Useilla takavuosien konflikteilla Lähi-idässä, Afrikassa ja Itä-Ukrainassa on ollut yhteinen nimittäjä, pahamaineisen palkkasotilasyhtiö Wagner Groupin paikallaolo. Tiiviisti Venäjään kytkeytyvä yhtiö on viime aikoina tiettävästi ollut vahvasti läsnä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa Etelä-Sudanissa, Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa.
Esimerkiksi Malissa Wagnerin joukkoja on kutsunut maahan sotilasjuntta, joka on kahdesti kaapannut maassa vallan viimeisten parin vuoden aikana. Tammikuussa Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Burkina Fasossa tapahtui sotilasvallankaappaus, ja pian levisi huhuja, joiden mukaan sotilasjuntta olisi kutsunut maahan Malin tavoin Wagnerin sotilaita.
– Jossakin määrin on kyse geopoliittisesta kilpailusta. Venäjä varmaankin haluaa lisätä vaikutusvaltaansa näissä Länsi-Afrikan valtioissa ja muuallakin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sillä, että tuetaan tiettyjä toimijoita. Varmasti odotetaan, että saadaan jonkinlaisia etuja itselle, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Katariina Mustasilta.
Toistaiseksi ei ole varmuutta siitä, että Wagnerin joukkoja olisi saapunut Burkina Fasoon. Miksi Venäjä sitten käyttää Wagneria?
– Koska Wagner on keino salata toimintaa ja antaa Venäjän valtiolle mahdollisuus kiistää osallisuutensa, sanoo väitöskirjatutkija Mikko Räkköläinen.
Wagner-joukot ovat tiettävästi siirtyneet toimimaan myös Ukrainaan, joissa Venäjän sotatoimet ovat hyvin näkyviä. Brittiläinen Times-lehti kertoo lähteisiinsä viitaten, että kaikkiaan noin muutama tuhat Wagnerin palkkasotilasta olisi siirtynyt Afrikasta Ukrainaan alkuvuoden aikana. Myös New York Times ja Independent ovat raportoineet Wagner-joukoista Ukrainassa.
Ukrainassa olevista Wagnerin sotilaista valtaosa on Timesin mukaan Itä-Ukrainan separatistialueilla, mutta noin 400 sotilaan joukon kerrotaan ylittäneen rajan Valko-Venäjältä ja suunnanneen pääkaupunkiin Kiovaan. Heidän kohteinaan on lähteen mukaan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja muu valtiojohto.
Räkköläinen pitää mediatietoja Wagner-joukkojen valtiojohtoon kohdistuvasta erityisoperaatiosta mahdollisena, mutta poikkeuksellisena.
– Se olisi mielenkiintoinen muutos siihen, miten Wagneria yleensä käytetään. Käyttämällä Wagneria on vältetty Venäjän joukkojen käyttöä. Venäjälle olisi propagandan näkökulmasta parempi asetelma se, että Venäjän omat erikoisjoukot onnistuisivat iskemään Ukrainan korkeimpaan johtoon, Räkköläinen pohtii.
Jevgeni Prigozhinia pidetään linkkinä Putinin hallinnon ja Wagner-palkkasoturien välillä.
Kuka toimintaa pyörittää?
Wagner on yksityinen yritys, mutta vaikuttaa toimivan hyvin läheisessä yhteistyössä Venäjän hallinnon kanssa. Mutta mikä linkki näiden välillä on?
– Sen kun varmasti tietäisi... Räkköläinen aloittaa ja jatkaa:
– Tietoja on saatavilla vähän ja niitä on vaikea varmistaa. Linkki on Jevgeni Prigozhin, joka on (Venäjän presidentti) Vladimir Putinia hyvin lähellä oleva oligarkki, jolla on laaja bisnesimperiumi.
Räkköläisen mukaan Prigozhinilla on suuria sopimuksia Venäjän puolustusvoimien ruokahuollosta ja hänen on kerrottu pyörittävän myös niin sanottua Pietarin trollitehdasta.
– Hänellä on myös kaivos- ja energia-alan bisneksiä, jotka toimivat yhteistyössä Wagnerin kanssa. Virallisesti hän on kieltänyt, että hänellä olisi Wagnerin kanssa tekemistä, mutta yleisesti uskotaan, että hän on se linkki. Se on oma kysymyksensä, kenen idea tämä on, Räkköläinen sanoo.
Räkköläinen kertoo venäläisten journalistien selvittäneen, että Wagnerin idea syntyi mahdollisesti, kun eteläafrikkalainen Eeben Barlow osallistui Pietarin talousfoorumiin 2010. Barlow perusti 1990-luvulla pahamaineisen Executive Outcomes -palkkasoturiyrityksen.
– Venäläiset kenraalit olivat tykästyneet ajatukseen, että tällainen sotilaspalveluita myyvä firma voisi olla hyvä ulkopoliittinen työkalu.
Keitä ovat Wagnerin ulkomaille lähettämät sotilaat? Räkköläisen tietojen mukaan Wagnerissa ei palvele Venäjän armeijan vakinaisessa palveluksessa olevia sotilaita.
– Wagnerissa työskentelee entisiä sotilaita. Kokeneiden taistelijoiden palkat ovat houkuttelevia eikä toiminta ole niin kurinalaista ja muodollista kuin asevoimissa. Kaikenlainen entinen turvallisuusalan tausta käy, mutta ryhmään värväytyy myös seikkailua ja rahaa haluavia henkilöitä. Syyriassa ihmisoikeusloukkauksista syytettiin esimerkiksi Wagnerin taistelijaa, joka oli entinen poliisi, Räkköläinen arvioi.
