Mikä on oikea tapa ”tyrmätä” kiusaaja? Näin lasta voi opettaa puolustautumaan

Kiusaaminen on systemaattista huonoa kohtelua, jonka tarkoituksena on tuottaa toiselle pahaa mieltä. Pienten lasten kohdalla kiusaamisesta tulisi kuitenkin puhua harkiten: pienet lapset ovat fyysisiä, mutta sosiaalisten taitojen karttuessa lapsen taidot ottaa muita huomioon kehittyvät myös. Harva alle kouluikäinen lapsi haluaa oikeasti pahaa toiselle.

– Päiväkoti-ikäiset vielä harjoittelevat itsensä ilmaisua ja vuorovaikutustaitoja. Huonoa käytöstä tulisi kuitenkin ehkäistä jo tässä iässä, jotta se ei pääsisi myöhemmin yltymään vakavammaksi, sanoo koulurauhan suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

– Aikuisten tehtävänä on olla riittävästi läsnä lapsiryhmässä ja huolehdittava siitä, että jatkuvaa raapimista tai tönimistä ei pääse tapahtumaan. 

Lasta tulisi ohjeistaa aina ensisijaisesti kertomaan kokemuksestaan aikuiselle. Jos puolestaan ilmenee, että oma lapsi on se, joka käyttäytyy päiväkodissa huonosti, neuvoo Markkanen keskustelemaan pelisäännöistä päiväkodin henkilökunnan kanssa.

– Vanhemman kannattaa vaatia, että tilanteisiin puututaan aina. Lapsen täytyy saada riittävästi ohjausta, jotta hän voi oppia myönteisiä tapoja toimia muiden kanssa.

Tilanne voi olla vanhemmalle hyvin stressaava. Tärkeintä on kuitenkin toimia johdonmukaisesti: jos vaikka haluaa lelun toiselta, niin puremalla sitä ei saa, vaan oma toive täytyy ilmaista muulla tavoin. Tärkeää on tunnistaa ja havaita ne tilanteet, joissa lapselle on kehittynyt vääränlaisia toimintatapoja.

Aikuisen tehtävä on ohjata ja opettaa lapselle sellaisia toimintatapoja, että jokainen lapsi saa kokemuksia myönteisestä vuorovaikutuksesta ja kokee tulevansa hyväksytyksi ryhmässä. 

– Jos lapselle aina sanotaan, että hän käyttäytyy huonosti, tulee lapsesta itseään toteuttava ennuste. Jos aina sanotaan huonosti käyttäytyväksi, niin lapsi oppii käyttäytymään sen mukaisesti.

Koulukiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit

Kouluikäisen kanssa kannattaa jo harjoitella puolustautumista eli sitä, kuinka sanotaan jämäkästi, että fyysinen kiusaaminen loppuu siihen paikkaan.

– Monesti puhutaan, että kun se on vain leikkiä. Jos lapsi ei kuitenkaan koe sitä niin, se ei ole leikkiä. Aina on myös mahdollisuus, että leikki yltyy pahemmaksi.

– Tilanteita ei ratkaista silmä silmästä -tyyliin. Fyysinen puolustautumisen usein vain pahentaa tilannetta ja syntyy negatiivinen kehä.

Kiusaajan motiivi on usein vallan hakeminen ryhmässä: kiusaaja valitsee helpoiten uhrin, joka on häntä heikompi.

– Tilanne saadaan parhaiten loppumaan, kun pysyy itse rauhallisena. Sanoo rauhallisesti, että ”lopeta, minä en lähde tällaiseen mukaan”, poistuu tilanteesta ja kertoo asiasta jollekin koulun aikuiselle, Markkanen sanoo.

– Kiusaaja hakee hässäkkää ja huomiota, jota ei synny, kun pysytään rauhallisena. Kiusaamisen loppuminen ei kuitenkaan ole oppilaan vastuulla, vaan vastuu on aina aikuisilla. Jos aikuinen aina puuttuu tilanteeseen, oppilaatkin tottuvat, että tilanteisiin aina reagoidaan. Mainetta ei saa fyysisellä käytöksellä, koska sitä ei hyväksytä alkuunkaan.

Markkanen muistuttaa, että kiusaaminen voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit. Koulussakaan väkivaltaa ei tule verhota fyysisen kiusaamisen taakse, vaan muistaa, että toisen fyysinen satuttaminen on aina ehdottomasti kiellettyä.

Ruumiillinen väkivalta täyttää rikoslain pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön. Joissakin, esimerkiksi fyysistä väkivaltaa sisältävissä tapauksissa on syytä ryhtyä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin. Pahoinpitelytilanteissa tutkintapyynnön poliisille voivat tehdä joko koulu, kiusatun vanhemmat tai lapsi itse.

Video: Lapset kertovat, miksi ei saa kiusata.