Velkaantuneet valtiot ovat ajautuneet ahdinkoon eri syistä. Taustalla on niin infrastruktuurin kehitystä kuin huonoa hallintoakin.
Kun Keniassa alkoivat hallituksen vastaiset mielenosoitukset kesäkuussa veronkorotusesityksen vuoksi, Kenian presidentti William Ruto kertoi maan ottavan lisää velkaa pitääkseen hallinnon käynnissä. Aiemmin oli kerrottu korotusten olevan välttämättömiä maan valtavan julkisen velan vuoksi.
Vaikka Kenia on yksi Itä-Afrikan nopeimmin kasvavista talouksista, yli kolmasosa sen lähes 60 miljoonasta kansalaisesta elää köyhyydessä. Kehittyviä maita ja niiden talouksia seuraavan CEIC Datan mukaan maalla oli tämän vuoden maaliskuussa noin 79 miljardia dollaria eli noin 73 miljoonaa euroa julkista velkaa, mikä on noin 70 prosenttia suhteessa maan bruttokansantuotteeseen.
Kenia ei ole Saharan eteläpuolisen alueen Afrikan maista yksin valtavan velkaongelman kanssa. Ulkoministeriön kehitysrahoituksen ja yksityisen sektorin yksikön johtava asiantuntija Riikka Laatu kertoo, että alueen maiden velkatilanne on huonontunut selkeästi viimeisten 15 vuoden aikana.
– Vuosituhannen vaihteessa monilla näistä maista oli huono velkatilanne. Silloin tehtiin aloite, jolla suurin osa näiden maiden veloista annettiin anteeksi.
Pariisin klubi, johon Suomikin kuuluu muiden länsimaiden tavoin, antoi suuren osan näistä veloista anteeksi. Tuolloin järjesteltiin maksatuksia ja annettiin paljon anteeksi myös kehityspankeille olevia velkoja, joita sitten länsimaat maksavat.
– Suomella on vielä maksuja seuraaviksi 20 vuodeksi näistä velkahelpotuksista.
Anteeksiannon jälkeen uutta velkaa
Maksujärjestelyiden jälkeen velkaantuneiden maiden velkatilanne parani oleellisesti, mutta sen jälkeen ne pystyivät ottamaan uutta velkaa ja moni maa on jälleen velka-ahdingossa.
– Noin 20 Saharan eteläpuolista maata on velka-ahdingossa tai hyvin lähellä sitä. Se tarkoittaa, että näiden maiden budjeteista suurin osa menee velkojen hoitokuluihin, korkoihin ja takaisinmaksukuluihin. Näiden maiden talous on ahdingossa.
Maat joutuvat itse hakeutumaan velkajärjestelyyn, mutta osa niistä ei sitä syystä tai toisesta halua tehdä. Erilaisissa velkajärjestelyissä ovat esimerkiksi Sambia, Ghana ja Etiopia, joista Sambia on keskusteluissa pisimmällä.
Riikka Laatu kertoo, että maat ovat velkaantuneet uudestaan monesta eri syystä. Yksi niistä on ilmastoasiat, mutta myös infrastruktuurin kehittämiseen on otettu velkaa.
– On ollut myös huonoa hallintoa, hallinnon kapasiteetin puutetta ja korruptiota, mikä on johtanut siihen, että on otettu liikaa epäedullisia lainoja. Syitä on todella monia. Maailman yleinen tilanne on johtanut siihen, että velanhoitokulut ovat kasvaneet, ja se ajaa näitä maita nyt ahdinkoon.
Kiinan lainoista tiedetään vähän
On hyvä katsoa taaksepäin vuosituhannen vaihteeseen, jolloin Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden velkoja annettiin anteeksi. Silloin Pariisin klubin osuus kattoi suuren osan veloista. Nykyisin sen osuus maailman veloista on noin 20 prosenttia.
– Kiina on tullut mukaan, ja velat sille ovat suuremmat kuin Pariisin klubin maiden velat yhteensä. Lisäksi mukaan ovat tulleet kaikenlaiset yksityiset velkojat. Myös yksityiset velkamarkkinat alkoivat kehittyä, ja nämä maat ovat pystyneet lainaamaan yksityisiltä velkamarkkinoilta. Sen takia tilanne on tällä hetkellä paljon kompleksisempi.
Laatu kertoo, että Kiinan veloista tiedetään hyvin vähän.
– Sen tiedon perusteella, mitä löytyy, Kiina on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia joidenkin maiden kanssa. Niihin ei ole liittynyt velkojen anteeksiantoa, vaan ne on järjestelty uudelleen siten, että maksuaikoja on pidennetty ja on annettu uutta velkaa maksujen maksamiseksi.
Laatu lisää, että Kiinan kohdalla on epäselvää myös, mitkä lainanantajista ovat valtiollisia ja mitkä yksityisiä toimijoita.
– Niistä on todella vähän tietoa. Ghanan kohdalla on tullut esiin uusia velkojia, joista ei ole ollut tietoa. Yksi asia, mitä Suomi haluaa, on yksityisten toimijoiden läpinäkyvyys.
Yksityiset lainoittajat ovat yksityisiä pankkeja, ja ne voivat olla oikeastaan mitä tahansa.
– Aika iso osa niistä on paikallisia pankkeja, mutta myös kansainvälisiä pankkeja.
Veroasteen korotukselle tarvetta
Keniassa presidentti Ruto ilmoitti peruvansa veronkorotuksia sisältäneen lakiesityksen mielenosoitusten vuoksi. Monissa alueen maissa velkatilanne on todella huono, eivätkä ne pysty rahoittamaan budjetistaan esimerkiksi koulutus- tai terveydenhoitomenojaan.
– Joillain mailla velanhoitokustannukset ovat suuremmat kuin budjetit koulutus- ja terveyssektorille. Onhan se selvää, että se vaikuttaa sisäiseen tilanteeseen.
Laatu huomauttaakin, että monella Afrikan maalla olisi tarpeen nostaa verotustaan, sillä niiden veroaste on todella alhainen.
– Ne saavat enemmän tuloja tullimaksuista kuin veroista. Niiden verojärjestelmissä olisi todella paljon kehittämistä. Fakta on, että alueen valtioiden budjetit ovat todella pieniä ja valtioiden mahdollisuudet tarjota peruspalveluita ovat todella pienet. Kuten myös infrastruktuurin kehittäminen, jotta ne saisivat lisää liiketoimintaa.
Hän huomauttaa, että Saharan eteläpuolisen Afrikan alueen maiden budjetit ovat Suomeen verrattuina todella pieniä.
– Ja siitä sitten vielä leikataan velanhoitokulujen takia. Onhan se aika onnetonta. Toisaalta siirtolaisten lähettämät rahat ovat joissakin maissa todella merkittävä tulonlähde.