Vihapuhe on nykyään Suomessa niin vakava ongelma, että se edellyttää hallitusohjelman tasoisia linjauksia. Näin toteaa vihapuheen kitkemiseksi asetettu työryhmä tänään julkaistavassa raportissaan.
Kolmen ministeriön työryhmä esittää raportissaan 13 suositusta vihapuheen kitkemiseksi. Se suosittelee muun muassa, että poliittiset puolueet sitoutuvat ohjelmissaan vihapuheen vastaisiin toimiin ja että median mahdollisuuksia torjua vihapuhetta edistetään.
– Puolueiden tulisi laatia vaalikampanjoitaan varten eettiset ohjeet, joiden tulisi sisältää häirinnän ja vihapuheen vastaiset toimintaohjeet, raportissa todetaan.
Tietoa ja koulutusta vihapuheesta sekä sananvapaudesta ja sen rajoista tulisi myös lisätä, työryhmä suosittelee.
– Sananvapauden käyttöön liittyy oikeuksia ja velvollisuuksia, eikä oikeuksia saa käyttää väärin.
– Sananvapauteen ei kuulu oikeutta levittää rangaistavaa tai laitonta vihapuhetta. Sen sijaan esimerkiksi maahanmuutto- tai kotouttamispolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin, raportissa todetaan.
Maalittamiskampanjat voivat olla massiivisia
Sekä aikuisten että lasten medialukutaitoa tulee vahvistaa ja verkkoalustojen vastuuta torjua vihapuhetta lisätä lainsäädännön keinoin.
– Aikuisille tulisi myös antaa tietoa sananvapaudesta ja sen rajoista. Aikuisten medialukutaidot ovat keskeisessä asemassa, sillä heidän asenteensa ja toimintatapansa siirtyvät usein lapsille, raportissa todetaan.
Työryhmän mukaan tietoa vihapuheesta ja sananvapaudesta ja sen rajoista tulisi antaa myös kutsuntojen yhteydessä ja vihapuheen uhrien tukea parantaa.
Myös maalittamiseen tulisi voida puuttua nykyistä tehokkaammin. Raportin mukaan nykyinen lainsäädäntö ei huomioi riittävästi tilanteita, joissa yksi henkilö yllyttää useita ihmisiä hyökkäämään yksittäistä ihmistä vastaan.
– Kampanja voi olla massiivinen, vaikka kaikki yksittäiset viestit eivät itsessään täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Järjestelmälliset hyökkäykset vaarantavat demokratian ja oikeusvaltion toimivuuden, raportissa todetaan.
Oikeusministeriön tulisi myös arvioida, pitääkö sananvapauteen liittyvät viharikokset säätää virallisen syytteen alaisiksi ainakin niissä tilanteissa, joissa henkilö joutuu vihapuheen kohteeksi esimerkiksi työtehtäviensä vuoksi.
Kasvokkain asioista ei useimmiten keskustella yhtä kärkevästi
Raportin mukaan vihapuheen vastainen työ on tällä hetkellä hajanaista ja koordinoimatonta.
– Vihapuheen määrä kasvaa, ja se saa uusia muotoja ja kohderyhmiä. Myöskään lainsäädäntömme ei vastaa nykyistä tilannetta.
– Vihapuheeseen liittyvät ongelmat ja haitat ovat moninkertaistuneet digitaalisessa ympäristössä.
Tutkimusten mukaan kasvokkain tapahtuvissa keskusteluissa esimerkiksi maahanmuutosta ja vähemmistöistä on huomattavasti korkeampi kynnys esittää yhtä syrjiviä kommentteja kuin nettikeskusteluissa, raportissa todetaan.
– Vihapuhe aiheuttaa kohderyhmissä muun muassa ahdistusta ja pelkoa, mutta vihapuheen laajuus ja normalisoituminen ovat huolestuttavia ilmiöitä myös sen takia, että niillä on yhteys muihin viharikoksiin, kuten väkivaltarikoksiin.
Asiantuntijatyöryhmän asettivat sisäministeriö, oikeusministeriö ja sekä opetus- ja kulttuuriministeriö viime marraskuussa. Sen puheenjohtajana toimi arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen ja virkamiehistä koostuva sihteeristö.
Työryhmä kuuli asiassa muun muassa tutkijoita, viharikosten uhreja sekä nuorten kanssa työskenteleviä.