Yhdysvalloissa on vapautettu viime vuosina ennätysmäärä syyttömänä tuomittuja ihmisiä. Suurin osa vääristä tuomioista on perustunut valheellisiin syytöksiin tai vääristeltyihin todistajalausuntoihin. Monissa tapauksissa tuomion kumoamiseen on vaikuttanut DNA-teknologian kehittyminen.
MTV Uutiset keräsi esimerkkejä räikeimmistä tapauksista.
Poliisi vaikeni väärästä verityypistä
Vuonna 1982 nainen soitti poliisille Floridassa ja kertoi, että kaksi miestä oli tunkeutunut häneen kotiinsa ja että toinen miehistä oli raiskannut hänet.
Nainen kuvasi raiskaajansa olevan kalju latinalaisamerikkalainen mies, joka oli tapahtumahetkellä ilman paitaa.
Poliisit lähtivät lähikujille etsimään kaksikkoa ja pian he tapasivat läheiseltä parkkipaikalta joukon kuubalaisamerikkalaisia miehiä. Heistä yhdellä ei ollut paitaa ja tämä oli lisäksi puolittain kalju. Miehellä oli tosin mustat viikset.
Kyseinen mies oli 28-vuotias Orlando Boquete. Poliisit veivät Boqueten naisuhrin asunnolle ja tämä tunnisti raiskaajansa, joka seisoi tunnistamishetkellä kuuden metrin päässä uhristaan. Nainen lisäsi vasta jälkikäteen raiskaajansa tuntomerkiksi mustat viikset.
Orlando Boquete viittilöi perheelleen vuonna 2006 oikeudenkäynnissä, jossa hänen tuomionsa kumottiin.
Tutkinnassa uhrin vaatetuksesta löydetiin verta. Testit osoittivat, että hyökkääjän verityyppi oli A. Sen sijaan sekä uhrilla että Boquetella oli molemmilla verityyppi O. Tämä oli seikka, jonka rikostutkija jätti mainitsematta oikeudenkäynnissä.
Boquete tuomittiin ryöstöstä ja raiskauksesta vankilaan, mutta hän pakeni sieltä vuonna 1985. Mies ehti olla kymmenen vuotta vapaalla ennen kuin hänet saatiin uudelleen kiinni vuonna 1995.
Vuonna 2005 tutkinta avattiin uudelleen ja kävi ilmi, että uhrin vaatteessa ollut DNA ei kuulunut Boquetelle. Mies vapautui vuonna 2006 eli 23 vuotta sen jälkeen kun hänet oli tuomittu.
Äiti istui syyttömänä tyttärensä taposta
Vuonna 1994 New Yorkin osavaltiossa Buffalossa asunut Lynn M. DeJac Peters tuomittiin 25 vuodeksi vankilaan 13-vuotiaan tyttärensä kuristamisesta kuoliaaksi.
Tuomioon vaikutti DeJac Petersin naapurimiehen todistajanlausunto, jonka mukaan nainen oli myöntänyt tyttärensä tapon. Vuosia myöhemmin mies perui lausuntonsa.
Lynn M. DeJac Peters liikuttui kyyneliin oikeudessa vuonna 2007. 14 vuotta syyttömänä istunut nainen on juuri saanut kuulla vapautumisestaan.
14 vuotta syyttömänä istunut kolmen lapsen äiti vapautettiin vuonna 2007, kun Buffalon poliisit avasivat tutkinnan uudestaan.
Tyttären ruumiista otettu DNA pystyttiin yhdistämään mieheen, joka istui 25 vuoden tuomiota toisen buffalolaisnaisen murhasta. Sen sijaan uhrin äidin, Lynn M. DeJac Petersin DNA:ta ei löydetty hänen tyttärestään.
Lynn M. DeJac Peters menehtyi syöpään kesällä 2013 ollessaan 50-vuotias. Hän ehti nauttia vapaudesta kuuden vuoden ajan.
Oikea raiskaaja tunnusti 10 vuoden jälkeen
Ray Krone tuomittiin vuonna 1992 tarjoilijattaren murhasta Arizonassa. Lisäksi hänet tuomittiin samaisen uhrin kidnappaamisesta ja raiskaamisesta.
