Aika moni autonvalmistaja toivoo tänä päivänä, että se omistaisi sen kuuluisan kristallipallon. Siitä voisi kurkata, mihin vaihtoehtoihin tulevaisuuden autojen liikuttajana kannattaa satsata.
Moni on ollut jo pitkään sitä mieltä, ettei yhtä ja ainoaa ratkaisua ole olemassa. Esimerkiksi sähköautot ovat toimiva ratkaisu kaupunkiliikenteessä, mutta pitkän matkan taittajaksi niistä ei massatuotteena ole. Akut kehittyvät kyllä koko ajan, mutta jotenkin on vaikea nähdä, että tulevaisuudessa maailman teillä liikkuisi kymmeniä miljoonia sähköautoja, joilla kaikilla voitaisiin ajaa täysillä akuilla saman verran kuin nykyisillä polttomoottoriautoilla polttoainetankit täynnä.
Ladattavat hybridit ovat hyvä kompromissi. Sähköllä voidaan ajaa arkiliikenne nollapäästöillä, ja bensa tai diesel takaa riittävän toimintamatkan pidemmille matkoille. Näin ei olla myöskään riippuvaisia pelkästä sähköautojen pikalatausverkostosta, joka varmasti yleistyy vauhdilla, mutta joka ei silti riitä kattamaan kaikkien tarpeita. Lisäksi perinteinen bensan ja dieselin jakeluun keskittyvä huoltamoverkosto on jo olemassa, joten miksi ei hyödyntää sitä?
Sama filosofia pätee maakaasuautoihin, niissäkin luotetaan kahteen energiamuotoon. Maakaasulla voidaan ajaa puhtaammin kuin bensalla tai dieselillä, joten jos lähellä on maakaasun tankkausasema, se on hyvä vaihtoehto. Maakaasun loputtua matka jatkuu puolestaan bensalla. Maakaasuautot toimivat myös biokaasulla, jota voidaan tuottaa esimerkiksi muutoin haaskuuseen menevästä biojätteestä. Järkevällä logistiikalla tässä on paljon potentiaalia.
Suurin haaste polttokennoautoissa on yhä puuttuva infrastruktuuri.
Sitten meillä on vedyllä kulkevat polttokennoautot. Niitäkin on tutkittu jo kohta 30 vuotta, ja lähes kaikilla autonvalmistajilla on ollut jossain vaiheessa polttokennoproto liikenteessä – tai on edelleen. Monella valmistajalla on testeissä menossa jo kuudennen tai jopa seitsemännen sukupolven tekniikkaa.
Suurin haaste polttokennoautoissa on yhä puuttuva infrastruktuuri. Tämä kävi konkreettisesti ilmi matkalla Toyota Mirailla Tanskasta Suomeen. Tukholman ympäristössä on vain yksi vetyasema, ja sen oltua epäkunnossa polttokennoauton matka katkesi. Ja vastaavasti, jos Ruotsissa olisi ollut jo polttokennoautoja, jotka olisivat voineet käydä asemalla tankkaamassa, vika olisi havaittu aiemmin ja korjattu.
Uskon kuitenkin polttokennoautoon merkittävänä vaihtoehtona, ja syitä on parikin. Ensinnäkin vetytaloutta edistetään voimalla useammassa maassa. Vetyautot ovat osa tätä kokonaisuutta. Myös EU edistää vetyasemaverkoston rakentamista. Vedyssä on paljon potentiaalia, kunhan vain sen tuotantoon ja jakeluun liittyvät haasteet saadaan ratkaistua.
Toinen merkittävä tekijä on polttokennoautojen toimintamatka. Sähköautolla ei esimerkiksi pötkitä kovin pitkälle Suomessa, kun liikutaan isojen asutuskeskusten ulkopuolella. Akkuteknologia kyllä kehittyy koko ajan, mutta kehittyykö se oikeasti niin paljon ja niin nopeasti, että autoihin saadaan yli 500 kilometrin toimintamatka ilman tolkutonta lisäpainoa. Jos autossa pitää kantaa mukana koko ajan järkyttävän kokoista akkupakettia, se syö nopeasti idean energiatehokkaasta vaihtoehdosta. Uskon, että sähköauto on tulevaisuudessakin paras ratkaisu urbaaneihin ympäristöihin ja mielellään vain keveisiin kaupunkiautoihin.
Liikenteessä käytettävä energia on osa isompaa poliittista kuviota.
Kolmas tekijä on se iso kuva. Liikenteen kohdalla on muistettava, että liikenteessä käytettävä energia on osa isompaa poliittista kuviota. Moni olisi mielellään riippumaton fossiilisista polttoaineista, jos niitä ei ole omassa maaperässä tarjolla riittävästi. Norja ajaa mielellään sähköautoilua eteenpäin, koska maassa on tarjolla tarpeeksi uusiutuvaa vesivoimaa. Kaikkialla ei ole. Kiinalaiset sähköautot eivät ole loppupeleissä kovin puhtaita, koska maan sähköstä iso osa tuotetaan hiilivoimalla. Päästöt eivät vain tule suoraan auton pakoputkesta.
Neljäs ja ehkä painavin tekijä on mielestäni tällä hetkellä se, että vetyautojen takana seisovat sekä Toyota että VW-konserni. Näistä jälkimmäinen on mukana myös infran kehittämisessä Audin e-gas-projektin myötä. Saksalaiset eivät tunnetusti hötkyile uuden tekniikan perään, joten jos johonkin ollaan satsaamassa isolla rahalla, usko siihen on kova. Tuon Audin projektin nerokkuus on myös siinä, että yhdestä infrasta saadaan tuotettua polttoainetta useampaan erilaiseen autoon. E-gas-infra ruokkii niin sähköautoja, maakaasuautoja kuin polttokennoliikennettäkin.
Nopeasti polttokennoautot tuskin kuitenkaan lyövät itseään läpi. Niiden valmistus pysyy kalliina pitkään, joten aivan joka miehen autoksi niistä ei heti ole. Ellei tätä haluta muuttaa poliittisilla päätöksillä. Suomessa olisi nimittäin potentiaalia nousta toimivan vetytalouden esimerkkimaaksi.
Lue myös:
Myös Honda tuo polttokennoauton myyntiin Euroopassa
Koeajo: Vety-Audi todistaa tekniikan olevan valmiina tuotantoon, infra vain puuttuu
Kolumni: Kuka on oikeassa: Renault, Toyota vai VW?
Audi A4 g-tron: hyvä vaihtoehto ladattavalle hybridille tai dieselille?
