Valtio lunastaa edelleen alueita, jotka on määrätty suojeltavaksi vuosikymmeniä sitten

Ympäristöministeriö tekee vuosittain muutamia lunastuslupapäätöksiä, joilla siirretään valtioneuvoston hyväksymillä suojelukohteilla sijaitsevia yksityisiä maita valtion omistukseen. Lunastukseen päädytään, jos maan käytöstä ei voida muuten sopia maanomistajan kanssa.

Suojelun toteutuksesta neuvottelevat ely-keskukset, jotka myös hoitavat lunastukset yhdessä Maanmittauslaitoksen kanssa.

Ympäristöministeriön asiantuntija Janne Hesso toteaa, että lunastus on viimeinen keino silloin, kun neuvotteluja on käyty tuloksettomasti jopa vuosia. Uusi luonnonsuojelulaki mahdollistaa myös pakkorauhoittamisen siten, että maanomistus säilyy ennallaan.

– Kaksi kolmasosaa suojelusta hoituu yksityisiä luonnonsuojelualueita perustamalla ja yksi kolmasosa maakaupoilla, Hesso sanoo.

– Lunastuksia ja vaihtokauppoja tai muita suojelun toteuttamisen keinoja on käytetty yksittäisiä kertoja vuosittain.

Lue myös: WWF:ltä täystyrmäys hallituksen budjettiesitykselle – "Lyhytnäköistä politiikkaa"

Korvaussummista erimielisyyksiä

Maanomistajan vaihtoehdot ennen lunastuslupapäätöstä ovat yksityisen luonnonsuojelualueen perustaminen, maan myyminen valtiolle tai vaihtokauppa, jossa valtio antaa maista korvaukseksi talousmetsää tai muuta maaomaisuutta.

– Ely-keskus hinnoittelee kohteen sen ominaisuuksien mukaan, ja lopullinen hinta on keskuksen ja maanomistajan välisen neuvotteluprosessin tulos, Hesso sanoo.

Useimmiten syynä neuvotteluiden epäonnistumiselle on erimielisyys korvaussummasta. Hankaluuksia syntyy myös silloin, kun maanomistuksessa on epäselvyyksiä.

– Vaikeuksia voi tulla, jos maanomistajia on vaikkapa kymmeniä, esimerkiksi kuolinpesissä. Jos omistajien yhteystietoja ei saada selville, lain mukaan maat voidaan lunastaa.

Joskus metsällä on niin paljon tunnearvoa, että siitä ei haluta luopua. Yksityisen suojelualueen perustaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että maanomistus säilyy ennallaan ja maanomistaja saa suojelusta korvauksen.

Hesso toteaa, että maanomistaja voi valittaa lunastuspäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

– Melkein kaikki valitukset ovat tosin kaatuneet.

Lue myös: Opittu kantapään kautta: Ensin soita ojitettiin – nyt ojia tukitaan

Päätökset vuosikymmenten takaa

EU:n Natura 2000 -verkostosta päätettiin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Sitä on päivitetty viimeksi vuonna 2018. Parhaillaan valmistellaan yhdeksättä päivitystä, josta on tarkoitus tehdä päätös kuluvan vuoden lopussa.

Suojeltaviksi hankitaan yhä myös Suomen kansallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita, joista on sovittu jo 1970- tai 1980-luvuilla. Yhteensä yksityismaita on lunastettu valtiolle arviolta noin 22 000 hehtaaria 25 viime vuoden aikana.

Hesso kertoo, että maata lunastetaan tyypillisesti 1–200 hehtaaria kerrallaan. Suurin yksittäistapaus on Kuusamossa vuonna 1999 lunastettu 13 000 hehtaarin yhteismetsä.

Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjen alueiden luontoarvojen turvaaminen tulisi varmistaa mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden sisällä siitä, kun EU:n komissio tai neuvosto hyväksyy maat suojeltavaksi.

Maiden hankkiminen on kuitenkin viivästynyt. Hesson mukaan sanktioita määräaikojen venymisestä ei ole toistaiseksi tullut.

Hesso toteaa, että yksityisten maiden suojelu viivästyy usein siksi, että hankittavaa maata on paljon ja neuvottelut vapaaehtoisesta suojelusta ovat pitkiä. Ely-keskukset eivät ehdi käsitellä kaikkia tapauksia ajoissa.

– Edelleen näistä vanhoihin suojeluohjelmiin kuuluvista maista on toteuttamatta arviolta noin 1 000 hehtaaria.

Matkailuyrittäjä vei lunastuksen oikeuteen

Kansallispuisto Nuuksiossa Espoossa yksityismaan lunastus suojeluun päätyi korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi vuonna 2018. Kyse oli 1,44 hehtaarin metsäpalstasta, joka oli lunastushetkellä matkailuyritys Sea & Mountain Adventuresin käytössä.

Yrittäjä Paul Almén kertoo lähteneensä oikeuteen, koska tontille oli jo rakennettu matkailuliiketoimintaan kuuluva yläköysirata. Se piti purkaa lunastuksen vuoksi.

KHO katsoi, että alueen lunastaminen luonnonsuojelulain nojalla oli perusteltua. Tilan todettiin kuuluvan metson reviiriin, eivätkä alueen luontoarvot olleet matkailukäytön myötä heikentyneet.

Almén on perusteluista eri mieltä.

– Tiedän hyvin metson reviirialueen, joka on partiokämppien vieressä, ei tämän tontin välittömässä läheisyydessä. Lunastaminen oli täysin perustelematonta, Almén sanoo.

Yritys sai KHO:n päätöksellä maista hieman paremman korvauksen kuin alun perin luvattiin. Alménin mukaan alkuperäinen lunastushinta oli noin 40 senttiä neliömetriltä, kun käypä hinta olisi ollut noin 12–15 euroa neliömetriltä.

– Lopullinenkin korvaussumma oli vain noin kahden viikon liikevaihtoa vastaava. Alue oli heidän mielestään vain joutomaata, mutta se oli meille erittäin tärkeä.

Lunastetulle tontille oli myös tehty suunnitelma glamping-majapaikkoja varten. Glamping tarkoittaa telttamaista luksusmajoitusta.

Alménin mielestä yrittäjän mahdollisuudet taistella ely-keskusta vastaan ovat heikot.

– Ymmärrämme kyllä 30 vuotta Nuuksiossa toimineena kestävän kehityksen matkailuyrittäjänä luonnonsuojelun merkityksen, mutta kyseinen alue oli Nuuksion pääväylien reunalla oleva tienvarsitontti.

Lue myös: Suomalaiseen metsänhoitoon tulossa iso mullistus – edessä on siirtyminen sekametsien kasvatukseen