F1-kisakuskien varjossa on aina ollut kovaa työtä tekeviä testikuljettajia, jotka eivät ole päässeet paistattelemaan parrasvaloissa tähtien tavoin. Yksi heistä, Marc Gene teki aikoinaan F1-insinööri Ossi Oikariseen suuren vaikutuksen auton kehittäjänä.
Jotkut kisakuskeista voivat olla testiolosuhteissa lähes käyttökelvottomia epätasaisen ajotyylinsä takia. Testi-insinöörien unelmakuljettajia ovat puolestaan tasaiseen suorittamiseen pystyvät kuskit, jotka kykenevät tekemään kymmeniä toistoja hyvin pienillä kierrosaikojen vaihteluilla.
2010-luvun taitteessa Ferrarin päätesti-insinöörinä työt aloittanut Oikarinen muistaa pitkän uran italialaistiimissä tehneen Marc Genen koko F1-aikansa parhaana testikuskina.
– Jos etsit kuljettajaa, jonka kanssa pitäisi mennä testaamaan, niin et välttämättä tarvitse sitä nopeinta kuljettajaa, vaan sellaisen, joka pystyy erittäin tasaiseen suorittamiseen ja palautteenantoon. Gene oli siinä uskomaton, Oikarinen kertoo.
Oikarinen muistaa elävästi aerotestin, johon Gene saapui suoraan Le Mansin äärimmäisen kuluttavasta 24 tunnin kisasta.
– Ne ovat suoratestejä ja yhtä mielenkiintoisia kuljettajalle kuin katselisi maalin kuivumista. Ne ovat pitkiä ja piinaavia päiviä, mutta niissä kuljettaja ei saa tehdä virheitä proseduurin kanssa, Oikarinen kertoo.
– Hän oli ollut ajamassa Le Mansissa, ja meidän testimme taisi alkaa maanantaiaamuna. Kisan päätyttyä sunnuntaina hänen kaverinsa ajoi Genen yön yli Ranskasta Italiaan, ja hän nukkui vähän aikaa autossa.
Kuljettajan piti olla Fioranossa aamukahdeksalta testaamisen alkaessa tuntia myöhemmin. Gene tuli sovitusti paikalle, kätteli mekaanikot, hyppäsi ajopukuun ja lähti ajamaan.
Marc Gene vuonna 2014.
Tallikaveri kieltäytyi, Gene ei
Genen väsymys näkyi miehen olemuksessa, mutta ammattilainen ei antanut sen vaikuttaa mitenkään työntekoonsa. Hän sai normaaliin tapaan tarkat ohjeet siitä, miten tiimi haluaa hänen ajavan.
– Jotkut kuskit olivat siihen niin kyllästyneitä, että heille piti joka kerta kertoa erikseen, miten haluttiin ajaa, Oikarinen kertoo.
– Hän ei missannut sen päivän aikana yhtään mitään. Hän oli aivan tikissä, vaikka näki, että kaveria väsytti aivan sairaasti.
Samaan aikaan Genen kanssa Ferrarilla työskennellyt toinen kuski oli kieltäytynyt testistä juuri Le Mansin aiheuttamaan väsymykseen vedoten.
– Gene tuli paikalle ja hoiti sen päivän niin ammattimaisesti kuin voi. Päivän jälkeen hän sanoi, että nyt on pakko mennä nukkumaan, kun pää ei enää toimi, Oikarinen toteaa.
Marc Gene testaa Ferraria joulukuussa 2004 Espanjan Jerezissa.
Barcelonan lähellä Sabadellissa syntynyt Gene ajoi kausilla 1999 ja 2000 Minardin kisakuskina saavuttaen vain yhden pistesijan Nürburgringin Euroopan GP:n kuudennella sijallaan. Kaudella 2003 hän pääsi Monzassa yhden kisan ajaksi BMW Williamsin rattiin Ralf Schumacherin aivotärähdyksen takia ja saavutti uransa parhaan sijoituksen oltuaan viides.
F1-ura ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiin kisakuljettajan ominaisuudessa. Gene siirtyi vuonna 2004 Ferrarin testikuljettajaksi ja jatkoi työssä aina vuoteen 2010 asti. Tämän jälkeenkin espanjalaisen kokemukselle on ollut käyttöä Scuderialla ja myös Italian tv-lähetysten asiantuntijana.
– Hän ei välttämättä saanut GP-kuljettajana sellaista arvostusta, mutta testiolosuhteissa ammattimaisuus ja kyky toistaa samaa hommaa, oli äärettömän hyvä, Oikarinen sanoo.
Jos Verstappen oli nopea, de la Rosa paransi enemmän
Insinööriurallaan monenlaisia kuskeja nähnyt Oikarinen muistaa ensimmäisen tallinsa Arrowsin kisakuskien olleen keskenään kuin yö ja päivä.
– Jos Verstappen oli saman tien nopea, kun hänet lyötiin autoon, mutta hän pysyi sen jälkeen samalla tasolla. Pedro de la Rosa oli taas sellainen, että hänellä kesti aikansa oppia, mutta sen työnteon ja oppiminen kautta hän pääsi usein Verstappenin edelle.
– Välillä tulee sellaisiakin tyyppejä vastaan, jotka osasivat ajaa kilpaa, mutta sitten kun piti lähteä testaamaan, se oli ajanhukkaa. He eivät erottaneet hyvää huonosta – he vain vetivät. Koko ajatusmaailma oli rakennettu siihen, että vedetään vain nilkka suorana, tuli mitä tuli, Oikarinen taustoittaa.
Pedro de la Rosa ohittaa tallikaverinsa Jos Verstappenin Italian GP:ssä 2000.
2010-luvulle tultaessa F1-sarjan testirajoitukset ovat muuttaneet lajin luonnetta roimasti. Kilometrit ovat nyt rajattuja ja testit tiukasti valvottuja. Tämän takia F1-auton rattiin pääsee koko ajan vain nuorempia ja paremman sponsorituen takaavia kuskeja.
Oikarisen mukaan testirooliin sopivat kuskit ovat yleensä jo ohittaneet uransa nousuvaiheen.
– Jos nuoret kuljettajat halusivat säväyttää, he ajoivat vähän enemmän rohkeudella kuin järjellä. Välillä oli taas kokeneempia herrasmiehiä, jotka tiesivät jo oman paikkansa eikä heillä ollut enää tarvetta näyttää testissä.
– Jarno Trulli oli hyvä esimerkki tästä. Hän saattoi ajaa treenit keskinkertaista vauhtia, mutta aina tiedettiin, että hän pystyy ajamaan aika-ajossa lujaa. Hän osasi säätää vauhtinsa sillä tavalla, että vapaissa harjoituksissa renkaista ja autosta saatiin se tarvittava data irti, mutta mitään ylimääräistä riskiä ei otettu, Oikarinen sanoo.