Italian Venetsian tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluva Pyhän Markuksen tori tulvii vettä. Saman pyhimyksen mukaan nimetyn kirkon edessä turistit talsivat kenkien päälle vedettävissä kertakäyttökumisaappaissa ja ottavat kuvia toisistaan.
Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvan Venetsian tulvista on tullut yksi nähtävyys muiden joukossa.
Poikkeuksellisen korkea nousuvesi, niin sanottu acqua alta, ajoittuu talvikuukausille ja tapahtuu tätä nykyä useita kymmeniä kertoja vuodessa.
Kolme vuotta sitten merenpinta nousi hetkellisesti lähes 190 senttimetriä tavanomaista korkeammalle.
– Ilmastonmuutoksen kieltäjät sanovat, että se on normaalia, koska joulukuussa 1825 tilanne oli hyvin samankaltainen. Mutta parisataa vuotta sitten acqua alta tapahtui vain kerran muutamassa vuodessa, geomorfologi ja paleoklimatologi Fabrizio Antonioli kertoo.
Vedenpinnan korkeus vaihtelee luonnollisistakin syistä, mutta fossiilisten polttoaineiden käyttö ja siitä seuranneet hiilidioksidipäästöt ovat lämmittäneet ilmastoa ja aiheuttaneet lämpölaajenemista merissä.
1700-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun merenpinta on noussut Venetsiassa 80 senttimetriä. Kuuluisa venetsialainen taidemaalari Canaletto käytti camera obscuraa maalaustensa apuvälineenä ja tuli näin samalla dokumentoineeksi merenpinnan korkeutta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pyhän Markuksen tori marraskuussa 2019.
Tällä hetkellä merenpinta nousee keskimäärin noin neljä millimetriä vuodessa. Yli puolet noususta johtuu jäätiköiden sulamisesta.
– Grönlannista menetämme vuosittain noin 290 gigatonnia jäätä, mikä on hieman yli 3 000 kertaa roomalaisen Colosseumin painon verran päivittäin. Etelämantereelta menetämme suurin piirtein puolet tästä, meritieteilijä ja sotilasliitto Naton meritutkimuskeskuksen CMRE:n johtaja Sandro Carniel sanoo.
Merenpinnan nousu aiheuttaa myös sen, että merimyrskyt tapahtuvat entistä useammin aavalla merellä. Tällöin tulvat yltävät entistä pidemmälle mantereelle.
Rannikkoalueita koetellaan
Arviot siitä, miten paljon merenpinta tulee nousemaan Venetsiassa vuoteen 2100 mennessä, vaihtelevat suuresti. Carnielin mukaan varmaa vastausta on mahdotonta antaa, sillä ihmisten toiminta tai toimimattomuus vaikuttaa suuresti hiilidioksidipäästöihin ja sitä kautta merenpinnan nousuun.
– Vuoteen 2050 mennessä merenpinta tulee nousemaan vähintään 50 senttiä vuosituhannen alkuun verrattuna. Metrin nousu vuoteen 2070 mennessä on hyvin mahdollinen skenaario, johon kannattaisi varautua, hän sanoo.
Tuoreessa tutkimuksessa arvioidaan, että merenpinta saattaa pahimmillaan nousta keskimittaisen suomalaismiehen pituuden verran vuoteen 2100 mennessä. Miten Venetsian silloin käy?
Antonioli muistuttaa, että nyt puhutaan kaupungista, jossa autojen sijaan ajetaan veneillä.
– Venetsia ei ole suuri ongelma. Venetsialaiset ovat tottuneita acqua altaan. Jos vesi nousee esimerkiksi 180 senttimetriä, ensimmäisen kerroksen asukkaat muuttavat toiseen kerrokseen, hän sanoo.
Isompia ongelmia on luvassa rannikkotasangoilla sijaitsevissa metropoleissa, kuten Bangkokissa, New Yorkissa, Mumbaissa, Lagosissa ja Dhakassa.
