Maastohiihdon maailmancupin kilpailuissa nähdään usein, kuinka hiihtäjät makaavat maalialueella lumen pinnassa lopen uupuneena. Yhdysvaltojen Jessica Digginsille edellä mainittu tilanne on yleinen.
Diggins jää usein pitkäksi aikaa makaamaan lumen pintaan suorituksensa jälkeen. Hiihtäjillä on tapana onnitella toisiaan maalialueella pienellä kosketuksella tai taputuksella, mutta Diggins ei halua, että häneen kosketaan.
LUE MYÖS: Suomen naiset palkintopallille! 20-vuotias Eveliina Piippo ankkuriosuuden sankari!
– Minulla oli ennen suuria hengitysvaikeuksia kilpailun loppurutistuksen jälkeen. Kun makaan maassa, olen ensimmäisen 20 sekunnin aikana aivan pyörtymisen partaalla ja hirveissä kivuissa.
– Yleensä muut tulevat koskemaan selkää eleenä hyvästä suorituksesta, mikä on superystävällistä ja kannustavaa, mutta minulla oli tapana seota, jos tunsin käden kyljessäni, kun hyperventiloin, Diggins kirjoittaa blogissaan.
Digginsin joukkuetoverit ovat jo sisäistäneet hänen erikoisen tapansa ja pitävät maalialueella huolen, että Diggins saa olla rauhassa.
LUE MYÖS: Isometsä todella huolestunut Suomen naishiihtäjistä – "Ei huono, vaan katastrofi"
– Siitä on tullut joukkueellemme outo tapa, että minuun ei saa koskea 30 sekuntia kilpailun päättymisen jälkeen. Se on välillä jopa hulvatonta, kun viestien jälkeen toinen hiihtäjä on tulossa onnittelemaan minua, mutta joukkuekaverini huutavat: ”Lopeta! Älä koske häneen!”
Maailmancupissa sijalla 13 oleva Diggins arvostaa joukkuetovereidensa suojelua, mutta kertoo tehneensä töitä, jotta hengitysvaikeudet vähenisivät.
– Ihailen ja rakastan sitä, että joukkuekaverini suojelevat minua ja minun omituisia tapojani estää paniikkikohtaus. Nykyään osaan kontrolloida paremmin pelkoani, mutta tiedän joukkuetovereideni tukevan minua aina, Diggins toteaa.