Vanhustenhuollossa on enenevässä määrin kansainvälisiä hoitajia ja kansainvälisiä opiskelijoita työsuhteessa, ja kaikkien kielitaito ei ole riittävää tehtävän hoitamiseksi. Näitä huonolla kielitaidolla olevia työntekijöitä on laskettu mitoitukseen, vaikka he eivät itsenäisesti pystyisi hoitamaan kaikkia työtehtäviään.
Näin kertovat aluehallintovirastojen valvontaviranomaiset MTV Uutisille.
Huonolla kielitaidolla olevia työntekijöitä on laskettu mitoitukseen, vaikka he eivät itsenäisesti hoitamaan esimerkiksi kommunikaatiota, kirjaamista ja yhteydenpitoa omaisiin ja terveydenhuoltoon. ¨
Mikäli hoiva-alan työolot olisivat paremmat, voisi maahanmuuttajien ja ei-maahanmuuttajien rekrytointi alalle olla helpompaa, kertoo MTV Uutisten haastattelema Helsingin yliopiston tutkija.
"Hyvin valitettavaa"
MTV Uutiset kysyi SuPerista, miten tämä ilmiö näkyy arjessa.
– Tämä on totisinta totta ja hyvin valitettavaa. Puutteellisen kielitaidon lisäksi monella kv-opiskelijalla ei myöskään ole riittävästi ammatillista osaamista, toteaa liiton asiantuntija Elina Kiuru.
SuPerin viimevuotisessa jäsenkyselyssä kysyttiin ulkomailta aktiivisesti rekrytoitujen ammatissa tarvittavan kielitaidon tasosta heidän saapuessaan Suomeen. 84 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tulijoiden ammatissa tarvittava kielitaito on riittämätön.
Ammattijärjestöstä kerrotaan, että vieraskielisten laskemisesta mitoitukseen käytännöt ovat hyvin vaihtelevia.
– Työnantaja arvioi asian. Mitään yhteneväistä linjaa ei ole. Pahimmassa tapauksessa heidät lasketaan mitoitukseen heti Suomeen tultua. Tämä asia on tullut esille SuPerin tekemissä selvityksissä. Puutteellinen ammatillinen kielitaito vaikuttaa todella paljon työpaikkojen arkeen ja aiheuttaa vaaratilanteita.
Katso myös video: Asiantuntijat huolestuivat lainrikkomuksista vanhustenpalveluissa
2:00
9:57
Suurin osa tehtävistä saattaa jäädä suomea puhuvalle
Kiurun mukaan vaikka vieraskieliset lasketaan mitoitukseen, niin osa työtehtävistä jää suomea osaavien tehtäväksi.
– Tällaisia ovat asiakkaiden kanssa kommunikointi, omaisyhteistyö, lääkärin kanssa tehtävä työ, lääkehoidon toteuttaminen, viranomaisyhteistyö, puhelimeen vastaaminen ja soittaminen, kirjaaminen ja raportointi, hoitosuunnitelmien teko, muun muassa.
SuPerin jäsenten mukaan tilanne on kuormittava.
– Työvuorossa saattaa olla useampi vieraskielinen opiskelija, joilla ei ole riittävä kielitaito ja yksi suomea puhuva. Tällöin suurin osa tehtävistä jää suomea puhuvalle. Tällöin vastuu kasvaa todella suureksi.
Lähetä vinkki!
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.
"Heikko kielitaito on riski"
Apulaisprofessori Minna Zechner huomauttaa, että hoiva on relationaalista, se tapahtuu ihmisten välisissä suhteissa ja kielellinen kommunikaatio on tärkeä osa sitä.
– Myös kosketus on tärkeä, mutta vaikka esimerkiksi muistisairas ihminen ei kykenisi vastaamaan meidän näkökulmastamme relevantisti puheeseen, on puhuminen silti tärkeää, eikä voida tietää, mikä merkitys sillä on, että kuultu puhe on omaa äidinkieltä, sanoo Helsingin yliopistossa työskentelevä Zechner.
Entäpä yhteydenpito ammattilaisiin ja omaisiin?
– Heikko kielitaito on riski, mikäli ei kykene vaikka ensihoidon henkilökunnalle tai lääkärille selittämään, miten asukas tai asiakas voi tai ei pysty kirjaamaan tietoja oikein.
– Omaisille on myös tärkeää saada käsitys siitä, miten läheinen voi ja siinä riittävä kielitaito on tarpeen.
"Tilanne ei ole vieraskielisten syy"
Kiurun mukaan hkana asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisen lisäksi on työturvallisuuden vaarantuminen sekä vieraskielisten huono kotoutuminen ja puutteet heidän oikeusturvassaan. Asiantuntija korostaa, että tämä tilanne ei missään tapauksessa ole vieraskielisten työntekijöiden syy.
– Haluamme korostaa työnantajan vastuuta ja velvollisuuksia tässä kielitaito asiassa. On väärin myös vieraskielisiä työntekijöitä kohtaan, jos heidät palkataan työtehtäviin, missä he eivät puuteellisen kielitaidon vuoksi pärjää tai jos työnantaja ei tue kielen kehittymistä riittävillä tavoilla.
"Mikäli hoiva-alan työolot olisivat paremmat..."
Professori kertoo, että Suomessa on kokemusta ammattilaisten ja myös opiskelijoiden rekrytoinnista alalle, ja osa opiskelijoista on joutunut todella vaikeaan tilanteeseen.
– Ammattilaisilla, kuten opiskelijoillakin, menee aikaa, että he oppivat kielen ja myös tutkintojen tunnustaminen ja täydentäminen tai jopa koko tutkinnon uudelleen opiskelu vie aikaa, Zechner toteaa.
– Mikäli hoiva-alan työolot olisivat paremmat, voisi maahanmuuttajien ja ei-maahanmuuttajien rekrytointi alalle olla helpompaa. Tämä edellyttää resursseja, mutta hoivasta aiheutuu kustannuksia.
– Mikäli ei rahaa laiteta palveluihin, kustannukset siirtyvät muualle, ne eivät katoa.