Vainoaminen tuli rikoslakiin vuonna 2014. Tukikeskus Varjo auttaa vainoamisen uhriksi joutuneita sekä heidän perheitään.
Tavallisin asiakas on eronnut, väkivaltaisessa suhteessa elänyt henkilö, joka kokee vainoamista myös eron jälkeen, kertoo Jonna Brandt Tukikeskus Varjosta.
Asiakkaina on myös väkivaltaisessa perheessä eläneitä lapsia ja uhrin lähisukulaisia, jos he ovat joutuneet vainon kohteeksi. Suurin osa asiakkaista on naisia ja lapsia, mutta myös miehiä on.
– Tarjoamme ohjausta ja neuvontaa, mistä voi saada jatkoapua tai juridista apua. Näihin tapauksiin liittyy usein lastensuojelu- ja eri sosiaalipalveluiden prosesseja, esimerkiksi psykiatrian palveluita, Brandt sanoo.
Tukikeskus Varjo toimii valtakunnallisesti ja toimipisteet sillä on Oulussa ja Mikkelissä. Varjo tarjoaa apua vainoamisen uhreille, mutta myös vainoajille.
Asiakasmäärät kasvussa
Vainoaminen tuli rikoslakiin vuoden 2014 alussa. Brandtin mukaan tuolloin arveltiin, että rikosilmoituksia tulisi vuodessa noin 300.
– Niin vähän rikosilmoituksia vainoamisesta ei ole koskaan tehty, vaan määrä on noin 600–700 vuodessa. Noin puolet näistä tapauksista siirtyy syyttäjälle.
Brandtin mukaan myös heidän kokemuksensa puhuvat vastaavaa, sillä heilläkin asiakasmäärä kasvaa koko ajan.
Tukikeskus Varjo myös kouluttaa alan ammattilaisia. Koulutuksen lisäksi tarjolla on kehittämistä ja tutkimusyhteistyötä.
– Vaikka vainoa tunnistetaan nykyisin jo aika hyvin, niin edelleen on tarve tiedon keräämiseen, mikä auttaa jotka vainottuja, mutta myös vainoajia. Mikä on sellainen auttava keino ja miten niitä tilanteita saataisiin ratkaistua, Brandt kiteyttää.