Italia vajoaa
Venetsiaa ei vaivaa pelkästään merenpinnan nousu. Mannerjäätiköiden sulamisen lisäksi maan liikehdintä, kuten maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset, vaikuttaa historiallisen kaupungin uppoamiseen.
– Samaan aikaan kun merenpinta nousee, adriaattinen litosfäärilaatta, jolla Italia sijaitsee, on vajoamassa, Antonioli sanoo.
Venetsia sijaitsee enimmäkseen pehmeästä hiekasta koostuvalla lietemaalla, joka ajan saatossa on pakkautunut yhä tiiviimmäksi. Maaperä on muuttunut kovemmaksi ja menettänyt huokoisuutensa, jonka seurauksena sen pinta on luhistunut.
Lähellä oleva teollisuusalue pumppasi vettä kaupungin alta teollisuuden tarpeisiin 1970-luvulle saakka. Vesi piti osaltaan sedimenttiä koossa – ja kun se poistui, maan vajoaminen nopeutui.
– Viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana kaupunki on vajonnut vähintään 20 senttimetriä. Samaan aikaan vedenpinta on noussut vähintään 15 senttimetriä, joten yhteensä tämä johtaa ainakin 35 senttimetrin epätasapainoon, Carniel sanoo.
Toimiiko sulkuporttijärjestelmä?
Viime vuonna Venetsia sai vihdoin käyttöön Mose-sulkuporttijärjestelmän, jonka tarkoituksena on hillitä tulvia. Molemmat tutkijat suhtautuvat kuitenkin siihen varauksellisesti.
– Mose-projektia alettiin kehittää 35–40 vuotta sitten, mutta neljä vuosikymmentä sitten acqua alta ei tapahtunut yhtä usein kuin nyt, Antonioli sanoo.
Siinä ajassa, joka kului Mosen suunnitteluun, rahoitukseen ja rakentamiseen, merenpinta on myös jatkanut nousuaan.
Alkuperäinen ajatus oli Carnielin mukaan, että Mosea käytettäisiin ehkä kymmenen kertaa vuodessa.
– Tiedämme, että merenpinta nousee noin 50 senttimetriä tulevien viidenkymmenen vuoden aikana. Siinä tapauksessa porttien käyttötiheys lisääntyy 250 kertaan vuodessa. 70 senttimetrin nousulla portit tulevat olemaan lähes aina kiinni, hän sanoo.
Tämä merkitsee vakavia ongelma laguunin ekosysteemin tasapainon kannalta. Jos portit pidetään suljettuina, Venetsian teollisuussatama ei myöskään pysy toimintakuntoisena.
– Huolimatta siitä, miten tehokas Mose on, 60 senttimetrin jälkeen vesi tulee pääsemään läpi laguunin matalammista osista. Emme todennäköisesti pysty suojelemaan Venetsiaa Mosesta huolimatta, Carniel summaa.
Kaupungin pelastamiseksi on esitetty erilaisia ideoita. Erään tutkimuksen mukaan Venetsiaa voisi nostaa 20–25 senttimetriä kymmenessä vuodessa pumppaamalla vettä maan alle 600–800 metrin syvyyteen.
Toisen teorian mukaan Gibraltarille voisi rakentaa suuren sulkuportin, jolla ehkäistäisiin merenpinnan nousua Välimerellä ja suojeltaisiin koko rannikkoa.
Carniel pitää teorioita kiinnostavina, mutta myös vaarallisina.
– Mitä enemmän pohditaan tällaisia ratkaisuja, sitä vähemmän tuntuu siltä, että pitäisi tehdä jotain nyt – kuten muuttaa elämäntapaamme tai vähentää päästöjä, hän sanoo.
4:04
Lumettomat talvet ja tulivat pellot – näin ilmastonmuutos näkyy Suomessa: "Eliöstö ei ole sopeutunut näin nopeisiin muutoksiin".