Harri Järvinen, 63, on reissannut säännöllisesti Kaakkois-Aasiassa siitä lähtien, kun hänen poikansa muutti Thaimaahan. Rannalla otetun hieronnan aikana Harrin ihon alle pääsi luikertelemaan loiseläimen toukkia. Toukat ehtivät elää hänessä reilun kuukauden, kunnes sietämättömäksi yltynyt syyhy ajoi hänet lääkäriin.
Harri Järvinen nautti lomastaan Koh Sametin paratiisisaarella. Hän makoili rantahietikolla taitavan hierojan käsittelyssä valtavan lehtipuun varjossa. Hierontamatto oli levitetty niin lähelle rantaa, että aallot melkein huuhtelivat varpaita.
– Otin 3,5 tunnin hieronnan alkaen thaihieronnasta, sitten tuli öljyhieronta, niska- ja hartiaseudun hieronta, jalkahieronta ja lopuksi manikyyri sormiin ja varpaisiin. Koko lista käytiin läpi, ja olin aivan ekstaasissa siinä puun juurella.
Harri ei hieronnan aikana huomannut, että hierojan käyttämä matto oli täynnä larva migransin toukkia – loisia, jotka elivät kulkukoirissa ja kissoissa. Toukat leviävät eläinten ulosteiden mukana, ja rantahietikolla lojunut matto oli saastunut.
Usean tunnin hierontasession aikana toukilla oli hyvin aikaa tunkeutua Harrin ihon alle.
– Eniten niitä tunkeutui selkääni. Selkärangan eri puolilla oli muistaakseni neljä toukkaa, yksi oli takareidessä ja yksi rinnassa.
Toukkien luikertelu aiheutti sietämättömän syyhyn
Harri huomasi tapahtuneen vasta Suomeen palattuaan, kun toukat alkoivat pikku hiljaa kaivaa tietään eteenpäin ihon alla.
– Kun ne lähtivät ihon alla luikertelemaan, ne jättivät jälkeensä punaisen vanan. Siinä vaiheessa, kun ne olivat kuukauden päivät luikerrelleet, vanat olivat sellaisia 5–6 sentin pituisia. Ne osoittivat reitin, missä toukka oli kulkenut.
Ikävin oire oli kuitenkin toukkien ruokailusta aiheutunut kutina.
– Se syyhy oli aivan sietämätöntä. Siihen kyllästyin tietenkin minä, mutta siihen kyllästyi myös vaimo, kun ne olivat niin pahassa paikassa, etten ylettynyt niitä raapimaan. Sehän oli sitten hänen tehtävänsä raapia selkääni.
– Eikä niiden ruoka-aika ollut yhtä aikaa. Jos joku niistä oli hiljaa, niin joku toinen ruokaili ja teki käytävää lisää. Se oli aika tuskallista.
Lääkäri katsoi silmät pyöreänä
Toukat ehtivät tehdä tuhojaan kuukauden päivät ennen kuin Harri näytti syyhyäviä juovia lääkärilleen.
– Muistan oikein hyvin lääkärin ilmeen, kun hän silmät pyöreänä katsoi ja sanoi, ettei ole ikinä nähnyt tuollaista.
Omalääkäri kutsui kollegansakin paikalle, mutta vasta soitto Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan toi tilanteeseen selvyyttä.
– Omalääkäri soitti Taysiin infektiolääkärille ja selosti oireet hänelle puhelimessa. Sieltä tuli kuin apteekin hyllyltä arvaus, että tuo kuulostaa larva migransilta. Lähetäpä se potilas tänne.
Tampereella diagnoosi varmistui. Kyseessä todella oli larva migrans, vaeltava toukka, jonka sai hoidettua erikoisantibiooteilla.
– Vuorokauden sisällä kutina lakkasi. Niitä punaisia juovia ei enää kauaakaan näkynyt sen jälkeen. Ne toukat jäivät sinne ihon alle, mutta luultavasti elimistö on pikkuhiljaa hoitanut ne sieltä pois, joten tuskinpa niistä on jäljellä edes jäänteitäkään.
