Ulkomailla sairastuneiden hurjat tarinat – ”Söin kalan, suolesta tuli pelkkää verta”

”Suolesta tuli pelkkää verta”

Olin 2003 Phuketissa, kun sain ruokamyrkytyksen. Söin jossain rantaravintolassa melko irstaan näköisen kala-annoksen. Lautasella kala näytti elävältä, ei kuitenkaan liikkunut. Melko pian sen aterian jälkeen tuntui olevan kiire veskiin. Kipin kapin rannalta hotelliin. Suolesta tuli pelkkää verta. Huoneeseen tuli lääkäri, antoi laukusta kunnon ”hevoskuurin”. Olin taas kunnossa ja vietin lomani normaalisti loppuun.   

”En ollut muistanut juoda tarpeeksi”

Monta vuotta sitten sain Turkin Alanyassa nestevajauksen ja jouduin yöksi paikalliseen sairaalaan. En ollut muistanut juoda tarpeeksi. Sitä edelsi 2 viikon ripuli, ja yhtenä kauniina päivänä vain jalat putosivat altani. Pyörryin, ja läheiseni raahasivat minut lähellä olevaan sairaalaan. Hoito oli koko ajan hyvää. Olin yön tiputuksessa, ja minulta otettiin verikokeita tihein väliajoin. Onneksi minulla oli vakuutus, joka korvasi kaiken. Oli omaa syytäni, etten juonut tarpeeksi nestettä. Paikallinen sairaala oli hyvä, ja myös suomenkielistä apua sai. Sain myös jonkun piikin, varmaankin jäykkäkouristuksen. Pääsin pois jo seuraavana päivänä ja kuntoni oli jo hyvä. Ruokakin maistui ja sen opin tästä, että juon aina tarpeeksi vettä, olinpa missä tahansa.

”Söin hieman epämääräisen näköisen salaatin”

Turkin matkalla viime keväänä söin katuravintolassa hieman epämääräisen näköisen salaatin. Seuraavana yönä alkoi ripuli ja sitä jatkui päivän verran. Tämänkin jälkeen vatsa oli jonkin verran sekaisin. Lääkäriin en mennyt, koska vatsani sain rauhoittumaan juomalla vettä, vesijohtovettä kylläkin. Vesijohtovettä olen nykyään juonut kaikissa lomakohteissa. Vatsani on varmaankin jo tottunut eri maiden ruokiin ja juomiin. 

Kiinalaisen lääkärin kipulääkkeellä ”lähti muutakin kuin kipu”

Selkä paukahti melkoisen kipeään juntturaan muutama vuosi sitten Kiinassa. Kiinalaisen oppaan tulkkaamana tapasin korrektin paikallisen lääkärin, joka määräsi sellaista kipulääkettä, että sillä lähti muutakin kuin kipu :). Tosi tyytyväinen olin joka tapauksessa hoitooni, eikä se (lääkärin käynti + lääke) maksanut minulle euroissa kuin 70 senttiä.

”Älä koskaan kävele paljain jaloin kuumalla hiekalla”

Koin pienen mutta opettavaisen haaverin Kreikan-matkalla. Loikoilimme upealla rannalla, aurinko paistoi ja Välimeri oli sininen. Unelmalomaa oli kestänyt muutaman päivän.

Päätin mennä uimaan. Tuolimme olivat melko lähellä rantaviivaa. Huomasin, että hiekka oli kuuma, mutta en viitsinyt palata takaisin hakemaan rantasandaaleja. Uin aikani ja nousin rannalle. Kulkiessani takaisin tuolipaikallemme tuntui kuitenkin tosi kova kipu isovarpaassa. Juoksin loppumatkan ja lysähdin tuolille.

Palanuthan se oli, se isovarvas. Iso rakkula tietenkin sitten puhkesi ja tulehtui. Oli turvauduttava lääkärin apuun. Mukava lääkäri olikin. Kielimuuria ei ollut, sillä puhuimme molemmat englantia. Sain hyvän avun. 

Matkavakuutus, joo... Olihan minulla sellainen, ammattiyhdistysjäsenyyteni ekstraetuna. Vaan karsiessani kotona ennen lähtöä turhia kortteja lompakosta olin kotiin jätettävien korttien joukkoon laittanut myös ammattiyhdistyskorttini. Mutta lääkäri kyllä uskoi minua! Minun ei tarvinnut maksaa mitään. Sain lääkärin sähköpostiosoitteen, jonne heti kotiin tultua lähetin jäsenkorttini tiedot, lämpimien kiitosten kera. Aikanaan minulle tuli sitten ilmoitus, että kyseiselle tohtorille oli vakuutusyhtiön toimesta maksettu palkkio.

Opin kaksi asiaa: Älä koskaan kävele paljain jaloin kuumalla hiekalla! Muista ottaa tarvittavat vakuutustodistukset mukaan matkalle!   

”Laivalla oli vastassa Suomesta tullut ensihoitaja”

Lähdimme vaimon kanssa Baltian kierrokselle heinäkuussa 2013 asuntoautolla.  Ensimmäinen leiripaikka oli Pärnussa. Jäimme odottamaan ystäviä viikonloppuun jatkaaksemme matkaa edelleen Latviaan ja Liettuaan. Lauantaiaamuna heräsin klo 4. Olin yltä päältä hiessä, ja kädet olivat puuduksissa. Silloin tiesin, että aikaisemmin sairastamani (1998) Polyradikuliitti eli hermojuuritulehdus (Guillain-Barrén oireyhtymä) oli uusiutunut.

Taksilla Pärnun sairaalaan. Siellä ei kukaan tautia tuntenut. Täydessä paniikissa tuli mieleen, että meillä on matkavakuutus. Kädet vielä minulla pelasi, mutta jalat olivat jo menneet alta. Soitto vakuutusyhtiöön. Kerroin tilanteen ja vastannut henkilö kertoi, että lääkäri soittaa takaisin heti. Lääkäri soitti ja kerroin, että täältä ei saa tällä hetkellä muuta diagnoosia kuin minun omani. Lääkäri kertoi, että sinut haetaan Suomeen välittömästi.

Olin jo lähes halvaantunut, ja odoteltiin vain, koska hengitykset alkavat heiketä. Tallinnasta tuli ambulanssi, ja sillä mentiin takaisin Tallinnan satamaan. Ehdittiin viimeiseen iltalaivaan. Laivalla oli vastassa Suomesta tullut ensihoitaja. Laivasta suoraan ensin Meilahteen viikoksi teholle ja sieltä TAYSin teholle.

Saimme aivan mahtavaa huolenpitoa vakuutusyhtiön lääkäriltä sekä ensihoitajalta. Lääkäri oli koko ajan yhteydessä vaimooni, niin Viron puolessa kuin vielä seuraavana päivänä Suomen puolella. Matkavakuutus korvasi kaikki kulut: asuntoauton haku Pärnusta, kaikki matkakulut (minun ja vaimon), sairaalakulut, lääkekulut, varaamamme Englannin matkat majoituksineen ym.

Sairaalassa vierähti kolme kuukautta. Oli kyllä sellainen opetus, että vakuutukset pitää olla aina kunnossa. Olen vienyt tätä viestiä eteenpäin kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Matkailua ei lopeta, kun vielä sain siihen jatkoajan ja mahdollisuuden.

Mitkä lajit eivät sisälly normaaliin matkavakuutukseen?

Matkavakuutus ei välttämättä korvaa kaikkia lomalla tehtäviä aktiviteetteja. Huomenta Suomessa keskusteltiin aiheesta toukokuussa 2013.