Venäjän lähiajan tavoitteena saattaa olla irrottaa Venäjä-mielisten separatistien käsissä olevat Donbassin ja Luhanskin alueet Ukrainasta, arvioi Jyväskylän yliopiston opettaja ja Pääesikunnan entinen apulaistiedustelupäällikkö, eversti evp. Martti J. Kari. Venäjän toiminta voi lännestä käsin näyttää oudolta, mutta maan oman perinteen valossa tavoite on johdonmukainen.
– Emme tiedä, miten Venäjä nyt tekee päätökset. Onko Venäjällä pelikirja ja onko se ollut koko ajan sama, muuttuuko pelikirja tilanteen mukaan, vai onko siellä eri leirejä eli käydäänkö maan sisällä taistelua eri valtaryhmien kesken – vai onko meneillään vapaa pudotus, sanoo Kari.
– Mahdollisesti, noin 50 prosentin todennäköisyydellä, jos Venäjällä on pelikirja, tässä voi olla refleksiivinen kontrolli eli saadaan vastustaja tekemään kuten halutaan. Toimiiko länsi nyt juuri niin kuin Venäjä haluaa, sitä emme tiedä.
Diplomatian tietä kuljetaan Karin mukaan luultavasti ainakin helmikuun 15. päivään asti, jolloin Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin on määrä vierailla Moskovassa. Scholtz todennäköisesti käy myös Ukrainassa, Kari arvioi.
– Venäjän johto varmaan katsoo Saksa-kortin. Sitten kiristetään ruuvia.
Lue myös: Viestit sodan läheisyydestä vaihtelevat: Miten Venäjää tulisi tulkita ja miten tilanteeseen on syytä varautua? "Erittäin vakavaa ja vaarallisen näköistä pullistelua – toistaiseksi"
Valko-Venäjälle siirretty SU-25 -koneita
Martti J. Karin mukaan Venäjän sotilaallisia aikeita arvioitaessa ei pitäisi nyt katsoa niinkään maavoimien liikkeisiin, vaan ilmavoimiin. Hän toteaa, että Venäjä on hiljattain siirtänyt Valko-Venäjälle muun muassa SU-25 -maataistelukoneita.
– Se on portinavaajakone, hyvin näppärä kone maamaaleihin, sanoo Kari.
Jos Venäjä käyttää SU-25 -koneita osana ilmavoiman käyttöä Ukrainaa vastaan, maaleina olisivat Karin mukaan todennäköisesti Ukrainan sotilaskohteet.
– En sano, että siellä sota syttyy, mutta jos syttyy, niin Venäjän voimankäytön painopiste olisi Ukrainan asevoimat.
Ukrainan armeijalla on nyt kykyä ohjusilmatorjuntaan, mutta ei juurikaan hävittäjiä. Siten sen mahdollisuudet vastata ilmahyökkäykseen eivät ole kovin hyvät.
– Jos Ukrainassa tulee maaoperaatio, se on hyvin matala. Venäjä käyttäisi sitä lähinnä sitomaan ja painamaan Ukrainan joukkoja, Kari arvioi.
Lue myös: Kuilu Venäjän ja lännen välillä kumpuaa vuosisatojen takaa – 1990-luku oli historian professorin mukaan poikkeus, josta palattiin normaaliin asiaintilaan
Tavoitteena estää Ukrainan liukuminen kohti länttä
Karin mukaan vaikuttaa siltä, että Venäjän lähiajan tavoitteena voi olla irrottaa Venäjä-mielisten separatistien käsissä olevat Donbassin ja Luhanskin alueet Ukrainasta.
– Joidenkin tietojen mukaan Venäjän duuma aikoo esittää näiden kahden kapinallistasavallan itsenäisyyden tunnustamista. En tiedä, onko tämä totta vai refleksiivistä kontrollia. Tämä viittaa kuitenkin siihen, että kriisin avain on Donbass.
