Kiusaaja ei välttämättä ymmärrä, että vitsi voi satuttaa. Kiusaamistilanteessa tärkeintä ei ole narauttaa "pahiksia".
”En puhunut kotona, purin hammasta ja uppouduin omaan taiteen satumaailmaan. Myöhemmin tämä on näkynyt itsetunto-ongelmina.”
Koulukiusaaminen jättää syvät arvet kiusattuun. Mutta entä tilanteen toinen puoli: millaisista merkeistä huomaa, että oma lapsi kiusaa muita?
– Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten, mutta eivät aina sitä, miten lapsi käyttäytyy koulussa tai kaveriporukassa. Olemalla läsnä lapsen elämässä ja kaveriporukoissa, sekä pitämällä yhteyttä opettajaan myös ikävät viestit lapsen käytöksestä on mahdollista huomata aiemmin, kertoo Juuso Repo, Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö.
”Koulun osalta asialle ei tehty yhtään mitään, ja koulun rehtori totesi vanhemmilleni, että jotkut lapset ovat vain sellaisia, että heitä kiusataan joka paikassa, vaikka menisi toiseen kouluun tai toiselle paikkakunnalle. Rehtori totesi, ettei asialle voida tehdä mitään.”
Kiusaamistilanteessa tärkeintä ei ole narauttaa "pahiksia".
– Kiusaajiksi tai kiusatuiksi leimaamisen sijaan on tärkeää puuttua vääränlaiseen käyttäytymiseen, näyttää sille rajat ja yhdessä lapsen kanssa etsiä toisenlaisia, myönteisiä tapoja toimia muiden kanssa. Usein kiusaajalla on epävarmuutta sosiaalisissa taidoissa tai suhteissa, Repo sanoo.
Kukaan ei halua mennä paikkaan, jossa tulee kiusatuksi.
Lapsi saattaa myös kieltää kiusaamisen tapahtuneen, vaikka aikuinen aavistelisi pahaa. Kiusaaja ei välttämättä ymmärrä, että vitsi voi satuttaa.
– Kiusaamisen kokemus on subjektiivinen, ja voi hyvin olla, ettei lapsi ole toiminut tahallisesti toisen lapsen loukkaamiseksi, vaikka toinen sen näin kokee, Repo kuvaa.
– Lasta voi auttaa ymmärtämään, että joku kokee loukkaavana asian, mitä ei ole tarkoitettu sellaiseksi. Eli pohtia asiaa kiusaamista kokeneen kannalta, ja etsiä toisenlaisia tapoja toimia yhdessä.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Kursivoidut kohdat ovat lukijoidemme kertomuksia.