Nedzad Avdic oli juuri täyttänyt 17 vuotta, kun Bosnian serbijoukot ottivat haltuunsa Srebrenican kaupungin itäisessä Bosnia-Hertsegovinassa.
Avdic on yksi harvoista, jotka selvisivät elossa serbien toteuttamasta muslimien kansanmurhasta, jossa tapettiin 8000 miestä ja poikaa muutamassa päivässä heinäkuussa 1995.
Serbien marssittua Srebrenicaan Avdic aavisti pahaa ja pakeni ympäristön metsiin. Mutta tuhansien muiden tavoin hänet saatiin kiinni.
20 vuotta myöhemmin Avdic palasi Petkovicin koululle, jonne hänet noin tuhannen muun kanssa vietiin kiinnioton jälkeen.
– Koululuokka oli täynnä ihmisiä ja tunkkainen. Oli heinäkuu ja valtavan kuuma. Jouduimme juomaan omaa virtsaamme, koska meille ei annettu vettä. Eräs yritti avata ikkunaa, mutta serbisotilaat avasivat tulen ja monia haavoittui. Vieressäni ollut mies soi osuman kaulaansa. Hän huusi tuskasta, mutta kukaan ei voinut auttaa, hän kertoo uutistoimisto AP:n haastattelussa.
Avdic vietti koululla kolme päivää, kunnes keskellä yötä heidän käskettiin riisuutua ja nousta odottaviin kuorma-autoihin. Koulun pihalla olleiden ruumiskasojen läpi he kulkivat päät kumarassa.
– Tulimme alastomina yksitellen ulos. Kuljimme tästä ruumiskasojen välistä päät kumarassa, Nedzad Avdic kertoo.
Kuorma-autojen määränpää oli laaja aukio Petkovicin patoalueella. Muualta tuotujen muslimien teloitukset olivat täyttä päätä käynnissä.
– Ymmärsin, että loppu olisi lähellä enkä voisi piileskellä. Joka puolella ammuttiin. Sotilaat käskivät meitä ottamaan paikkamme. En ensin käsittänyt, mitä he tarkoittivat, mutta tultuani lähemmäksi näin riveittäin kuolleita.
Avdic sai osuman, ja hän kaatui maahan. Serbit luulivat hänen kuolleen ja jättivät hänet ruumiskasaan.
Monikulttuurinen Bosnia itsenäistyi vuonna 1992 Jugoslavian liittovaltion hajotessa.
Bosnialaisista noin puolet oli muslimeja, loput serbejä ja kroaatteja. Serbit eivät tyytyneet vähemmistö-asemaansa, vaan tilanne kärjistyi lopulta etnisten puhdistusten raa’aksi sisällissodaksi. Keskenään sopuisasti eläneistä naapureista tuli vihollisia.
YK:n toiminta alueella oli tehotonta. Bosniaan perustettiin kuitenkin suoja-alueita, joissa aseista riisutut muslimit uskoivat olevansa turvassa. Yksi niistä oli Srebrenica.
11. heinäkuuta 1995 Bosnian serbijoukot marssivat Srebrenicaan. Siviilit pakenivat hollantilaisten kevyesti miehitettyyn YK-tukikohtaan, mutta sinne pakolaisista otettiin vain murto-osa.
Seuraavien päivien aikana serbit teloittivat 8000 muslimimiestä ja -poikaa.
Kun serbit olivat lähteneet paikalta, verissään ja alastomana hän alkoi toisen eloonjääneen kanssa ryömiä varovasti kohti lähimetsää. Miehet odottivat aamuun, jolloin he näkivät serbien palaavan kaivinkoneiden kanssa raivaamaan ruumiita.
Neljä päivää ja yötä kaksikko kulki kukkulalta toiselle suuntaan, jossa he uskoivat olevan turvallista. Tietämättään he ylittivät serbien rintamalinjan, ohittivat heidän juoksuhautansa ja välttivät miinat.
Sodan jälkeen Nedzad Avdic palasi Srebrenicaan. Hän löysi työtä ja perusti perheen. Kun kauhistuttavat muistot saavat vallan, hän hakee lohtua Potocarin hautausmaalta, jonne on haudattu yli 6000 kansanmurhan uhria.
Tänään sinne haudataan 136 arkkua lisää.