Hieroja ei vaikuttanut yllättyneeltä, kun Harri kertoi hänelle toukista kaksi vuotta myöhemmin.
Parin vuoden kuluttua Harri palasi vaimonsa kanssa samalle saarelle, ja kohtasi saman hierojan rannalla. Harri kertoi saamistaan loisista, mutta hieroja ei tuntunut olevan lainkaan yllättynyt. Vaikutti siltä, kuin tällaista olisi tapahtunut ennenkin.
– Sanoin, että hierojana olet hyvä. Suostun kyllä edelleenkin hierottavaksi, mutten missään tapauksessa enää sinun mattosi päällä täällä rannalla.
Likaisessa joessa tulehtunut haava oli vähällä johtaa amputaatioon
Vaikka toukkaepisodi oli Harrille varsin epämiellyttävä kokemus, se ei kuitenkaan ole vaarallisin asia, mitä hän on matkoillaan kohdannut.
Kerran Koh Sametilla snorklatessaan hän sai pienen verinaarmun polvensa yläpuolelle. Itse naarmu ei ollut vaarallinen, mutta haavan tulehduttua seuraukset meinasivat olla kohtalokkaat.
– Muutama päivä myöhemmin uin Kwai-joessa. Hyppäsin sinne tietämättä, että se joki on varsinainen likaviemäri.
Haavaan pääsi bakteereja, jotka aiheuttivat tulehduksen. Edessä oli pitkä paluulento, ja tulehdus lähti leviämään lennon aikana jalkaa pitkin ylöspäin.
– Kotimatkalla haavasta eteni punainen juova pari senttiä tunnissa kohti nivusia. Lento kesti yli 10 tuntia, ja kun olin kotona, juova oli nivusten tasolla.
Tulehtuneesta haavasta tuli tummanruskeaa mätää
Kotiin päästyään hän hakeutui välittömästi ensiapuun.
– Tulehtunut kohta puhkaistiin siitä polven päältä, ja sieltä tuli pari ruokalusikallista tummanruskeaa mätää.
Jalkaan muodostunut onkalo täytettiin antibiootilla, ja sinne työnnettiin puolen metrin pituinen pätkä mätää poistavaa Sorbact-nauhaa.
Nauha piti vaihtaa päivittäin, kunnes onkalo hiljalleen pieneni ja lopulta parantui.
Harrilla oli onni matkassa, sillä tulehduksella olisi voinut olla paljon vakavampiakin seurauksia.
Tulehduksella olisi voinut olla kohtalokkaat seuraukset
– Aika monikin hoitaja sanoi, että sinulla kävi ilmiömäinen säkä, sillä yleensä tuo johtaa vähintäänkin jalan amputointiin nivusista alkaen, ja moni on jopa menehtynyt.
Reissaaminen jatkuu
Tapaukset eivät kuitenkaan ole säikäyttäneet Harria. Hän on jopa harkinnut viettävänsä vaimonsa kanssa Aasiassa entistä pidempiä aikoja kerrallaan.
Silloin kun vaimo on mukana, matkat suunnitellaan tarkemmin ja majapaikat varataan etukäteen, mutta yksin matkustaessaan hän haluaa edelleen reppureissata.
– Minulla ei ole tapana varata majapaikkoja etukäteen, vaan mennä paikan päälle ja kysellä ihmisiltä. Se on toiminut ihan loistavasti.
Reppureissaamista Harri ei aio lopettaa, mutta kokemustensa kautta hänestä on tullut varovaisempi.
– En ole pelästynyt sillä tavalla, että näiden matkoilla sattuneiden murheiden takia en enää matkustaisi, mutta saattaa tämä sillä tavalla vaikuttaa, että osaan vähän varoa. En halua enää haalia itselleni samanlaisia ongelmia.
Sairaana matkalla – kuka korvaa ja mitä? Vastaava lääkäri Ari Kinnunen ja OP:n vahinkovakuutuksen korvauspalvelun johtaja Antti Huhtala vierailivat Studio55.fi-lähetyksessä 28.01.2016.
25:25
