WMO:n mukaan viimeksi kuluneet seitsemän vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimimmät.
Neljä keskeistä ilmastonmuutoksen etenemistä seuraavaa mittaria nousi uusiin ennätyksiin viime vuonna, käy ilmi Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) tänään julkaisemasta raportista.
Nämä neljä mittaria ovat ilmakehän hiilidioksidipitoisuus, merenpinnan nousu, valtamerten lämpötila sekä valtamerten happamoituminen.
– Ilmasto muuttuu silmiemme edessä. Ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen vangitsema lämpö lämmittää planeettaa vielä monien sukupolvien ajan. Merenpinnan nousu, valtamerten lämpötilan nousu sekä valtamerten happamoituminen jatkuu satoja vuosia, ellei tapoja poistaa hiiltä ilmakehästä keksitä, sanoo WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas tiedotteessa.
Kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä nousi edelleen, ja viime vuonna maapallon keskilämpötila oli noin 1,1 astetta korkeampi esiteolliseen aikaan verrattuna. Lisäksi viimeksi kuluneet seitsemän vuotta ovat olleet mittaushistorian seitsemän lämpimintä vuotta.
Valtiot sitoutuivat vuonna 2015 solmitussa Parisiin ilmastosopimuksessa tavoitteeseen pitää keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.
Peruuttamattomia muutoksia
Kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä on vaikuttanut karulla tavalla myös merten hyvinvointiin.
Keskimääräinen merenpinnan korkeus nousi maailmanlaajuisesti uuteen ennätykseen. Merenpinta on noussut keskimäärin 4,5 millimetriä vuodessa viimeisen seitsemän vuoden aikana.
Vaikka merenpinta on noussut lähes kaikkialla vuodesta 1993, se ei ole noussut tasaisesti, raportissa muistutetaan. Useilla alueilla, kuten Tyynenmeren lounais- ja pohjoisosissa, Intian valtameren lounaisosissa sekä Etelä-Atlantilla merenpinnan nousu on keskimääräistä nopeampaa.
Merten ylimmät 2 000 metriä jatkoivat lämpenemistä myös vuonna 2021. Lämpenemisen odotetaan jatkuvan, ja raportin mukaan kyseessä on peruuttamaton muutos. Merten lämpeneminen on ollut erityisen voimakasta viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
3:50
Näin ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen vesistöihin.
Valtameret imevät joka vuosi lähes neljänneksen ihmisen toiminnasta aiheutuvista, ilmakehään joutuvista hiilidioksidipäästöistä. Tämä vähentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, mutta myös lisää merten happamoitumista.
Happamoituminen puolestaan uhkaa ekosysteemejä ja siten myös ruokaturvaa, matkailua ja rannikoiden suojelua. Erityisesti koralliriutat kärsivät merten happamoitumisesta, mutta sillä on vaikutuksia myös kaloihin ja muihin eliöihin.
Äärisäät osuvat ihmisiin laajasti
Viime vuonna koettiin myös useita äärimmäisiä sääolosuhteita ympäri maailman.
Pohjois-Amerikassa ja Välimerellä poikkeukselliset lämpöaallot rikkoivat ennätyksiä.
Länsi-Euroopassa koettiin historian pahimmat tulvat viime heinäkuun puolivälissä. Niiden aiheuttamien taloudellisten vahinkojen laskettiin nousevan Saksassa yli 20 miljardiin dollariin eli noin 19 miljardiin euroon.
Toisaalla taas kärsittiin äärimmäisestä kuivuudesta. Kuivuus koetteli muun muassa Irania, Pakistania, Turkkia, Yhdysvaltoja sekä Kanadaa, jossa kuivuus leikkasi vehnän ja rapsin satotasoja lähes kolmanneksella edellisvuoteen verrattuna.
Konfliktien, äärisäiden sekä taloudellisten shokkien yhdistetyt vaikutukset, jotka pahenivat entisestään koronaviruspandemian vuoksi, heikensivät raportin mukaan vuosikymmenten edistystä maailmanlaajuisen ruokaturvallisuuden parantamisessa.
– Tieto ilmastonmuutoksen sosioekonomisista vaikutuksista korostaa väestöjen haavoittuvaisuutta vallitseville sää- ja ilmasto-olosuhteille, Taalas kirjoittaa raportin esipuheessa.
Ratkaisuna energiajärjestelmän muutos
Ratkaisuksi ilmaston huolestuttavaan tilaan esitettiin raportin julkistustilaisuudessa energiajärjestelmän muutosta sekä valtioiden ilmastotoimien nopeuttamista.
YK:n pääsihteeri Antonio Guterres sekä pääsihteerin ilmastotoimien neuvonantaja Selwin Hart painottivat uusiutuvan energiantuotannon voimakasta lisäämistä, siihen liittyvän byrokratian vähentämistä sekä erilaisten valtiontukien siirtämistä fossiilista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin.
Guterres nimitti energiajärjestelmän muutosta "matalalla roikkuvaksi hedelmäksi", jolla muutoksia saataisiin aikaan nopeasti ja tehokkaasti.
– Ilman uusiutuvia energialähteitä meillä ei ole tulevaisuutta. Mutta aika alkaa käydä vähiin. Meillä ei ole sitä tuhlattavaksi.