MTV Sportin jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen niputtaa viikoittain tuoreeltaan Valioliiga-kierroksen mielenkiintoisimmat puheenaiheet. Mitä jäi tästä Valioliiga-kierroksesta mieleen?
Yllätysten kausi. Mielenkiintoisin vuosiin Valioliigassa. Varsinkin jos on pienten seurojen ystävä ja altavastaajien puolella. Leicester on ollut kaikkien huulilla kuin myös Crystal Palace. Sen sijaan vähän vähemmälle huomiolle on jäänyt itsensä Elton Johnin kannattama seura Watford. Se on kuin salaa noussut kärkipäähän ja on tämän kierroksen jälkeen pisteen perässä Mestarien liigaan oikeuttavilta paikoilta.
Nousijaseura, jolla oli viime kaudella peräti neljä eri valmentajaa. Tälle kaudelle se toi koutsikseen englantilaisille tuntemattoman Quique Sanchez Floresin. La Ligan ystäville tuttu mies, joka on tehnyt uraa Espanjassa Getafen, Atleticon ja Valencian luotsina. Kuuluisaa jalkapallosukua, onhan itse Alfredo di Stefano Floresin kummisetä.
Flores on yksi niistä, joka ansaitsisi syyskauden manageri -palkinnon. Kerrassaan huikeaa työtä pelkäämättä tiukkojakaan valintoja. Hän pisti muutaman nousuun vahvasti vaikuttaneen pelaajan kesällä ulos, koska he eivät olleet Floresin vaatimalla tasolla. Rosteri muuttui aika rajustikin, mutta espanjalaiskoutsi on saanut revittyä materiaalistaan kaiken mahdollisen irti. Se pelaa suht yksinkertaista duunarijalkapalloa, mutta tehokkaasti. Deeney ja Ighalo ovat yksi Valioliigan tehokkaimmista tutkapareista. Spurssissa epäonnistunut Etienne Capoue on yksi eniten riistoja/syötönkatkoja tehnyt pelaaja. Jopa Heurelho Gomes on nyt pitänyt maalinsa puhtaana kolme peräkkäistä ottelua. Siis samainen brassiveskari, joka yleensä on päässyt otsikoihin möhlimisistään. Kerrassaan mahtavaa menoa koko joukkueelta!
Suurseurojen heikko taso vaiko pienempien nousu paremmiksi?
Jatkumoa edelliseen. Asioilla on yleensä monta puolta ja monta mielenkiintoista näkökulmaa. Valioliigaa on aina pidetty sarjana, jossa klassisesti kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Vielä koskaan tätä kautta aikaisemmin se ei ole ollut niin totta kuin tällä kaudella. Joka ikisellä kierroksella tuntuu joku jättiläisistä kaatuvan, usein vielä useampikin.
On totta, ettei englantilaisjoukkueiden pelillinen taso ole Valioliigassa ollut enää vuosiin riittävän korkealla tasolla, jotta niillä olisi ollut realistinen sauma voittaa Mestarien liiga. Mikään Englannin suurista ei ole ollut lähelläkään Realin, Barcan tai Bayernin tasoa.
Tällä kaudella en jaksa uskoa hetkeäkään, että niin kävisi nytkään. Ellei sitten Cityn kohdalla palaset loksahda täysin kohdalleen. Chelsealla ja Arsenalilla ei vaan taso riitä voittamaan Mestarien liigaa.
Valioliigan kärjessä keikkuvat Leicester, Palace ja Watford korostavat huippujoukkueiden pelillistä alakuloa. Samalla ne korostavat myös tasoittuneita voimasuhteita, josta iso kiitos lankeaa Valioliigan jakamille tv-rahoille, josta pienimmätkin seurat ovat nyt päässeet nauttimaan oikein kunnolla. Voittaja kuittaa kauden päätteeksi noin 150 miljoonaa puntaa, kun taas viimeinen peräti 99 miljoonaa. Yhä useampi seura voi nykypäivänä tehdä useilla kymmenillä miljoonilla hankintoja, mistä esimerkiksi Espanjan ja Italian pienet suuret seurat saavat vain haaveilla. Tasainen tulonjako on tasoittanut välejä, mutta onko Valioliigan huippujoukkueiden taso heikentynyt entisestään vai onko sittenkin vaan pienempien seurojen pelillinen taso noussut?
Valmentajakaruselli
Elämme todella, korostan todella, mielenkiintoisia aikoja. Vain muutama päivä Jose Mourinhon potkujen jälkeen hänen vanha nemesiksensä, Pep Guardiola ilmoitti, ettei jatka tämän kauden jälkeen Bayernissa. Jokseenkin odotettu uutinen käynnisti huhumyllyn ja rumban, joka ei ole hetkeen päättymässä.
Guardiola on maailman ainoana managerina sellaisessa asemassa, että saa melkein käytännössä päättää mihin menee. Kysymys on vain siitä, mikä nyt katalonialaista kaikkein eniten miellyttää. Sen jälkeen jaetaan muut paikat. City on ollut jo vuoden päivät huhujen kärjessä, johtuen osittain myös siitä, että siellä on Pepin vanhat kaverit johtoportaassa: Fernando Soriano ja Txiki Begiristain. Myös Cityn kokonaisvaltainen tekeminen (uusi hulppea harjoituskeskus, voimakas panostus nuorisoakatemiaan) varmasti kiehtovat Guardiolaa. Lisäksi myös edustusmiehistö, joka jatkaisi sitä Barcan ja Bayernin jatkumoa, että Guardiola pääsisi niin sanotusti valmiiseen pöytään. Laadukas ryhmä, joka hiomalla ja Pepin nyansseilla voisi olla jopa Euroopan valtias.
Toisaalta, kaupungin toinen seura miellyttää varmasti perinteiltään ja historialtaan vielä enemmän. Siellä toteutuisi myös eräänlainen jatkumo, sillä Louis van Gaal on Pepin kummassakin aikaisemmassa seurassa ollut tekemässä sukupolvenvaihdosta eli juuri sitä, mitä on nyt tehnyt myös ManU:ssa.
Silti, jos Guardiola valitsisi Cityn ja vanha "ystävä" Mourinho pääsisi siihen seuraan, johon hän halusi jo ennen jälkimmäistä Chelsea-pestiään...Manchesterin derbyt eivät koskaan aikaisemmin olisi olleet niin kiinnostavia kuin ensi kaudella! Viime kerralla Mourinhon esteenä oli Sir Alex Ferguson, joka näki David Moyesin mieluummin työnsä jatkajana. Huhujen mukaan myös Bobby Charltonilla oli sanansa sanottavana Mourinhon palkkaamista vastaan. Entä jos LVG:n kevätkausi menee ihan pöperöksi, voiko Glazerit vastustaa enää kiusausta? Vai tekeekö amerikkalaiset sittenkin kaikkensa saadakseen Guardiolan riveihinsä?
Entä mitä tekee Guardiolan henkinen oppi-isä Marcelo Bielsa? Jos hän vielä tarttuisi Swansean houkutuksiin, Pep valitsisi Cityn ja Manu Mourinhon, olisi ensi kausi täydellinen managerien suhteen. Täydellinen.