Miljoonat ihmiset ovat paenneet Syyrian sotaa, valtaosa heistä on päätynyt Libanoniin telttakyliin, jossa olosuhteet ovat todella haastavat.
Libanon on kooltaan pieni valtio, jonka väkiluku on vain hieman suurempi kuin Suomen. Maan olosuhteet ovat epävakaat, koska se on poliittisesti hajanainen. Sijainnistaan huolimatta maa ei myöskään ole öljyvaltio, joten sen varat ovat myös Suomea pienemmät. Siitä huolimatta Libanon on pitänyt jo muutaman vuoden ajan huolta yli miljoonasta syyrialaispakolaisesta, vaikeissakin olosuhteissa.
– Pakolaisten asuttamat telttakylät ovat turvattomia paikkoja, ne sijaitsevat avomailla tai rakennusalueilla. Ihmiset ovat eläneet siellä jopa kolmesta neljään vuotta. Ja joissain tapauksissa lapset ovat syntyneet näihin telttakyliin. Niissä ei ole terveydenhoitoa eikä virallisia kouluja. Erityisesti lapset ovat alttiina joutua hyväksikäytön ja riiston kohteeksi, kertoo Libanonin Unicefin apulaisjohtaja Luciano Calestini.
Libanon lisäsi koulupaikkoja
Vaikka maalla riittää haasteita omasta takaa, se on ottanut pakolaiset vastaan ja mahdollistanut lasten koulunkäynnin lisäämällä 200 000 koulupaikkaa syyrialaislapsille.
– Se on todella suurenmoista, koska pelkästään libanonilaislapsille on koulupaikkoja sama määrä. Siitä huolimatta siellä on vielä 200 000 lasta, jotka eivät pääse kouluun. Heitä varten olemme perustaneet valmentavaa koulutusta, että he saavat polun koulutielle. Osa lapsista ei ole koskaan käynyt koulua, mutta olemme kaukana siitä, että tavoittaisimme kaikki lapset, kertoo Calestini.
Unicefista halutaankin muistuttaa, että kansainvälisen yhteisön on jatkettava Syyriaa ympäröivien maiden tukemista, jotta kotimaansa jättäneiden tarpeet voidaan tyydyttää edes jollakin tavalla. Calestini kertoo, että perustarpeet ovat hyvin yksinkertaiset.
– Perheiden tarpeet ovat ihan samanlaisia kuin kaikkialla muualla maailmassa. Saada terveydenhoitoa ja koulutusta, asua turvallisessa ympäristössä ja saada juoda puhdasta vettä. Ihmisten tarpeet ovat ihan samanlaisia kuin kenellä tahansa suomalaisella, sanoo Calestini.
Eurooppaan pyrkivät eivät tule pakolaisleireiltä
Keitä sitten ovat liikkeellä ovat syyrialaiset, jotka pyrkivät Euroopan puolelle? Calestini sanoo, että he tuskin ovat leireiltä, sillä leireillä olevilla eivät riitä varat.
– Fakta on se, että matka on hyvin kallis kaikkein heikommassa asemassa oleville syyrialaisille. Jos olet elänyt muutaman vuoden avoimella pellolla, et varmastikaan ole se, joka maksaa kymmeniä tuhansia euroja äärimmäisen vaarallisesta matkasta, sanoo Calestini.
Hän kertoo keskustelevansa asumuksissa asuvien kanssa useita kertoja viikossa ja mikäli siellä olevilla olisi varoja, he lähtisivät leireiltä.
– Jos heillä olisi varoja, he kaikki lähtisivät, koska siellä ei ole valoa tunnelin päässä. Heillä ei ole toivoa siitä, mitä tulee tapahtumaan, sanoo Calestini.
Eurooppaan saapuvat ovat siis todennäköisesti muualta kuin pakolaisleireiltä.
Calestinin mukaan Libanonin rajan ylittää päivittäin noin 1500 syyrialaista matkallaan kohti Turkkia, Kreikkaa ja muuta Eurooppaa. Hän ymmärtää hyvin niitä, jotka vaaralliselle matkalle lähtevät.
– Jos vanhempana, et voi olla varma lastesi tulevaisuudesta, ja vain odotat, että joku tekee päätöksen puolestasi niin voin uskoa, että otat itse ohjat käsiisi. Astut veneeseen, vaikka se riskeeraisi kaiken se on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin vain istua ja odottaa, että jotain tapahtuisi. Eniten ihmiset toistavat sitä, että me ottaisimme mieluummin riskin astua veneeseen ja kuolla nopeasti, kuin istua pellolla ja kuolla hitaasti. Siitä meille kerrotaan päivittäin, kertoo Calestini.
Lapsissa on tulevaisuus ja heitä on suojeltava kaikin mahdollisin keinoin. Calestini muistuttaa lasten oikeuksista.
– Olen elänyt Irakissa kolme vuotta ja nyt Libanonissa. Olen läheisessä yhteistyössä syyrialaisten kollegoiden kanssa, enkä usko, että näihin maihin pitäisi missään yhteydessä palauttaa pakosalla olevia lapsia. Syyrian väkivalta on täysin suhteetonta. Se raakuus, mitä siellä tapahtuu lapsille, on jotain sellaista, jota en ole koskaan 17 vuotta kestäneen urani aikana nähnyt, sanoo Calestini.
Irakissa puhkeamassa kolera-epidemia
Unicefin Irakin kenttäpäällikkö Pernille Ironside puolestaan kertoo, että myös irakilaisten lasten tilanne on todella huolestuttava. Irakin sisällä on miljoonittain pakolaisia.
– Siellä on 3,4 miljoonaa irakilaista ympäri maata ja puolet heistä on lapsia. Irakilaisista lapsista kaksi miljoonaa ei ole koulussa tällä hetkellä ja on riski, että miljoona lasta ei voi jatkaa opiskeluaan, kertoo Ironside.
Vuosia kestänyt turvattomuus näkyy Irakin joillakin alueilla. Kun siihen lisätään maassa olevat 250 000 syyrialaispakolaista ei tilanteen ratkaiseminen ole helppoa, sitä ei helpota myöskään se, että iso Euroopan valtioista on kiristänyt Irakin turvallisuusarviota.
– Ihmiset aliarvioivat Irakin turvallisuustilanteen. Irakilaiset pakenevat joiltain alueilta säästääkseen henkensä. Ja usein tässä on taustalla erilaisia asioita, on perheitä, jotka ovat paennet useita kertoja ja ovat aivan uuvuksissa ja he vain haluavat pois maasta. Meidän pitää muistaa, että monilla heistä on paljon tarjottavaa yhteiskunnalle. Kyse on selviämisestä ja suojelusta etenkin lapsille, sanoo Ironside.
Apua tarvitaan Irakissakin kipeästi ja Suomi ja suomalaiset voivat auttaa.
– Työskentelemme Irakin valtion kanssa ympäri maata tarjotaksemme puhdasta vettä, varmistamme että perheet saavat riittävästi hygieniatuotteita koleran estämiseksi, joka on puhkeamassa näillä hetkin. Rakennamme opetusministeriön kanssa kouluja tarjoamalla tilapäisiä opiskelutiloja, autamme lapsia saamaan perusopetukseen tarvittavia materiaaleja. Suomella on myös rooli vastaanottaa irakilaisia pakolaisia ja se on hyvin tärkeää tässä kauheassa tilanteessa, kertoo Ironside.