Opettajien oppilailleen lähettämät, toinen toistaan erikoisemmat Wilma-huomautukset huvittavat sosiaalisessa mediassa. OAJ:n koulutusasiainpäällikön mukaan hupaisiksi tarkoitetut poiminnat ilmentävät laajempaa ongelmaa: kouluissa ei välttämättä hahmoteta, millaisista asioista koteihin tarvitsisi ilmoittaa.
Viime päivinä otsikoissa on esitelty Instagram-tiliä, jolla julkaistaan koululaisten opettajiltaan saamia Wilma-tuntimerkintöjä. Wilma on monissa kouluissa käytetty sähköinen viestintäjärjestelmä, joka mahdollistaa opettajien ja perheiden välisen yhteydenpidon.
Wilmamerkinnat-nimisen käyttäjän julkaisemissa kuvissa oppilaita ojennetaan milloin mistäkin. Tilin tarkoituksena on mitä ilmeisimmin nostaa esille huomautuksista mieleenpainuvimpia, kuitenkin anonyymisti. Tähän tapaan:
Lähti kauppaan tuntien jo alettua. Tuli myöhässä ja sanoi olleensa hautaamassa kissaa parkkihalliin. En ottanut mukaan ensimmäiselle tunnille. Toisen tunnin sanoi olevansa terveystarkastuksessa.
Kertoi tunnin lopussa nimekseen: ”Jag heter homo-Peter.”
Kertoi olevansa autisti ja häiritsi sen takia vierailijan esitystä.
Kun tiedustelin yleisesti koko luokalta, mitä he olivat puuhanneet loman aikana, vastasit minulle: ”Vittuako se sulle kuuluu?”
avasi ykskaks ikkunan ja huusi rakennustyömaalle päin : ”tehkää niitä töitä ! ”
"Irrallisena viesti voi olla hauskakin"
Wilmamerkinnat on selvästi löytänyt kohdeyleisönsä. Syyskuussa perustetulla tilillä on tällä hetkellä yli 60 000 seuraajaa ja kuvista jokainen kerää tuhansia ja tuhansia tykkäyksiä.
Eikä Wilmamerkinnat ole lajissaan ainutlaatuinen. Wilma-viestejä on julkaistu aiemmin esimerkiksi Wilma pilasi elämäni -Facebook-sivulla, jolla on niin ikään kymmeniä tuhansia seuraajia.
Kuvien myötä naurunalaiseksi joutuvat hölmöilleet oppilaat, mutta myös huomautuksia rustanneet opettajat.
Miten he tähän kaikkeen suhtautuvat?
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen pohtii, että aihe on hankala, ja voi lisätä huonoa käyttäytymistä, jotta somejakoon saataisiin lisää Wilma-merkintöjä.
– Viestit voivat myös vääristyä, jos ne on irrotettu asiayhteydestään. Irrallisena jokin viesti voi olla hauskakin, mutta asiayhteydessä se ei ole sitä välttämättä ollut.
Omien Wilma-viestien julkaiseminen ei ole lähtökohtaisesti lain vastaista. Ikävää se voi kuitenkin olla myös yksittäiselle opettajalle – siitäkin huolimatta, että verkossa ei ole julkaistu asianomaisten nimiä. Kouluissa ryhdytään toivottavasti vastaavien ilmiöiden johdosta viimeistään nyt pohtimaan sitä, mihin oppilaille ja koteihin lähetettävät viestit lopulta päätyvät, Lahtinen kertoo.
Se ei kuitenkaan ole suurin Wilma-viesteihin liittyvä harmi.
Lahtisen mukaan verkossa leviävät kuvat erikoisista Wilma-viesteistä ilmentävät suurempaa ongelmaa.
Mikä on häirintää, josta pitää ilmoittaa?
Perusopetuslakiin kirjattiin vuonna 2013, että opettajan velvollisuutena on ilmoittaa lasten vanhemmille esimerkiksi häirinnästä ja kiusaamisesta.
– Lain esitöissä ei kuitenkaan avattu, missä tällaisen viestinnän harkinnan raja kulkee. Mikä on häirintää, josta pitää ilmoittaa?. Siinä on nyt eroja opettajien, koulujen ja opetuksen järjestäjien kesken, Lahtinen kertoo.
Yksi opettaja voi siis lähettää kotiin viestin toista herkemmin. Lahtisen mukaan ongelmana onkin ilmiö, jota hän nimittää informaatio-ohjauksen puutteeksi. Viestinnän rajanvetoon liittyvä hämmennys kostautuu käytännössä siinä, että joskus huomautuksia jaetaan ajoittain vähäpätöisiltäkin tuntuvista käyttäytymisvirheistä.
Esimerkkejä tästä löytyy myös Wilmamerkinnat-tilin julkaisemista kuvista:
Muissa maailmoissa..
Istui käytävällä ja pelasi Pouta
Takavarikoitu energiajuoma välitunnilla. Merkki Rodeo, juotu 1/5
Beatboxaa tunnilla
Lahtisen mukaan opetuksen järjestäjien tulisikin jatkossa tarkemmin linjata, millainen koulussa tapahtunut häirintä on sellaista, mistä huoltajille pitää ilmoittaa. Lisäksi viestistä olisi hyvä käydä ilmi, millaisia toimia lasten vanhemmilta viestityn asian suhteen toivotaan.
Muuten on vaarana, että ”lasten rikosrekisteriksikin” haukuttu Wilma-järjestelmä nakertaa oppilaiden ja heidän vanhempien sekä opettajien välistä luottamusta.
– Ennen Wilmaa pääsääntönä oli, että kotiin soitettiin, kun oli jotain, mihin täytyi selvästi puuttua. Tai vastavuoroisesti jos oli jotain todella positiivista kerrottavaa. Tarvetta viestiä koko ajan ei ole tänäkään päivänä, kun sitä ei ole ollut ennenkään.
– Opetuksen järjestäjän pitäisi ohjeistaa ja kouluissa keskustella yhteisesti, milloin häirinnästä on tarve viestiä koteihin ja että ei ole tarvetta ihan niin pedantille, jokaisesta narahduksesta tapahtuvalle viestimiselle.
Lahtinen toteaa, että tiivistettynä viestinnän yleisohjeena voisi sanoa, että opettajan tulisi harkita jokainen viestinsä niin, että sen voi aamukahviin tukehtumatta lukea vaikka Hesarin etusivulta, hän summaa.