Yhden mestatun tarina: Myrkky-Mikko syötti tuoreelle vaimolleen arsenikkia – pieni käärö paljasti kolmoissurmaajan

Vaikka kuolemanrangaistus voikin tuntua nykysuomalaisista kaukaiselta ajatukselta, varjostavat kuolemantuomiot vahvasti myös Suomen historiaa. Mikko Moilanen on kerännyt Kohtalona mestauslava -uutuuskirjan kansien väliin 1500 kertomusta Suomessa mestatuista.  

Yksi hengellään syntinsä sovittanut on Myrkky-Mikoksi kutsuttu Mikko Heikinpoika, jonka tarina kerrotaan uutuuskirjassa. Mikon on tarina on koottu muun muassa käräjien asiakirjoista sekä useista kirkonkirjoista.    

"Lupsakka" ja "siivo" mies

Mikko Heikinpoika syntyi Halikon Märyn kylässä perheensä neljäntenä lapsena vuonna 1780. Lupsakaksi ja käytökseltään siivoksi kuvailtu mies alkoi havitella toista avioliittoa vielä ensimmäisen ollessa kesken, ja pian parikymppinen mies avioitui toisen kerran. Tällä kertaa naimaikään tulleen 17-vuotiaan Ylhäisten talon Stiinan kanssa.     

Loppusyksystä 1802 Mikosta tulikin jo Ylhäisten talon isäntä ja tyttären kihlattu, joskin ei ehdoitta. Talon ja käden vastineeksi Mikko lupautui maksamaan kaikki tilaa koskevat velat sekä sitoutui elättämään appivanhemmat heidän kuolemaansa saakka. 

Arsenikkia vaimon tappamiseen  

Aluksi hyvältä vaikuttanut naimakauppa muuttui painajaiseksi, kun kävi ilmi, millaisissa veloissa Ylhäisten talo oli. Velkataakat ja toimimaton suhde ei kerennyt vaivata Mikkoa montaa kuukautta ennen kuin hän päätti myrkyttää vaimonsa. 

Joulun alla Mikko hankki arsenikkia rykmentinkirjuri Wennerqvistin rouvalta, jolle valehteli tarvitsevansa myrkkyä anoppinsa syövän ja mätäpaiseen hoitamiseen.   

Viikon kuluttua myrkyn hankkimisesta Mikko alkoi toimeen. Hän annosteli jauhetta vähän kerrassaan vaimonsa ruokaan ja juomaan. Samalla liikkeelle laitettiin huhu taloa vaivaavasta vatsataudista.   

20. joulukuuta, kaksi kuukautta avioitumisestaan Mikon kanssa, Stiina kuoli myrkkyyn.

Mikon epäonneksi myrkkyruokaa söivät vahingossa myös Stiinan kaksi sisarusta, 11-vuotias Maria ja 5-vuotias Elias.  

Nimismies eväsi pikahautajaiset

Mikko halusi kuolleet pikaisesti hautaan. Vaimon ja sisarusten hautajaiset olivat sovittuna tammikuun toiselle päivälle, mutta nimismies kielsi hautaamisen vedoten erikoisiin kuolemiin. Ruumiinavauksista selvisi, että kyseessä oli myrkytystapaus.   

Mikko vangittiin 15. tammikuuta epäiltynä kolmoismurhasta.   

Mikko ei tunnustanut murhia oikeudessa, vaan syytti kuolemista kulkutautia. Oikeudessa Mikko myönsi kyllä hakeneensa lääkettä naapurustosta, mutta käyttäneensä sitä sukuelimessä sijaitsevaan paiseeseensa.  

Oikeudessa esiin tuodut lausunnot vaimonsa huonosta kohtelusta ja piian kosiskeluista syytetty kuittasi pilaksi.

Vaikka Wennerqvistin rouva kertoi oikeuden edessä antaneensa Mikolle arsenikkia, syytetty ei taipunut. Surmat vakaasti kieltänyt Myrkky-Mikko passitettiin Turun linnaan odottamaan seuraavaa oikeuden istuntoa.

Piilotettu myrkky löytyi talon katolta

Tapaus nytkähti eteenpäin, kun lapset löysivät Ylisten talon katolta käärön, jonka sisältä paljastui pieni määrä valkoista jauhetta. Ylhäisten surmatöissä käytetty arsenikki oli löytynyt.  

Käräjillä Mikon valheet kuitenkin jatkuivat, eikä tunnustusta saatu vieläkään. Vasta Mikon sairastuttua vankilassa vakavasti hän tunnusti tekonsa papille. 

Kun asiaa sitten tivattiin uudelleen käräjillä, syytetyn ajatukset olivat palanneet vanhaan. Hän kiisti aiemman tunnustuksensa vedoten siihen, että oli heikossa kunnossa ja houraili.

Heinäkuussa vuonna 1803 oikeus kuitenkin katsoi, että syytetty oli täydessä ymmärryksessä myrkyttänyt kuoliaaksi vaimonsa Stiinan sekä lankonsa ja kälynsä. 

Kohtalona kovennettu kuolemantuomio

Myrkky-Mikko tuomittiin kovennettuun kuolemantuomioon. Hänet mestattiin Kiikalan teloituspaikalla ainoastaan 24-vuotiaana 29. huhtikuuta vuonna 1805.

Pyöveli katkaisi Mikolta ensin oikean käden ranteen kohdalta ja sitten kaulan. Sen jälkeen ruumiinosat kiinnitettiin teilipaaluihin. Pää ja käsi naulattiin paalun huipulle. Ruumis nostettiin teilipyörälle kolmannen paalun päälle. 

Sata vuotta sitten kerätyn perimätiedon mukaan Myrkky-Mikko oli viimeinen tuolla paikalla mestatuista ja paikalla kerrotaan myös kummitelleen.

Lähde: Mikko Moilanen: Kohtalona mestauslava – Kuolemanrangaistus Suomessa vuosina 1500–1825, Docendo 2021.