Valtteri eli 15 vuotta tehden pahaa itselleen ja muille – "Olen joutunut jättämään kaiken"

6:08img
"Tuntuu, että oma empatiakyky on palautunut" – katso Valtterin tarina videolta!
Julkaistu 02.01.2024 05:55

Silja-Riikka Seppälä

silja-riikka.seppala@mtv.fi

Miltä tuntuu rakentaa arkensa uudelleen, kun takana on koko aikuiselämän kestänyt rikos- ja huumekierre? 

Sen tietää vantaalainen Valtteri Toikonniemi. Hän eli vuosikausia vakavasti huumeriippuvaisena tehden rikoksia ja velanperintää. 

– Heräilen öisin painajaisiin, kun tiettyjä muistoja nousee pintaan. Kyllä minua painavat tietyt asiat.  

Valtteri kertoo, että painajaismaisesti mieleen palaavat muistot ovat yleinen oire rikos- ja päihdetaustaisilla ihmisillä, jotka ovat keskellä rikollisuudesta irrottautumisen prosessia eli desistanssia. 

– Tuntuu, että oma empatiakyky on palautunut. Sitä huomaakin olevansa aika herkkä ihminen. 

Jutun video on julkaistu ensimmäisen kerran 2.12.2023. Alla oleva nettiartikkeli sisältää uusia yksityiskohtia Valtterin elämästä.

Näin kaikki alkoi 

Valtteri muistelee olleensa jo pienenä menevä ja tekevä lapsi.  

– Olen mennyt tilanteisiin pää kolmantena jalkana. Saatoin olla esimerkiksi harva se päivä terveyskeskuksessa ja päivystyksessä paikkaamassa jotakin haaveria, Valtteri muistelee. 

Kahden isoveljen kanssa leikittiin yhdessä ulkona, välillä rajojakin kokeillen. 

Käännekohta oli vanhempien ero, kun Valtteri oli 6-vuotias. 

– Silloin oireilu alkoi. Sairastun vakavaan masennukseen ja aloin oireilla itsetuhoisuudella. 

Nyt Valtteri ajattelee, että masennusta hoidettiin väärällä tavalla. Lääkehoitoon keskittymällä ohitettiin juurisyyt. Valtteri sijoitettiin pois kotoa, kun levoton käytös alkoi käydä liian vaikeaksi. 

– En ikään kuin mahtunut normaalin lapsen raameihin, Valtteri pohtii. 

Ensin Valtteri oli pääkaupunkiseudulla lyhyissä sijoituksissa, kunnes hänet sijoitettiin pidemmäksi aikaa Kotkaan Hovisaareen pienryhmäkotiin. Siellä Valtteri asui kahdeksan ja puoli vuotta. 

– Olin erityisluokalla, jossa meillä oli sermit toistemme välissä. Luokassamme oli noin kahdeksan oppilasta. 

Ajanjaksosta Valtterilla on myös hyviä muistoja.  

– Esimerkiksi opettajan lisäksi oli aina erityisopettaja, se tuki omaa oppimista. Muutenkin mulla on siitä elämänjaksosta ihan hyviä muistoja. 

Vääränlainen isämalli 

Valtterin isä kuului jengimaailmaan, kun Valtteri oli pieni. Jo pienestä asti hän haki isänsä hyväksyntää. Rikollisesta maailmasta muodostui kuva jo varhain, ja isämalli oli vääristynyt. Jo lapsena Valtteri päätti, että hänestä on tultava yhtä kova ja rikollinen, kuin omasta isästään.  

– Muistan elävästi yhden tarhaikäisen piirustuksen, johon piti piirtää itsensä isona. Olin piirtänyt itseni moottoripyörän selässä. Vieressä luki, että haluan olla samanlainen kuin isäni, Valtteri sanoo. 

Oma isä ei ollut läsnä lapsuudessa sillä tavalla kuin Valtteri olisi toivonut. 

– Muistan monia turhia lupauksia siitä, että saataisiin viettää aikaa yhdessä. Monesti seistiin talvisinkin veljien kanssa tuntikausia odottamassa isää hakemaan meitä, mutta ne reissut jäi usein toteuttamatta. 

Jo nuorena rikolliseen maailmaan 

Roolihahmot väärii pitää esimerkkii näyttää 

Jokainen meist täällä oman paikkansa löytää 

Monta vuotta Valtteri eli melko suljettua elämää, kun oli sijoitettuna. Kuudennen luokan jälkeen koitti kuitenkin muutto takaisin pääkaupunkiseudulle, kun huostaanotto päättyi. 