Valamiehistöllä kesti vain kolme ja puoli tuntia todeta Krone syylliseksi rikoksiin ja mies sai kuolemantuomion.
Vuonna 2001 tuomari määräsi, että uhrin vaatekappaleesta tehtäisiin uusi DNA-testi. Kävikin ilmi, että DNA kuului toiselle miehelle, joka istui parhaillaan telkien takana toisesta raiskauksesta.
Kyseinen mies myönsi tarjoilijan murhan Arizonassa ja Krone vapautettiin vuonna 2002 istuttuaan syyttömänä kymmenen vuotta.
Kehitysvammaiset veljekset huijattiin tunnustamaan
19-vuotias Henry McCollum ja hänen 15-vuotias velipuolensa Leon Brown pidätettiin vuonna 1983 epäiltyinä 11-vuotiaan tytön raiskauksesta ja murhasta.
Tytön ruumis oli hylätty pellolle Red Springsin pikkukaupungissa Pohjois-Carolinassa.
Brown ja McCollum, jotka molemmat olivat lievästi kehitysvammaisia, kirjoittivat täyden tunnustuksen poliisikuulusteluissa. Kaksikko kertoi myöhemmin, että poliisi oli luvannut päästää heidät vapaalle tunnustusta vastaan.
Miehille langetettiin kuolemantuomiot - tuomioitaan he odottivat telkien takana yli 30 vuotta.
McCollum ja Brown istuivat 30 vuotta syyttöminä.
Vuonna 2010 jutun tutkinta aloitettiin uudelleen. Kävi ilmi, ettei rikospaikalta kerätty DNA kuulunut kummallekaan tuomitulle.
Rikospaikalta aikanaan löydetystä tupakantumpista otettu DNA sen sijaan kuului elinkautista istuvalle miehelle, joka sattui asumaan talossa lähellä peltoa, mistä 11-vuotiaan ruumis löytyi. Sama mies pidätettiin vuonna 1983 – kuukausi Mc Collumin ja Brownin pidätyksen jälkeen – 18-vuotiaan tytön raiskauksesta ja murhasta.
Syyskuussa 2014 McCollum ja Brown pääsivät vapauteen istuttuaan telkien takana kolme vuosikymmentä syyttöminä.
Lastenhoitaja tunnusti murhat vuosien jälkeen
Vuonna 1967 James Richardson tuomittiin Floridassa kuolemaan seitsemän lapsensa murhasta.
Syyttäjien mukaan Richardson laittoi lastensa ateriaan tuholaismyrkkyä. Heidän mukaansa isän motiivina kaamealle teolle olivat vakuutusrahat. Richardson istui telkien takana 21 vuotta.
Vuosia tuomion langettamisen jälkeen viranomaisten pakeille tuli nainen, joka tunnusti myrkyttäneensä lapset. Nainen oli ollut Richardsonin perheessä lastenvahtina, kun James Richardson ja hänen vaimonsa työskentelivät muualla.
77-vuotias Richardson vapautettiin vuonna 1989.
Poliisi pimitti merkittävää todistuskappaletta
Vuonna 1989 New Yorkin poliisi otti kiinni Jonathan Flemingin epäiltynä miehen taposta Brooklynissä. Fleming vakuutti syyttömyyttään ja kertoi poliisille olleensa rikoksen tapahtuma-aikaan Floridan Disney Landissä perheensä kanssa.
Jonathan Fleming halaa asianajajaansa Anthony Mayolia 8. huhtikuuta 2014 järjestetyssä oikeuden istunnossa, jossa Fleming todetaan syyttömäksi mieheksi.
Oikeudessa Flemingin asianajajat esittivät perhevalokuvia ja kotivideoita tapahtuma-aikaan Floridasta, jotka todistivat miehen alibin. Valamiehistö ei kuitenkaan uskonut kuviin, sillä eräs nainen väitti nähneensä, että Fleming oli surmaaja. Myöhemmin nainen tosin perui lausuntonsa.
