalaisten valitsemat johtajat ja parlamentaarikot.