Perheen sanotaan olevan pahin. Psykoterapeutti kertoo, milloin suhdetta lähisukulaisiin voi yrittää palauttaa kuntoon ja millon se ei kenties ole edes tarpeen.
Perhesuhteet voivat olla haastavia ja joskus tilanne saattaa päätyä umpisolmuun. Aiheesta keskusteltiin Huomenta Suomessa tietokirjailija ja psykoterapeutti Katriina Järvisen kanssa. Vuonna 2014 Kaikella kunnioituksella -kirjan kirjoittanut Järvinen on aiemmin kertonut haastattelussamme, mitä aikuisen ja omillaan asuvan lapsen pitäisi tehdä, jos vanhemmat edelleen puuttuvat elämään.
Missä tilanteissa tulehtuneita välejä ei kannata edes yrittää korjata? Entä miten suhdetta lähisukulaisiin voisi halutessaan palauttaa kuntoon? Katso psykoterapeutti Järvisen näkemys yllä olevalta videolta. Lisäksi kuullaan hänen oma kokemuksensa vaikeasta äitisuhteesta.
Addiktiot voivat tuhota suhteita
Järvinen kertoo Huomenta Suomessa, että on olemassa tekijöitä, jotka voivat tuhota vanhempien ja lapsen suhteen. Hänen mukaansa hyvin usein taustalla perheissä on jokin addiktio, kuten alkoholi. Hän sanoo, että addiktio voi liittyä myös poliittiseen ideologiaan tai uskontoon.
Taustalla voi olla myös jokin persoonallisuushäiriö. Vanhemmalla saattaa olla jonkinlainen täysin pimeä kohta itsensä kohdalla.
Toivoa voi hyvinkin olla
Tilanne ei välttämättä ole toivoton. Perhesuhteet voidaan saada myös kuntoon samaan tapaan kuin parisuhteet.
– Mikä tahansa ongelma on jollain tavalla käsiteltävissä, jos kommunikaatio toimii, Järvinen sanoo.
Lapsuudessa vanhemmat ovat lasta enemmän vastuussa asioista. Järvinen sanoo, että aikuisuuden koittaessa lapsi on myös vastuussa omasta käyttäytymisestään: vaikka vanhemmat käyttäytyisivät kohtuuttomasti, ei se oikeuta kaltoinkohtelua vanhempaa kohtaan.
Lue myös: Suomalaistutkijat uskovat, että viinanhimon voi selättää silittelyllä – tässä syy
Vallan tunne voi aiheuttaa pahaa
Pahimmassa tapauksessa vanhempi saattaa olla lastaan kohtaan erittäin julma. Moni voi miettiä, miten kukaan pystyy toimimaan omaa jälkikasvuaan kohtaan sillä tavalla.
– Kai se valta on suloista myöskin tuolla tavalla, pohtii Järvinen.
Hän kuvailee pienen lapsen ja vanhemman suhdetta riippuvuusuussuhteeksi. Pieni ihminen on riippuvainen vanhemmastaan, joka on hänen silmissään jättiläinen niin henkisesti kuin fyysisesti.
– Osa vanhemmista ei tunne rajoja. Lapsi on jollain tapaa oman persoonan jatke, Järvinen sanoo.
– Aina kun omassa elämässä kokee pettymyksiä, voi syyttää jollain tavalla lasta ja muistuttaa, kuinka suuri pettymys lapsi on ollut.
Näin toimiva vanhempi ei Järvisen mukaan pysty hahmottamaan sitä, että lapsi on täysn erillinen, omalla geenicocktailillaan ja omilla kokemuksillaan varustettu yksilö. Se ei välttämättä ole sitä, mitä vanhempi kuvittelee ja näkee.
Katso myös: Tiesitkö, että itsetuntoa voi kehittää aikuisenakin!
10:36
Haastattelussa Riina Nissinen, perhe- ja paripsykoterapeutti Parisuhdekeskus Katajasta ja Kirsi Heikinheimo, pari-, perhe- ja seksuaaliterapeutti Suomen perhe- ja pariterapiayhdistyksestä.