Fleming kertoi oikeustaistelun aikana asianajajalleen, että hän oli Floridassa ollessaan maksanut hotellipuhelinlaskunsa iltana ennen Brooklynissä tehtyä tappoa. Fleming oli varma, että hänellä oli taskussaan kuitti laskusta pidätyshetkellä. Viranomaisten mukaan mitään kuittia ei kuitenkaan oltu löydetty.
Kun tapaus avattiin vuosia myöhemmin, löytyikin poliisin arkistoista kyseinen kuitti oikeilla leimoilla ja päivämäärillä. Poliisi oli siis tietoisesti piilotellut merkittävää todistetta, joka olisi antanut Flemingille alibin.
Fleming istui vankilassa lähes 25 vuotta. Hänet vapautettiin kaikista syytteistä huhtikuussa 2014.
Alkoholisoitunut asianajaja ja valehteleva poliisi
Glen Chapman tuomittiin kuolemaan vuonna 1994 kahden naisen murhista. Naisten ruumiit löydettiin erillisistä asunnoista vuonna 1992 Hickoryssa.
Jutusta tekee erityisen räikeän se seikka, että eräs toinen mies oli jo myöntänyt poliisille surmanneensa toisen naisista. Syyttäjät pimittivät tämän tiedon oikeudessa. Lisäksi myöhemmin kävi ilmi, että yksi poliiseista antoi väärän valan samaisessa oikeudenkäynnissä.
Chapmanin epäonneksi hänen asianajajikseen valikoituivat vielä harvinaisen epäpätevät tunarit. Mikäli he olisivat nähneet hieman vaivaa tutkimuksissaan, olisi selvinnyt, ettei toinen väitetyistä uhreista itse asiassa kuollut väkivallan seurauksena vaan huumeiden yliannostukseen.
Molemmat Chapmanin asianajajista hyllytettiin myöhemmin. Toinen heistä kärsi vakavista alkoholiongelmista ja myönsi, että hän oli ollut juovuksissa oikeudenistunnossa, jossa Chapman tuomittiin kuolemaan.
Tuomari määräsi Chapmanille uuden oikeudenkäynnin ja mies pääsi vapauteen viimein vuonna 2008.
Ulkopuoliset tiesivät murhasta enemmän kuin tuomittu
Kaliforniassa oikeus vapautti tämän vuoden marraskuussa 36 vuotta telkien takana istuneen Michael Hanlinen sen jälkeen, kun syyttäjät myönsivät, etteivät he olleet varmoja tämän syyllisyydestä
68-vuotias Hanline NBC:n kuvaamana heti vapautumisensa jälkeen.
Oikeus tuomitsi Hanlinen vuonna 1980 J.T. McGarry-nimisen miehen murhasta. Syyttäjät sanoivat tuolloin, että Hanline murhasi uhrinsa vuonna 1978 mustasukkaisuuksissaan, koska hän ja uhri olivat molemmat rakastuneet samaan naiseen.
Joukko asianajajia, jotka toimivat Kaliforniassa väärin tuomittujen asialla, ryhtyi käymään lävitse Hanlinen tuomiota uudestaan vuonna 1999.
Heidän tutkimuksissaan kävi ilmi, että syyttäjillä oli ollut aikoinaan todistusaineistoa, jota ei koskaan annettu Hanlinen puolustukselle. Kyseisestä aineistosta kävi ilmi, että tietyt henkilöt tiesivät murhasta niin paljon yksityiskohtia, että oli todennäköistä, että kyseiset henkilöt olivat murhan takana.
Hiljattain tehdyt DNA-testit osoittivat lisäksi, että rikospaikalta löydetty DNA ei kuulunut Hanlinelle, vaan toiselle tuntemattomalle mieshenkilölle.
Oikeus vapautti Hanlinen 2500 dollarin takuita vastaan. Hän saattaa joutua vielä oikeuteen, mikäli syyttäjät päättävät nostaa miestä vastaan uuden syytteen.
Lähteet: New York Times, The Guardian, CNN, NBC News, Death Penalty Information Center, AP