– Tuntui isolta muutokselta siirtyä pienen kaupungin erityisluokalta isoon kaupunkiin ja tavalliseen 24 hengen luokkaan ilman erityisopettajaa, Valtteri muistelee. 

Kun huostaanotto päättyi, rikollinen elämäntapa hiipi pikkuhiljaa Valtterin elämään. Omaa asemaa piti hakea uudessa kaupungissa. Harrastukset jäivät ja kavereista tuli yhä tärkeämpiä. Kaveriporukalla alettiin hakea jännitystä. 

Rikollisuus alkoi kannabiksen myymisellä ja pikkurikoksilla. Kun huumeiden käyttö ja myynti selvisi koulun johdolle, Valtteri aina erotettiin koulusta. Siten hän ei integroitunut koulumaailmaan. Hän oli myös elänyt monta vuotta erossa perheestään. Silloin vaihtoehdoksi jäi rakentaa identiteettiä rikollisessa kaveripiirissä.  

– Se oli kuin lumipalloeffekti. Kun tutustui yhteen ihmiseen, tutustui sen kautta aina seuraavaan. Kaikki tapahtui todella nopeasti, enkä oikein itsekään tajunnut, mitä vauhtia olin menossa yhä syvemmälle rikolliseen maailmaan. 

Alaikäisenä täysin huumeriippuvainen 

Jo 15–16-vuotiaana Valtteri käytti päivittäin päihteitä ja oli täysin huumeriippuvainen. Kun oli elänyt yksinhuoltajaäidin kasvattamana neljän hengen perheessä, myös huumeiden myynnistä saatu raha tuntui nuorena tärkeältä. 

Näin jälkikäteen Valtteri pohtii, miksi vietti aikaa jopa kuusi vuotta vanhempien ihmisten kanssa. Toisaalta vanhemmilta ja kokeneemmilta saatu kunnioitus tuntui hyvältä.  

– Minulla oli valtava näyttämisen halu. 

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Valtteri alkoi liukua pikkurikollisuudesta yhä syvemmälle huumekauppaan ja rikolliseen alamaailmaan. 

Siellä hän oppi nopeasti rikollisen termistön ja käyttäytymissäännöt. Sovitusta pidettiin kiinni ja yhteisön hierarkia oli tarkka. Hän halusi osoittaa luottamuksensa ja suoraselkäisyytensä alamaailmassa. Sitä kautta nousi itse hierarkiassa korkeammalle. 

Rikollinen elämäntapa kesti viisitoista vuotta. 

– Herätään, vedetään, tehdään rikoksia. Sitä hengitetään ja eletään sitä rikollista maailmaa. 

Lue myös: Espoolainen Elisa kuoli huumeisiin vain 21-vuotiaana – "Ensimmäinen reaktioni oli, että nytkö se tapahtui"

Väkivallan kierre loi turvattomuutta 

Etenkin velanperintää hän katuu. Muistot väkivallasta tunkeutuvat uniin öihin. Joskus velanperintää tehtiin jopa niin, että perittävän asunnon ovi rikottiin päästäkseen sisälle.  

– Se jatkuva väkivallan kierre on aiheuttanut valtavaa turvattomuuden tunnetta. Kaikki ei ole myöskään aina mennyt suunnitellun mukaan velanperinnässä. Olen monesti ollut tilanteessa, jossa olisin voinut itsekin kuolla esimerkiksi päähän kohdistuvien iskujen seurauksena. 

Valtteri pohtii nykyään usein sitä, millaiseen vaaraan hän on asettanut oman perheensä. Siksi nykyään oman perheen kanssa vietetty aika tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Rikos- ja päihdemaailmassa Valtterin oma ja muiden vainoharhaisuus oli välillä todella pinnassa. Useampaan otteeseen sai pettyä ja kestää takinkääntöä. Piti osoittaa olevansa itse luottamuksen arvoinen, vaikkei välttämättä luottanut muihin. 

– Pelin henki oli, että syö tai tule syödyksi. Jouduin pelaamaan yhtä kameleontin elämää ja olla kierompi kuin muut, ettei paska osu tuulettimeen.  

Eläminen alamaailmassa oli sumuista, stressaavaa, turvatonta ja holtitonta. Valtteri esimerkiksi muistelee, kuinka sai kerran yhden vuoden aikana yhteensä neljä häätöä. Viidentoista vuoden aikana tapahtui myös yrityksiä päästä pinnalle alamaailmasta. Joskus Valtterin äiti yritti repiä poikaansa elämän syrjään kiinni, joskus veli.  

