Venäjän-tuntija: Ukrainan sodalle ei näy loppua, ellei Venäjä kärsi täydellistä ja nöyryyttävää tappiota – "Tämän täytyy valitettavasti ratketa taistelukentällä"

Presidentti Vladimir Putinin aloittama sota Ukrainassa on luonnollinen osa Venäjän historian pitkää, satojen vuosien jatkumoa, jota edes Neuvostoliiton seitsemän vuosikymmentä eivät katkaisseet. Venäjän aatehistoriaan ja kirjallisuuteen perehtyneen Bengt Jangfeldtin mukaan Venäjän nykyiselle konfliktille Ukrainan ja laajemmin lännen kanssa ei loppua näy, ellei Venäjä kärsi täydellistä ja nöyryyttävää tappiota.

–  Eivät he muuten anna Ukrainan olla rauhassa tai luovu ideologiastaan - - tämän täytyy valitettavasti ratketa taistelukentällä, sanoo Suomessa vieraileva Jangfeldt STT:n haastattelussa.

Lue myös: Kirja-arvio: Miksi Venäjä haluaa olla erilainen

Vuonna 1948 syntynyt Jangfeldt on Tukholman yliopiston Venäjän kirjallisuuden dosentti sekä kirjailija ja tutkija. Hän on saanut kaksi kertaa Ruotsin arvostetuimman August-kirjallisuuspalkinnon.

Viime syksynä suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Venäjä – Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin (Siltala) Jangfeldt kertoo keskustelusta, jonka Putin kävi venäläisen toimittajan kanssa Kremlissä syksyllä 2013. Presidentti oli sanonut jotain, jonka Jangfeldt kirjoitti heti muistiin siitä kuultuaan.

–  Minun on aika päästä historiaan.

Seuraavana keväänä Venäjä valtasi Krimin.

Neuvostoliitolla oli sama perustus

Putinin kommentti oli alkusysäys Jangfeldtin kirjalle, joka ilmestyi Ruotsissa vuonna 2017. Ajatus Venäjän vaarallisuudesta ja uhasta ei tuolloin herättänyt juuri vastakaikua, mutta ajatukset kestivät aikaa.

–  Nyt kun kirja päivitettiin viime syksynä, lisäsin siihen vain muutamia rivejä hyökkäyksestä Ukrainaan, Jangfeldt kertoo.

Putinin ajattelua ohjaavan Venäjän idean taustalla on kolmiyhteys, joka juontaa jo tsaari Nikolai I:n valtakaudelle. Siihen kuuluvat ortodoksia, itsevaltaisuus ja kansa – tai pikemminkin alamaisen kansan ja itsevaltiaan erityinen suhde.

Lue myös: Tietovuoto Kremlistä: Putinin suunnitelmat Baltian maiden suhteen paljastuivat

Sama oikeaoppisuus ja itsevaltaisuus pyöritti myös ateistista Neuvostoliittoa, joka myös katsoi olevansa jotain ainutlaatuista sivilisaatioiden joukossa.

Venäjän ainutlaatuisuuden, todellisten kristillisten arvojen ja slaavien yhtenäisyyden puolustamisen nimiin ovat ennen Putinia vannoneet niin tsaarit kuin älymystön edustajat, kuten kirjailija Fjodor Dostojevski.

–  Hän vieraili läntisessä Euroopassa, mutta ei viihtynyt ollenkaan, Jangfeldt mainitsee esimerkkinä.

Pyrkimystä kohti demokratiaa vain ohimennenJangfeldt myöntää, että yleistyksissä kansoista ja valtioista on vaaransa, mutta johonkin mittaan ne toimivat.

–  On kai meidän uskottava venäläisiä, jos he sanovat, että me emme ole samanlaisia kuin te, hän toteaa.

Vallankumousten ja sotien värittämässä Venäjän vuosisataisessa historiassa on Jangfeldtin laskujen mukaan ollut vain muutama vuosi, joiden aikana maan johtoa ovat ohjanneet aidosti demokraattiset pyrkimykset.

Lue myös: Baltian maat pyristelevät irti Neuvostoliiton aikaisesta sähköverkosta, jota valvoo Venäjä – Liettua teki lauantaina rohkaisevan kokeen

–  Kahdeksan kuukautta ennen lokakuun vallankumousta vuonna 1917 ja sitten muutama vuosi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, hän summaa.

Jangfeldti mukaan venäläisessä kulttuurissa maa nähdään sivilisaationa ylivoimaisena, mutta samalla koko ajan muiden uhkaamana tai nöyryyttämänä. Jos Venäjä epäonnistuu, syy on aina jonkun muun.

Putinin aloitettua Ukrainan hyökkäyssodan Venäjällä ei nähty merkittävää vastareaktiota. Jangfeldtin mukaan Venäjän kaltaiset yhteiskunnat eivät lopulta ole kuitenkaan niin vakaita kuin miltä ulospäin näyttävät. Muutos voi olla yllättävä ja nopea.