Venäjän tavoitteena olisi siis panna täytäntöön vuoden 2015 Minskin toinen sopimus, jota ei koskaan pantu toimeen. Sopimus takaisi Itä-Ukrainan separatistialueille autonomian.
Puolustusasiamiehenä Ukrainassa sekä strategisena neuvonantajana Ukrainan tiedustelupalvelun uudistamisessa palvelleen Karin mukaan sopimus estäisi Ukrainan liukumisen kohti länttä ja antaisi Venäjälle vipuvarren Ukrainan politiikkaan.
Lue myös: Ulkoministeri Haavisto, syttyykö Ukrainan kriisistä sota? "Järki voi tässä vielä voittaa – sotilaat varmasti varustautuvat yhteenottoon"
"Ukrainassa ollaan kypsiä venäläisiin"
Mahdollista ja kuvaan sopivaa on Karin mukaan myös se, että Venäjä pyrkii saamaan Ukrainaan itselleen mieleisen johdon. Tämä veisi Ukrainan takaisin Venäjän etupiiriin.
– Me lännessä katsotaan usein liian lähelle ja liian pienellä aikavälillä. Venäläiseen ajatteluun kuuluu se, että mennään vaiheittain, sanoo Martti J. Kari.
Karin mukaan Venäjällä on jo 1600-luvulta asti katsottu, että Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin. Vuonna 1654 Perejaslavin sopimuksessa Ukrainan kasakat suostuivat asettumaan Venäjän tsaarin alaisuuteen ja silloista suurvaltaa Puolaa vastaan.
Muutoinkin etupiiriajattelu on Karin mukaan oleellinen osa Venäjän ulko- ja sotilaspoliittista itseymmärrystä: Venäjää eivät suojaa aggressiiviselta länneltä meret eivätkä vuoristot, joten sen on hankittava suojakseen alistettuja puskurialueita.
– Ajatus on, että ilman Ukrainaa Venäjä ei ole imperiumi, ja siksi Venäjä ei koskaan anna Ukrainaa pois tai ainakin pyrkii pitämään sen kaikin keinoin itsellään.
Vuoden 2004 oranssin vallankumouksen myötä Ukraina kuitenkin ryhtyi pyrkimään kohti läheisempiä länsisuhteita ja läntistä yhteiskuntamallia. Vuonna 2010 venäläismielinen Viktor Janukovitsh palasi valtaan, vuonna 2013 hänet syrjäytettiin Maidan-aukion protestien myötä.
– Ukrainassa ollaan niin kypsiä venäläisiin, että jos Ukraina nyt lähtee Venäjän etupiiristä, se ei enää palaa Venäjän helmaan, sanoo Kari.
Lue myös: Venäjän Ruotsin suurlähettiläs: "Me paskomme lännen pakotteiden päälle"
"Sanktioiden pitää purra kleptokraattiseen johtoon"
Karin mukaan lännen toimintamahdollisuudet ovat rajalliset jo siitäkin syystä, että Ukraina ei ole EU:n eikä Naton jäsen. Diplomaattisia keinoja joka tapauksessa pitää käyttää, hän sanoo.
– Jos joku käyttää voimaa, olkoon se Ukraina.
Kari peräänkuuluttaa kuitenkin länneltä erittäin päättäväistä toimintaa. Oleellista olisi ainakin se, että mahdolliset seuraavat talouspakotteet kohdistuisivat suoraan Venäjän johtajien läntisessä Euroopassa olevaan omaisuuteen. Tällaisilla pakotteilla uhkaaminen saattaisi hänen mukaansa olla hyvinkin tehokasta.
– Sanktioiden pitää purra kleptokraattiseen johtoon, heidän tilinsä pitää jäädyttää. Siihen ei oikein ole uskallettu kajota vielä. Ei Venäjän kansaa pitäisi rökittää. Pitää tähdätä sinne, missä johtajien tilit ja lapset ovat.