Lue myös: Tämä venäläisestä, salaisesta sotilasyrityksestä tiedetään – kärkimiehenä mystinen "Putinin kokki"
Hyötyjä haetaan niin strategisista kohteista kuin luonnonvaroista
Wagnerin viime aikoina korostunut läsnäolo Afrikassa osuu yksiin Venäjän tavoitteen kanssa vahvistaa läsnäoloaan mantereella. Ulkopoliittisen instituutin Mustasillan mukaan Venäjä on tukenut Saharan eteläpuolella sijaitsevan Sudanin sotilasjohtoa.
On arveltu, että Venäjä olisi Sudanissa erilaisten hyötyjen perässä, saisi jalansijaa ja pääsyn esimerkiksi strategisesti tärkeisiin alueisiin tai luonnonvaroihin. Esimerkiksi laivastotukikohdan perustaminen Punaisenmeren rannalle Port Sudaniin on ollut Venäjän tavoitteissa. Myös Venäjän ja Wagnerin yhteydet Etelä-Sudaniin ja Keski-Afrikan tasavaltaan ovat olleet esillä.
– Etelä-Sudaniin ja Keski-Afrikan tasavaltaan Wagner ilmaantui samaan aikaan, kun nämä valtiot tekivät puolustusyhteistyösopimukset Venäjän kanssa. Näyttää siltä, että osana näitä järjestelyitä on sovittu, että Wagner tulee tukemaan näiden maiden hallituksia ja kouluttamaan joukkoja, Räkköläinen kertoo.
Hän sanoo, että Wagnerin sotilaiden saavuttua Keski-Afrikan tasavaltaan sen joukot ovat alkaneet kouluttaa maan presidentin vartiokaartia. Lisäksi Wagnerin omistajaksi kerrotun Jevgeni Prigozhinin yhtiöt ovat saaneet esimerkiksi Etelä-Sudanissa kaivosoikeuksia.
– Venäjällä yksityinen ja julkinen sektori sekaantuvat keskenään. Venäjän toimintamallit sotkevat niitä kategorioita, joilla länsimaalaiset puhuvat ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen liittyvistä asioista, Räkköläinen toteaa.
Mustasilta nostaa esiin myös sen, että Venäjälle on edullista ikään kuin sekoittaa pakkaa erityisesti Länsi-Afrikassa, missä EU on ollut ja on yhä merkittävä toimija ja tukija.
– Venäjä pyrkii sekoittamaan EU:n, Ranskan ja Länsi-Afrikan valtioiden suhteita ja on siinä jossain määrin Malissa onnistumassa. Malin ja Ranskan suhteet ovat hyvin tulehtuneet ja sitä kautta myös EU:n ja Malin suhteet ovat melkoisissa vaikeuksissa, Mustasilta sanoo.
Hän lisää, että ylipäänsä Afrikan geopoliittinen merkitys on kasvamassa, ja sen ymmärtävät kaikki alueelliset ja globaalit vallat.
– Ei Venäjä pelkästään ole vahvistamassa suhteitaan, vaan esimerkiksi Turkista ja Kiinasta on paljon puhuttu myös. Geopoliittinen kilpailu ja siinä tapahtuneet murrokset ovat heijastelleet, Mustasilta lisää.
Lue myös: FBI etsintäkuulutti "Putinin kokkina" tunnetun oligarkin – mies trollitehtaan ja palkkasoturifirman takana
"Hyödyllinen työkalu"
Wagner tuskin on katoamassa mihinkään kartalta. Räkköläinen arvioi, että Venäjä tulee käyttämään yhtiötä tarpeen mukaan myös tulevaisuudessa.
– Se on hyödyllinen työkalu. Vaikka yhteydet Venäjän johtoon ovat tiedossa, virallisesti Venäjä voi silti kiistää kaiken vastuunsa.
Samalla Räkköläinen huomauttaa, että Venäjän hallinnon sisällä Wagner on aiheuttanut sisäistä valtataistelua siitä, kuka yhtiötä saa ohjailla: tiedustelupalvelu, sotilastiedustelu vai armeija.
Ongelmatonta Wagnerin toiminta ei ole ollut, sillä sen sotilaiden on väitetty tehneen ihmisoikeusrikoksia. Esimerkiksi BBC kertoi viime joulukuussa, että YK:n elokuussa tekemässä raportissa kerrottiin yli 500 tapausta Keski-Afrikan tasavallassa, joissa maan hallituksen joukkojen ja Wagnerin sotilaiden väitettiin raiskanneen, ryöstäneen ja murhanneen aseettomia siviilejä.
Siksi Wagnerin joukkojen ilmaantuminen esimerkiksi Maliin on nostanut Ranskassa suurta huolta. Maan ulkoministeriö julkaisikin juuri ennen joulua lausunnon, jossa se tuomitsi jyrkästi Wagnerin joukkojen kutsumisen Maliin. Lausunnossa Ranska viittasi Wagnerissa palvelleiden syyllistyneen ihmisoikeusloukkauksiin.
– Vaikka Wagner ei ole hirveän iso tekijä, se on kuitenkin syyllistynyt sotarikoksiin ja on pahamaineinen toimija. Se on osallistunut moniin sellaisiin konflikteihin, joita länsimaat pitävät moraalittomina, kuten Itä-Ukraina ja Syyria, Räkköläinen sanoo ja lisää:
– Koska kaikki tietävät Wagnerin olevan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkalu, Ranska protestoi sen käyttöä ja läsnäoloa. He eivät halua olla missään tekemisissä sen kanssa.
Ranska liittolaisineen ilmoitti 17. helmikuuta aloittavansa vetäytymisen Malista.