– Omat suojamuurit olivat myös todella vahvat. Koska ei elänyt yhteiskunnan normien mukaan, omaa elämää piti peitellä todella paljon. Vain harvoja ihmisiä olen päästänyt lähelle todellista minää. 

Lue myös: Annu kirjoitti 8-vuotiaana runon, joka päätyi hänen hautakiveensä vain 10 vuotta myöhemmin – tällainen on hänen tarinansa

Pohjakosketuksen kautta pinnalle 

Niin monta kertaa kaatunut et polviin tääl sattuu 

Nyt pystyssä pysyy kerään sulkii mun hattuu 

Nykyään Valtteri ajattelee, että hän tarvitsi pohjakosketuksen elääkseen vielä tänä päivänä. Vuosia jatkunut päivittäinen käyttö rikkoi mielen lisäksi myös kehoa. 

– Olin myös turtunut siihen jatkuvaan pelossa elämiseen, rikoksiin, päihteisiin.  

Huumeidenkäyttäjät kokevat usein stigmaa perusterveydenhuollossa. Myös Valtterin kohdalla kynnys hakea apua julkisesta terveydenhuollosta oli valtava. 

– Menin päihdepoliklinikalle ja kerroin avoimesti tilanteestani. Siitä, että haluan irrottautua, mutta tarvitsen apua. 

Valtteri sai katkaisuhoitopaikan viikon päähän. Monille jo viikko voi olla kriittinen ja ajaa takaisin huumemaailmaan. Valtteri sai kuitenkin pidettyä päänsä. 

– Se oli käänteentekevää. Olen saanut päihdeongelmaani apua terapiasta ja ryhmistä. Olen siitä valtavan kiitollinen. 

Rikollinen yhteisö jää taakse 

Oman elämän aikajanaa on myös täytynyt jäsennellä uudestaan. Joitakin asioita hän ei muista.  

– Olen ollut pakotettu tutustumaan itseeni uudella tavalla. Se on ollut raskas mutta myös antoisa ja tärkeä prosessi. 

Myös kaveripiiri on vaihtunut täysin. Se on ollut ajoittain ulospäin suuntautuneelle Valtterille vaikeaa. 

– Olen joutunut jättämään kaiken, ja ei mulla ole ollut alkuun muuta kuin oma perhe. Ja se on ollut välillä todella yksinäistä. Mutta ajattelen nykyään, että laatu korvaa määrän ystävissäkin. 

Arkeen rutiinia on tuonut myös rikos- ja päihdetaustaisille ihmisille suunnattu Keijo-kokemusasiantuntijakoulutus, jonka Valtteri on kokenut tärkeäksi arjen tukipilariksi. Edessä häämöttää valmistuminen. Haaveena on työ nuorten parissa.  

– Nuoret katsovat nykyään sosiaalisesta mediasta videoita ja ajattelevat, että onpa rikollinen elämäntyyli siistiä. Se kuva on niin vääristynyt. Haluan omalla esimerkilläni osoittaa, että se glamour on siitä elämästä todella kaukana. Haluatko olla naimisissa rikollisen alamaailman kanssa, vai elää vapaana sitä omaa elämää? 

Musiikin tekeminen on Valtterin henkireikä. Siihen hän ammentaa kokemuksiaan. Muistot muotoutuvat paperilla sanoiksi. 

Oon pelannut tääl mun elämän kaa  

Kaatunu noussut ja nousen taas 

Jokainen arpi mun kehossa 

Tänään tässä olen elossa 

Painajaisissa tietyt muistot tunkeutuvat uniin. Valtteri kertoo nukkuvansa vain noin kerran viikossa tuhdit yöunet. Valtteri uskoo muistojen nousevan nyt pintaan, koska tunteille on eri tavalla tilaa. Arki ei ole enää kaoottista ja pelkoa täynnä.

Kun hän herää painajaiseen, hän nousee ylös. Käy hakemassa keittiöstä lasin vettä. 

– Ja yritän sanoa itselleni, että nyt olen turvassa. 

Kursivoidut kohdat ovat Valtterin, artistinimeltään WADEN, kappaleista Omin silmin ja Nousen Taas. 

Lue myös: Evelinillä oli takanaan useita itsemurhayrityksiä, kunnes yksi kohtaaminen pelasti huumehelvetiltä – "Viihdekäyttö on yksi iso valhe"

Lue myös: Sanna surmasi miehensä ja lastensa isän – tekoa edelsi pitkään jatkunut väkivalta: "Eniten tässä ovat kärsineet lapset"

Tuoreimmat aiheesta

Järjestäytynyt rikollisuus